tiistai 29. joulukuuta 2015

Sarah Lark : Valkoisen pilven maa

Tämä järkälemäinen (892sivua) teos aloitti Uuteen-Seelantiin sijoittuvan trilogian. Jatkiksia inhoavat, ei huolta! Sillä mikään ei sinällään jäänyt keskenkesken. Tapahtumat alkavat vuodesta 1852 Lontoossa ja päättyvät vuoden 1877 Canterburyn tasangolla. Alku on lupaava ja hyvin kirjoitettu: kaksi hyvin erilaista nuorta naista lähtevät samalla purjelaivalla kohti uutta elämää Uudessa-Seelannissa. Kaikki menee enemmän ja vähemmän päin mäntyä. Miten naiset reagoivat? Tästä lähti mielestäni kirjan noivea keskiosa, minkä osin pelasti lopun yllätykset. Silti suosittelen lukemaan, sillä Uusi-Seelanti on harvemmin romaanien tapahtumaympäristönä. Myös kirjailijan suuri rakkaus eläimiin näkyy ihanasti tekstissä! Fontti on mukavan kokoinen, joten äkkiäkös tämän lukaisee!!

tiistai 24. marraskuuta 2015

Karen Blixen : Talvisia tarinoita

Tanskan lahja maailmalle on Karen Blixen! Aiempi kokemukseni hänestä on elämänkerrallisesta elokuvasta Minun Afrikkani. Hänen lahjakkuutensa sekä taidemaalarina että tarinankertojana häikäisee tässäkin novellikokoelmassa. Blixenin taidemaalarin silmin tekemät havainnot siirtyvät runollisen kauniisti sanoiksi paperille. Blixen eli ja kirjoitti v1885-v1962. Vaikea, dramaattisten tapahtumien värittämä elämä vaikutti hänen tekstiinsä: se on rohkeaa, yhteiskunnallista, runollista, pohtivaa ja paljastavaa. Blixen riisuu aikansa ihmisen ilkosen alasti osoittaen puutteet ja ansiot. Kaikki tämä novellin pituudessa.


Tästä kokoelmasta luin novellit Helmen tarina sekä Surun pelto. Helmen tarina kertoo epäsuhtaisesta nuoresta avioparista, jotka matkustavat häämatkalle Norjaan. Nuorikon pohdinta tuoreesta aviomiehestään on suorastaan rajua sille ajalle, mutta ehdottomasti mielenkiintoisin hahmo on naisen täti! Alun huumori yllätti ja hurmasi minut! Toisen novellin luettuani ajattelin, että tekstin alun erilaisuus verrattuna tekstin lopun dramatiikkaan on oiva tehokeino. Sillä Surun pelto alkaa upealla kuvauksella Tanskan maaseudusta ja ihmisistä päättyen surulliseen tapahtumaan. Lukekaa edes novellin alku, siinä luonto ja kesä tulevat iholle! Luonnon kauneuden ja ihmisen julmuuden/ajattelemattomuuden/itsekkyyden kuvaus ovat väkevä vastapari. Ajatonta tekstiä, suosittelen!

perjantai 20. marraskuuta 2015

Kaari Utrio : Paperiprinssi

Utrio ei petä, ei ikinä! Mitä muuta tästä uusimmasta romaanista voisi sanoa...Tutkimusretkellä loukkaantunut merenkulkija Sebastian Ross ja paperiruukissa kuin vahingossa työskentelevä neiti Wilhelmine Falkensten kohtaavat mutkikkaissa olosuhteissa. 1830-luvun jäykät käyttäytymissäännöt ja lukuisat kiellot laittavat mutkia matkaan, mutta lukija voi olla varma, että rakastuneet parit saavat toisensa ja paha saa palkkansa. Silti romaani ei ole korni tai tönkkö, vaan romaani vie mennessään Utrion eläväksi tekemälle menneelle aikakaudelle. Edellisiin romaaneihin verrattuna tässä on ehkä enemmän todella myrkyllisiä henkilöitä, joita Utrio kuvaa omalla humoristisella tyylillään. Myös päähenkilöiden poikkeuksellinen pituus ja siitä aiheutuvien harmien kuvaus (ja niistä selviäminen!)lämmitti tällaista kaappien ylähyllyille yltävää lukijaa. Todellakin suosittelen käytettäväksi täydelliseen irtiottoon arjesta!!

tiistai 17. marraskuuta 2015

Antony Beevor : Ardennit 1944 : Hitlerin viimeinen uhkayritys

Uusimmassa teoksessaan historioitsija Beevor keskittyy syksyn 1944 - tammikuun 1945 tapahtumiin Luxemburgin, Belgian ja Saksan rajoilla. Kirja keskittyy juuri Ardennien taisteluun, mutta edeltävistä kahakoista on myös kattavat selostukset. Erityisesti HÜrtgenin metsässä tapahtunut yhteenotto on vaikuttavasti kerrottu. Beevor ei petä tälläkään kertaa! Aiheen raskaudesta ja valtavasta tietomäärästä  huolimatta hän kirjoittaa sujuvan vetävästi; lukija ei voi kuin päästää menemään sivu toisensa perään kuin parhainta dekkaria lukiessaan. Ja kyseessähän on tietoteos, ja loppuratkaisun tietävät jo kaikki ennakkoon. Kutkuttavasti Beevor avaa lukijalle suurten sotaherrojen välisiä sanaharkkoja, mökötyskohtauksia ja omalaatuisia tekoja. Erityisesti herrat Patton ja Montgomery aiheuttavat minulle jopa välillä hihityskohtauksia - siis oikeasti, aikuiset miehet!!! Tätä ei voi kuin suositella, ja huom! Fonttikoko on jees!

maanantai 9. marraskuuta 2015

Sara Medberg : Holhokki

Tässä ihanan vaaleanpunaista romantiikkaa 1700- ja 1800-lukujen vaihteesta. Lukija tietää jo alkutahdeista, mitä tämä romaani tarjoaa ja joskus se vain on niin ihanan rentouttavaa! Kirjan syntyhistoria on mielenkiintoinen: Medberg tekee väitöskirjaa tyttöjen kasvatuksesta 1700- ja 1800-luvuilla, ja tämä historiallis-romanttinen tarina on sen kaunokirjallinen tuotos. Se näkyy tarkkoina (muttei tylsistyttävän pitkinä!) ja mielenkiintoisina kuvauksina sen ajan tavoista, pukeutumisesta, ajatusmaailmasta...Medberg hallitsee tyylilajin jo tässä ensimmäisessä romaanissaan; tuttu ja turvallinen tie onnelliseen loppuun. Jännitystä on haettu sukuaarteen etsinnästä, ja romanssit pursuavat ovista ja ikkunoista. Vaikka romaani oli ns valmiiksi purtu, se ei käynyt tympeän tyhmäksi, mikä on hyvä veto kirjailijalta. Tämä lukukokemus toi velloville ajatuksilleni tarpeellisen huilaustauon kultaisin reunuksin. Siispä suosittelen! Ja huomio huonosilmäiset: fontti ja sisennykset helpottavat meidän lukemistamme!!

tiistai 3. marraskuuta 2015

Mikko Porvali : Sinisen kuoleman kuva

Suosittu tietokirjailija Mikko Porvali on vihdoin julkaissut ensimmäisen romaaninsa, Sinisen kuoleman kuva!!! Tämä on Karelia Noir-sarjan ensimmäinen osa. Ainakin minä jo ehdin marisemaan, eikö Porvali kokeilisi kykyjään tällä saralla. Nyt odotus palkitaan mielenkiintoisella ja valtavirrasta poikkeavalla rikosromaanilla. Nykypäivän dekkareiden vauhtiin tottuneilla voi hieman hermo mennä Porvalin hitaampaan kerrontatyyliin, mutta mielestäni tyyli sopii juuri kirjan aikakauteen - 1920-lukuun. Lisäksi onhan Porvalin saatava maustaa romaaninsakin sillä valtavalla tietomäärällä, mitä hänellä on! Teksti ei silti mene nippelitiedon kylvyksi.
Eletään siis sisällissodan jälkeistä aikaa, jolloin Suomessa poliisivoimat järjestäytyvät uusiksi. Kieltolaki synnytti salakuljetuksen kulta-ajan, ja on  myös kommunistien kuriireja, sisällissodan orpoja, sotaveteraaneja, katkeroituneita ihmisiä....Tähän soppaan Viipurin maisemissa saapuvat tuoreet komisariot Jussi Kähönen ja Salomon Eckert. Hyvin ystävystyneet nuoret miehet tutustuvat vauhdilla poliisin vaaralliseen työhön, kun heidän työkaverinsa murhataan selliin. Asia paisuu suuremmaksi ja vakavammaksi kuin kukaan olisi ikinä voinut kuvitellakaan. Poliisin henki on halpa, ja kirja pohjautuukin poliisisurmien osalta tositapahtumiin!
Viipuri elää hektisesti idän ja lännen törmäyspaikkana ja pirtusodan taistelukenttänä. Tämän ja sen ajan poliisintyön kuvaajana Porvali loistaa. Juoni on hyvin rakennettu, ja päähenkilöissä on sitä tuttuuden tunnetta, mikä tekee romaanista nautittavaa luettavaa. Suosittelen kaikille jännityksen ystäville! Tätä ei tarvitse jättää hyllyyn, vaikka tavallisesti moittisi menneen ajan näkökulmaa sillä Porvali todellakin herättää henkiin 1920-luvun Suomen.

perjantai 30. lokakuuta 2015

Aino Havukainen ja Sami Toivonen : Tatun ja Patun ihmeellinen joulu

Tämä uutuus meni eilen iltasatuna, ja niin menivät sekä äiti että poika naurun rentouttamana nukkumaan! TatuPatu-huumori uppoaa täysin meidän perheeseen; vesi lentää silmistä, posket repee, masuun sattuu...nämä kirjat ovat myös aikuisille, ehdottomasti! Sanoilla leikittely, kuvien pienet yksityiskohdat, oivaltava huumori - ah!
Uutuus vie meidät joulutunnelmiin. Pojat eivät tiedä joulusta oikein mitään, ja he saavat kutsun ystävänsä Veeran luo. Mutta kuinka ollakaan, pojat eksyvät väärään taloon ja siitä alkaa tapahtumaketju, mikä pitää otteessaan kuin parhain dekkari! Joulupukki ja joulukuusi menevät pallopäiltä sekaisin, ja sotku senkin paranee. Muistakaa kaikki piristää itseänne lukemalla tämä; ei ikärajaa!!! Oma ehdoton suosikkini on seuraava viisaus: "Minä poltan joulukynttilöitä molemmista päistä saavuttaakseni maksimaalisen joulutunnelman!" Vai olisiko paras sittenkin se lipeäkalalta tuoksuva kynttilä....

tiistai 27. lokakuuta 2015

Mikaela Strömberg : Sophie

Finlandia-ehdokas Strömbergin uutuus perustuu tositapahtumiin. Historiallinen romaani Sophie kuvaa värikkäästi papin tyttären, Sophie von Behsen, elämää. Sophien elämänkaari kuvataan syntymästä Pietarissa vuonna 1828 kuolemaan Lapinjärvellä 1886. Hän elää erikoisen elämän, jonka kulkuun vaikuttaa voimakkaasti 15-vuotiaana koettu romanssi tulevan tsaarin kanssa. Kiireellinen avioituminen, lapsien syntymä, muutto Suomeen - rankkoja asioita nuorelle naiselle ajassa kuin ajassa.Strömberg kuvaa ihmisiä lämpimän ironisesti hyveineen ja vikoineen, eikä kirjasta puutu elämän ilojen tai surujen kuvausta! Kirjailijalla on omanlaisensa tyyli: ajassa hypähtelevä, turhia selittämättä. Myös lauserakenne aiheutti minulle pieniä ajatuskatkoja, mutta tarina piti otteessaan. Monia historiallisia romaaneja lukeneena pidin tarjoiltavasta näkökulmasta. Suosittelen!

Halldòr Laxness : Jäätikön jumalat

Tässäpä Nobelisti, jota voi lukea ihan tällainen tavallinen tallaajakin! Jäätikön jumalat ilmestyi vuonna 1968, jolloin Laxness oli Nobelinsa jo saanut (v.1955). Islanti näkyy vahvasti tässä romaanissa; luonto tuntui ja näkyi, samoin kuin Islannin rikas tarujen perintö. Juonen perusydin on selvä: Jäätikön juuren seurakunnan pappi ei ilmeisesti hoida tehtäviään. Piispa lähettää tarkistusmatkalle nuoren lukeneen miehen. Hänen tulee raportoida asioista vain faktat kertoen; siunattu piispa tekee omat johtopäätöksensä. Tällainen selkeä asettelu helli nykyajan lukijaa, sillä miten usein kirjailijat tekevätkään sotkuisia vyyhtejä laittaen lukijaparan haukkomaan tuskaisesti henkeä! Tätä voi lukea rentona takkatulen ääressä vilttiin kietoutuneena, koira jaloissa, pöydällä ehkä kuumaa juotavaa.


Jäätikön jumalat tarjoaa lukijalleen viiltävää huumoria ja suuria viisauksia. Laxness hymyilee ihmiskunnalle, ja kiepauttaa romaaninsa lopun sadun kaltaiseen usvaan. Laxness osaa sanoa paljon vähillä sanoilla. Mieleen jää erityisesti naisen ja miehen välisen tilanteen kuvaus seuraavasti: "Ja tällä yhdellä kosketuksella hän otti minut kokonaan." Suosittelen kaikille lukeville ihmisille!



perjantai 25. syyskuuta 2015

Primo Levi : Aselepo

Tämä vuonna 1963 ilmestynyt kirja ei saisi jäädä unholaan! Italianjuutalainen kemisti ja kirjailija Primo Levi kertoo Auschwitzin jälkeisestä ajasta, mikä on muistelmissa harvinaisempaa. Usein muistelot loppuvat vapautumiseen, mutta tässä keskitytään vuoteen 1945. Hänen ensimmäinen romaaninsa Tällainenko on ihminen? kertoi ajasta keskitysleirissä.
Puna-armeija vapauttaa leirin. Eniten mikä muuttuu, on tunnelma sekä ihmisissä että ympäristössä. Kotikaupunki Torino on heti mielessä, mutta matka sinne kiertää uskomattoman mutkan: Puola, Valko-Venäjä, Ukraina, Romania, Unkari, Itävalta, Saksa....Mutta pitkä matka onkin tarpeellinen, jotta kovia kokenut mieli ja ruumis saavat pehmeämmän alun vapauteen, elämään.
Miten sotilaat, siviilit, hyökkääjät sekä uhrit kokevat sodan päättymisen? Miten kansallisuus tai uskonto vaikuttavat asiaan? Tämä kirja on täynnä tarkkoja havaintoja ihmisestä, maailmasta - elämästä. Aiheen raskaudesta huolimatta Levillä on uskomaton kyky kirjoittaa huumorilla ja lämmöllä; hän tuntee sääliä jopa saksalaisia kohtaan. Tämä kirja on (loppujen lopuksi, aiheesta huolimatta) täynnä inhimillisyyttä ja suuria elämänviisauksia. Eli tarpeen meille kaikille!

torstai 20. elokuuta 2015

Anna Jansson : Hämärän lapset

Neljästoista Maria Wern-dekkari ei petä. Jansson ei junnaa, vaan laittaa tapahtumat kypsymään viihdyttävällä vauhdilla sekä Marian yksityis että työelämässä. Vaikka en ole lukenut kaikkia sarjan osia, pysyn hyvin kärryillä suhdekiekuroissa. Rikoskomisario on tavallinen, inhimillinen nainen jonka on selviydyttävä samanaikaisesti monesta: velipuoli ilmestyy, äiti kuolee, esikoisella on ongelmia, varkausaalto vyöryy, ensin kuolee vanhus, sitten tyttö... Lisäksi pitäisi selvitä häävalmisteluista sekä miehen ovelasta exrakkaasta, jolla ei tunnu olevan kaikki kohdallaan. Ja yhtä äkkiä kaikki on samaa vyyhtiä, ja Maria joutuu pelkäämään pahinta...
Parasta kirjassa on rikoskomisarion tavallisuus, tuttuus naisena ja äitinä. Tietysti minua kutkutti myös juonen ydin : vuonna 1945 saapuneen pakolaislaivan lastina oli sekä natseja että keskitysleireiltä selvinneitä. Kenen puolella kalastajakylän asukkaat ovat? Kuka tekee mitäkin, kuka kiristää ketäkin? Vai onko kaikki vain onnetonta sattumaa? Kannattaa lukea!!

lauantai 1. elokuuta 2015

Boualem Sansal : Hyvitys

Kun kerran rankempi vaihde meni päälle niin jatketaan sillä...Vuonna 2008 ilmestynyt palkitun algerialaiskirjailijan teos perustuu tositapahtumiin. Päähenkilöinä ovat  Algeriasta Pariisin lähiöön muuttaneet veljekset Rachel ja Malrich, joiden isä on saksalainen ja äiti algerialainen. Romaanin tapahtumat lähtevät liikkeelle miesten vanhempien kuollessa väkivaltaisesti. Sen jälkeen vanhempi veli saa tietää isänsä olleen natsi, jolla oli jotain tekemistä keskitysleirien kanssa. Rachel etsii yksin vastausta isänsä menneisyyteen, menettää kaiken uskonsa elämään päätyen itsemurhaan. Valmistautumaton Malrich saa kaiken niskaansa kerralla. Hän päättää selviytyä asian kanssa, sekä estää joukkotuhon tapahtumista uudelleen. Siinä juoni tiiviisti.


Reiluun 200 sivuun mahtuu paljon tärkeää, ajankohtaista asiaa ja viisautta. Sansal on Algerian merkittävimpiä nykykirjailijoita rohkeutensa sekä kauniin, sovittelevan tyylinsä takia. Teksti on välillä jopa runollista, ainakin minun sieluuni.Tämä teos on Algeriassa kielletty, sillä se kertoo maassa 1990-luvulla käydystä sodasta ja vertaa islamismia holokaustiin. Mutta Sansal käsittelee muitakin aiheita. Mikä on vanhempien vastuu teoistaan suhteessa omiin lapsiin? Mitä fundamentalismi tekee ihmiselle? Millainen on maahanmuuttajan sielunmaisema? Mitä kaikkea ihminen voi toiselle ihmiselle tehdä? Ja miksi? Milloin on aihetta tuntea syyllisyyttä?


"Olemme vain varjoja ja kohinaa toinen toisillemme." Soisin kaikkien lukevan tämän kirjan, kiitos.

sunnuntai 26. heinäkuuta 2015

Liisa Rinne : Odotus

Liisa Rinteen esikoisromaani käsittelee adoptiota eri näkökulmista. Tiesin ettei romaanista selviä ilman kyyneleitä, mutta sivujen vähyydestä (181 sivua) johtuen ajattelin kestäväni aiheen raskauden. Eli mikään kevyt kesäromaani tämä ei ole, vaan suru ja kaipaus ovat vahvasti esillä joka lauseessa. Silti kirja antoi minulle tunteen olemassaolon ja elämän tarkoituksen ihmeellisyydestä. "Joskus kauan sitten sinä annoit minulle nimeksi Silja. Sitä ei saa koskaan pyyhittyä pois."


Päähenkilönä on esikoistaan odottava Emilia, joka vahingossa saa tietää olevansa adoptoitu. Nykyhetki on Emilian aikuisuudessa, mutta menneisyys käydään läpi hieman poukkoillen ajasta toiseen. Tyylivalinta käy raskaaksi, kun aihekin on mammutin kokoinen. Henkilöiden ajatukset ja teot ovat varsin ennalta arvattavia (tuttujakin?), mutta Rinne on kirjoittanut kauniisti vaikeasta aiheesta.

lauantai 27. kesäkuuta 2015

Kristina Ohlsson : Daavidintähdet

Tämän tuoreen dekkarin äärellä meinasivat kynteni lyhetä; niin jännäksi meni. Tavallisesti kaihdan romaaneja, joissa lapset ovat pelinappuloina, mutta tässä oli sitä jotain etten voinut kuin lukea loppuun. Tämä on Fredrika Bergman-sarjan viides osa, enkä ole aiempia lukenut (Nukketalo, Tuhatkaunot, Varjelijat, Paratiisiuhrit). Hyvin silti kärryillä pysyi henkilöiden, tapahtumien ja kemioiden suhteen.
Daavidintähdet sekoittaa hienosti henkilökohtaiset tragediat menneisyydestä, politiikan, historian sekä vanhan myytin Paperipojasta. Tukholman juutalaisyhteisöä järkyttää kolme murhaa. Murhia tutkitaan ensin erillisinä tapauksina, mutta kauhukseen siviilitutkija Fredrika Bergman ja rikospoliisi Alex Recht joutuvat miettimään onko Tukholmaan saapunut sarjamurhaaja. Miten asiaan liittyy Mossadin agentiksi paljastuva turvallisuusneuvonantaja Efraim Kiel? Miksi yksi Ruotsin suojelupoliisin päälliköistä, Eden Lundell, kalpenee kuullessaan Kielin nimen? Ja miten Israel on kaiken keskiössä? Raamatusta tuttu sananlasku alkaa pian soimaan tutkijoiden mielessä....
Tämä romaani on ehdoton dekkareiden lukijoille, suosittelen!!

sunnuntai 21. kesäkuuta 2015

Anneli Kivelä : Taikatemppuja Katajamäellä

Tässä jo kymmenes osa Katajamäki-sarjaan! Kirjailija on mielestäni säilyttänyt tasonsa hyvänä, eikä toistoja häiritsevästi ole. Uusia juonia kylän elämässä piisaa, eikä surujakaan kaihdeta. Maalaisromanttinen miljöö ja tapahtumat säilyvät raikkaasti romaanin sivuilla, mitkä hupenevat nopeasti lukijan laittaessa muun maailman ulkopuolelle ja antautuu mukavan viihdyttävälle lukuhetkelle. Täydellistä kesäviihdettä!

maanantai 8. kesäkuuta 2015

Veera Vaahtera : Onnellisesti eksyksissä

Tässä romantiikkaa huumorilla höystettynä! Emma on gradua vaille maisteri, jonka elämä junnaa paikoillaan vailla todellista päämäärää. Ystävä Sanni lupautuu henkilökohtaiseksi sparraajaksi, ja ainakin gradun teko saa vauhtia. Kadehdittava määrä sulhasehdokkaita pistää arkea kuitenkin sekaisin, eikä mummukuumeinen äiti auta asiaa. Moni varmasti löytää itseään Emman ajatuksista ja tekemisistä, tai tekemättä jättämisistä! Tämän romaanin äärellä rentoutuu sopivan kevyesti!

torstai 4. kesäkuuta 2015

Vera Vala : Tuomitut

Neljäs Arianna de Bellis-romaani sai minut sellaiseen otteeseen, etten voinut muuta kuin lukea sen yhtenä päivänä. Viihdyttävää, jännittävää, tasokasta. Juoni oli hyvin rakennettu; jännitys säilyi loppuun saakka, ja ainakin minä lankesin ansaan jos toiseenkin. "Aijaa, se olikin tuo....ei kun.." Sukulaistytön katoaminen, pappien murhat, Vatikaanin kunnia - kaikki nuo kietoutuvat hiljalleen samaan umpisolmuun, mitä sisarukset ratkovat tahoillaan. Ariannan pappisveli Ares saa nyt suuren roolin, ja hänessä onkin paljon mielenkiintoista. Ariannan oman elämän koukerot selviävät yhtä hitaasti/antaumuksella kuin edellisissäkin osissa. Juuri tuon takia uuden lukijan kannattaa ehdottomasti lukea sarja järjestyksessä!! Ja saa sarjan fanin kirkumaan: Rodolfo vai Bartolomeo?!?!??? Ja mikä osuus Legio Sacrorumi-järjestöllä on Ariannan elämään?!
Erityiskiitos fontin koosta; tällainen huonosilmäisempi lukija voi ahmaista romaanin kerralla, kun fonttikoko on kohdillaan! Kirjailija oli mielestäni sopivasti hieman vähentänyt ruoka-, maisema-, historia-yms kuvauksia, mikä sai tarinan kulkuun lisävauhtia. Tätä sarjaa ei voi kuin suositella!

keskiviikko 3. kesäkuuta 2015

Mamen Sànchez : On ilo juoda teetä kanssasi

Romaanin nimi voisi viitata rauhallisen pohdinnan sävyttämään tarinaan, mutta ehei! Tämän kirjan lukija viedään vauhdikkaalle, värikkäälle, maistuvalle ja tuoksuvalle matkalle, mistä ei yllätyksiä puutu! Brittiaristokraatti passitetaan työmatkalle Madridiin. Työtehtävä muuttuu huomaamatta elämän mullistavaksi katoamiseksi Granadaan. Loistava seuralainen riippumattoon (tosin näillä keleillä nojatuoliin!)!!!

maanantai 1. kesäkuuta 2015

Pekka Jaatinen: Viimeiseen patruunaan

"Kiitos" Gunvald Larssonin, lukeminen ei ole täyttänyt iltojani viimeaikoina. Nyt kuitenkin yksi sotaromaanivinkki: Jaatisen vuonna 2004 ilmestynyt romaani on varmaa herkkua sotagenren ystäville. Aihe on mielenkiintoinen, tapahtumat Torniossa syksyllä 1944. Jaatinen kirjoittaa näissä alkutuotannon kirjoissaan hieman perinteisemmin ja suoraviivaisemmin kuin uusimmissaan. Näkökulmia tapahtumiin on kolme: veljesten Eeron ja Väinön sekä saksalaisen SS-luutnantin Werner Meyerin. Eero on nuoresta iästään jo kokenut sotajermu, jonka sydäntä puristaa ero Siiristä. Väinö on parhaassa seikkailuiässä oleva pojanviikari, jota kaikki kielletty ja vaarallinen houkuttelee. Kaveriporukalla tulee tehtyä kaikenlaista, mutta taustalla on kokoajan huoli isoveljen ja vanhempien voinnista.


Romaanin tekee mielenkiintoiseksi hyvä kaupunkikuvaus Torniosta ja sen asukkaista vaikeassa tilanteessa. Myös näkökulmien monipuolisuus ja todenmukaisten tapahtumien kuvaus tekee romaanista elävän ja hyvän lukukokemuksen. Tässä kirjassa kotirintama ja sotatanner kohtaavat, ja silti kaupunki ja sen ihmiset jatkavat eloaan - koska on pakko selviytyä. Suosittelen!

maanantai 6. huhtikuuta 2015

Patrick Modiano : Villa Triste

Palkittu italialais-ranskalainen Patrick Modiano ( mm Nobel v2014) on tunnettu elämän harhaisuuden ja epävarmuuden kuvaajana. Keskeisinä aiheina hänellä ovat muisti, syyllisyys sekä identiteetin etsiminen. Niin tässäkin vuonna 1977 suomennetussa romaanissa, missä päähenkilönä on kolmekymppinen mies joka yrittää muistaa mahdollisimman tarkkaan kaksitoista vuotta sitten kokemaansa lomaa. Tärkeässä osassa ovat hieman vanhempi, kaunis näyttelijätär Yvonne sekä salaperäinen tohtori Meinthe. Tapahtumaympäristönä on pieni ranskalainen maaseutukaupunki lomahotelleineen 1960-luvulla. Modiano kuvaa runsaasti, mutta silti ihailtavan napakasti ympäristöä ja tapahtumia, ajatuksia ja tunteita. Kaikki tuntuvat pakenevan tai salaavan jotain, osa jopa henkilöllisyytensä. Toisaalta menneisyyttä ei koeta tärkeäksi; on vain tämä hetki ja tunne. Tarinan lähtökohdat olivat mielenkiintoiset, mutta sen kulku päämäärineen jäi vielä hiukan hämärän peittoon. Tämä romaani kaipaa/kestää useamman lukukerran! Modianon kirjoitustyyli on omaperäinen, ja pidin siitä paljon.


Romaani oli työlästä luettavaa, mutta ajatuksia herättävää. Teksti tuntui välillä raskaalta, mutta silti kirjan 181 sivun loputtua olin todella tyytyväinen lukija! Ja aion lukea Modianoa lisääkin, pienen tauon jälkeen...

maanantai 30. maaliskuuta 2015

Mary Ann Shaffer ja Annie Barrows : Kirjallinen piiri perunankuoripaistoksen ystäville

Tämä hurmaava romaani ilmestyi suomeksi vuonna 2010, ja on Shafferin esikoisteos sekä valitettavasti myös viimeinen. Kirjailija menehtyi ennen romaaninsa julkaisua; itseasiassa kirjan viimeisteli lähisuvusta löytyvä lastenkirjailija Annie Barrows. Tämä tuo romaaniin entisestään ainutlaatuisen vivahteen, ja en voi kuin sanoa komentavalla äänellä : lukekaa ja nauttikaa!!! Kun etsit lämmintä, elämänmakuista, oikeaa tarinaa niin tämä on napakymppien napakymppi!


Romaani on kokonaisuudessaan yhtä kirjeiden viidakkoa, mikä ihan aluksi hieman vaati ylimääräistä keskittymistä. Mutta pian romaani vei mennessään, ja koska kirjeet vievät tarinaa eteenpäin selkeästi ja kronologisesti, tyyli on oikeutettu. Tapahtumien keskus on Kanaalisaariin kuuluvalla Guernseyn saarella, missä elämä on rakennettava uudelleen saksalaismiehityksen jälkeen. Tämä rankka ja sotaisa jakso ei kuitenkaan ole kuin se alkuun sysäävä seikka; keskiössä ovat mielenkiintoiset saarelaiset sekä kirjailijatar Juliet Ashton. Juonesta ei sen enempää, mutta romaanin pääsanoma tuntuu olevan rakkaus, ystävyys sekä rohkeus. Kaikki nämä kolme suurta esiintyvät eri muodoissaan kirjan sivuilla, ja antoivat minulle hetkiseksi voimakkaan tunteen että eiköhän tästä ihmisenä olosta jotenkin selviä.  Lue ja hurmaannu!!

maanantai 16. maaliskuuta 2015

Audrey Magee : Sopimus

Irlantilaiskirjailijan esikoisteos ilmestyi v2013, ja nyt se on vihdoin suomennettu. Arvostelumenestys sekä monet palkintoehdokkuudet saanut romaani on hämmentävän todentuntuinen kuvaus 1940-luvun saksalaisista. Päähenkilöinä ovat sokkona avioituvat sotilas sekä natsi-mielisen perheen ainoa tytär. Vaikeasta alusta huolimatta pari rakastuu syvästi, kunnes Peter joutuu Stalingradin mottiin. Se tuntuu muuttavan kaiken, mutta suurin muutos on tapahtunut jo aiemmin: Peter innostuu natsismista appensa johdattamana, kun taas vaimonsa Katharina ymmärtää kaiken vääryyden suurten menetystensä jälkeen. Magee kuvaa todella taitavasti ihmisen kykyä muuntautua tilanteen vaatimalla tavalla, sekä julmuutta, kateutta, kunnianhimoa, toveruutta, uskollisuutta, elämänhalua...Erittäin ajankohtaiseksi romaanin tekee rasismin kuvaus sekä se, miten Magee on käsitellyt tavallisen saksalaisperheen muutosta juutalaisvastaisuudestaan hyötyväksi nousukkaiksi. Myös äitien tuska ja ahdistus pojistaan on rankkaa luettavaa; ilman kyyneleitä en pystynyt lukemaan.
Olen lukenut paljon tästä ajanjaksosta kertovia romaaneja, ja täytyy sanoa että tämä on yksi parhaista. Vaikka se on lohduton, kova, surullinen kertomus. Tämä romaani ei päästä lukijaansa helpolla, mutta miksi pitäisikään? Suosittelen historiasta sekä ihmisluonteesta kiinnostuneille. Kenties tämän vuoden vaikuttavin kirja!

maanantai 9. maaliskuuta 2015

Heli-Maija Heikkinen : Viestikyyhkyupseeri

Tämän vuonna 2014 ilmestyneen romaanin viimeinen luku sai minussa aikaan fyysisen reaktion : selkärankaani pitkin menivät väristykset! Tarvitsisiko muuta kertoakaan? Kieli ja tarina soljuvat kauniisti, harvinaisen kauniisti. Tunteita, pohdintaa, sekä oikeita että vääriä ratkaisuja, elämän kovuutta ja ihanuutta - kaikkea samassa paketissa. Keskiössä on aviopari, jonka elämää määräävät lapsettomuus sekä talvi- ja jatkosota. Ei hätää, sota ei näy rintamakuvauksina, vaan sen kerrannaisvaikutuksina ihmisten elämässä. Miten tuo ajanjakso muovaa ihmistä, valintoja, ihmissuhteita, ympäristöä....Miten sota vaikuttaa ihmisen perustaan, käsitykseen Jumalasta, seksuaalisuudesta, arvoista. Näitä teemoja Heikkinen käsittelee eri henkilöiden kautta, jotka ovat niin inhimillisiä, tuttujakin.
Fransin ja Anjan elämän suurin ohjaaja on kuitenkin kyyhky. Kyyhkyset vievät heidät sodan jälkeen Tanskaan, missä koko elämä pyörii kuitenkin vain yhden kirjeen ympärillä. Kuvaus heidän avioliitostaan muistuttaa nykyihmistä hienosti siitä, että avioliittoon kuuluu anteeksianto, uhrautuminen sitä tarvittaessa sekä kumppanuus. Aina ei voi olla juhlameininki!
Ainoa miinus tulee siitä, että kappaleesta toiseen siirtyessä kirjailija ei aina anna vinkkiä, kenen pään sisälle nyt mentiin. Mutta kerta kaikkiaan upea kirja, suosittelen!!!

tiistai 3. maaliskuuta 2015

Richard C. Morais : Herkullinen elämä

Kun kaipaat elämääsi lämpöä ja eksotiikkaa, lue tämä bestseller! Romaani tarjoaa pehmeän lukukokemuksen olematta liian sliipattu tai yksioikoinen. Perhekeskeisyys, kulttuuri, suvun perinteet sekä ruoka ovat keskeisissä osissa. Omiin kykyihin ja unelmiin uskominen on esillä joka sivulla. Lukijan maku- ja hajuaistit heräävät kuin varkain kirjailijan esitellessä kunnioittavan ammattitaitoisesti ruokakulttuuria sekä Intiasta että Ranskasta.


Kerronta alkaa päähenkilön, Hassanin, isovanhempien uran alusta. Taustalla on kuohuva Intia, mikä ensiksi auttaa sukua menestymään, mutta sitten väkivalta koskettaa niin läheltä ettei perhe voi muuta kuin paeta Iso-Britanniaan. Elämä siirtolaisena on vaikeaa varsinkin perheen päälle, ja niin papa Haji vaipuu masennukseen. Sattuma puuttuu peliin (niin kuin varsin usein tässä tarinassa!), ja yhtä äkkiä koko perhe kulkee pitkin Eurooppaa autokaravaanissa. Papa suunnittelee matkan reitin ruokakokemusten perusteella. Syrjäisessä ranskalaiskylässä kaikki loksahtaa paikoilleen: perhe päättää asettua juuri tänne, ja perustaa ravintolan. Pääkokin vastuu sysätään Hassanille, jonka matka arvostetuksi chefiksi voi alkaa...Tie on kivinen ja yllätyksiä täynnä, mutta uskomalla itseensä Hassan pääsee mekkaansa, Pariisiin. Huipulle noustuaan hän huomaa jonkin muuttuneen, suorastaan kadonneen. Ystävän yllättävä kuolema muuttaa taas Hassanin elämän suuntaa. Mikä onkaan se tärkein asia sekä elämässä että ruuan laitossa?
Romaani näytti, miten katkeraa ja kiivasta kamppailua ravintola-alalla onkaan. Ihana, onnea tuova asia peittyy kilpailun tuoman katkun alle. Vaatii rohkeutta kulkea omaa tietään, ja vielä uskoa siihen. Mutta niinhän se on koko nykyelämässä! Silti päällimmäisenä tästä kirjasta jää mieleen mausteet ja rakkaus!!Suosittelen!

torstai 19. helmikuuta 2015

Michael Ridpath : 66 pohjoista leveyttä

Tämä on toinen osa brittiläiskirjailijan luomasta Magnus Jonson sarjasta. Ensimmäinen, Varjojen saartama, ilmestyi suomeksi vuonna 2013. Itseltäni se meni ohi, silti hyppy suoraan uusimpaan romaaniin ei kärsinyt yhtään. Päähenkilönä on Islannissa syntynyt, mutta Bostonissa aikuistunut Magnus. Rikollisjengiltä suojelua tarvitseva poliisi on saanut siirron Reykjavikiin. Talouselämän romahdus on ajanut kansan kaduille, ja sitten pankkipomoja löytyy kuolleina sieltä täältä...Politiikka tunkeutuu poliisien tutkintatyöhön, eikä tilannetta helpota se että yhtä äkkiä asia koskeekin myös Ranskaa ja Iso-Britanniaa. Aavistukset ja omat johtopäätökset vievät Magnusta eteenpäin. Samalla hän pohtii isänsä murhaa, mikä on edelleen ratkaisematta. Magnuksen tavatessa sukulaisiaan menneisyydestä nousee johtolankoja, mutta myös toinen murha. Asia tuntuu selvemmältä kauheudestaan huolimatta: joku sukulaisista on tehnyt kaksi murhaa. Kuka, milloin ja miksi? Vaikka kirjassa on useampi murhamysteeri ja vieläpä välillä käydään menneisyydessäkin, juoni pysyy hyvin kasassa. Lukemisen ihana ihmeellisyys teki sen minulle taas : erään syyllisen nimen paljastuttua menin kananlihalle!!!!Suosittelen jännityksen ystäville!

torstai 12. helmikuuta 2015

Dan McMillan : Polttouhrit: holokaustin syyt

Tässä tuoreessa tietokirjassa McMillan pohtii juutalaisten joukkomurhaa 1930-ja -40-luvulla eli holokaustia.Kirjailija asettaa itselleen kysymyksiä, ja sitten hakee vastauksia eri tietolähteiden ja omien johtopäätösten kautta. Tyyli on selkeä ja johdonmukainen, sekä ennen kaikkea monipuolinen. Hän ei kivitä ketään, ainakaan niin sanotusti suoralta kädeltä. Tässä on napakka, syvällinen sekä silti laaja esitys asiasta, minkä unohtamista ei koskaan saa tapahtua. Lukijalle miellyttävä koko, 276 sivua (sisältäen viitteet, lähteet ja hakemiston) ei karkottane asiasta kiinnostuneita.

tiistai 10. helmikuuta 2015

Per Petterson : En suostu

Palkittu norjalaiskirjailija laittaa lukijan lähes vuotaville avohaavoille tässä kolmannessa suomennetussa romaanissaan. Se vie syvälle ihmiselämän syövereihin. Tunnelma on tehty harmaan eri sävyin, onnen välähdyksetkin ovat korkeintaan siniharmaita. Pettersonin kirjoitustyyli ei myöskään päästä lukijaa helpolla. Hän ei väännä asioita suoriksi, vaan jättää tilaa tulkinnoille. Silti tarina kulkee eteenpäin ilman takkuja. Rajun alun jälkeen meinasin jättää kirjan kesken, mutta olen tosi tyytyväinen etten niin tehnyt. Asiat selkiytyvät loppua kohden - tavallaan. Selviytymisen, yksinäisyyden ja ystävyyden kuvaus menee suoraan sydämeen - se joko puristaa kipeästi tai antaa toivoa.


Tarinan päähenkilöt ovat ystävykset Tommy ja Jim. Heidän elämäänsä ja ystävyyttänsä seurataan kahdella aikatasolla, 1960-luvulla sekä nykyhetkessä. Jim asustaa omivan äitinsä kanssa, Tommy sisaruksineen joutuu kokemaan äidin hylkäämisen sekä isän väkivallan. Tommyn viha isäänsä kohtaan saa pojan tekemään väkivaltaisen teon, ja niin isäkin lähtee. Kaikki muuttuu, sisarukset erotetaan toisistaan. Kukin selviää tavallaan. Mutta yllättäen se onkin Jim, jonka mieli murtuu. Sairaalareissu katkaisee ystävyyden, kunnes kolmenkymmenenviiden vuoden kuluttua sattuma puuttuu peliin...asioiden on saatava piste. Tavalla tai toisella.


Romaanissa on mielenkiintoinen piirre (tai montakin mutta tämä pisti silmääni eniten): vanhemmuuden suuri vajavaisuus, suorastaan sen puute. Eräässä kohdassa kaverukset pohtivatkin näin: " ...oli omaperäistä että lapsella oli molemmat vanhemmat." Jimin äiti haluaa suojella poikansa mainetta, ja kieltää vierailijat sairaalareissun ajan. Ja Jim pohtii yksin tuskissaan, miksei kukaan välitä...Kirjassa on monta kyyneleistä kohtaa, eikä lukeminen ole helppoa. Silti, lue tämä tyylikäs romaani!

maanantai 26. tammikuuta 2015

Ferdinand von Schirach : Syyllisyys

Tämän puolustusasianajajan kertomukset ovat rankkaa luettavaa. Tositapauksista ideansa saava Schirach ei tässä kirjassaan anna lukijan rentoutua jännityksen parissa, vaan pistää ajattelemaan moraalia, ihmisyyttä, syyttömyyttä ja vastuuta. Ei kepeitä teemoja! Vaikuttavaa, rankkaa, ajatuksia herättävää - eli ei unilukemista! Silti, suosittelen!

sunnuntai 25. tammikuuta 2015

W.G. Sebald : Ilmasota ja kirjallisuus

Tämä jo edesmennyt ja palkittu kirjailija sai minut voihkaisemaan: "Miksen ole lukenut tätä jo aiemmin? Miksi tämän piti jo loppua?" Kyseessä ei ole romaani vaan esseeteos, minkä pohjana on Sebaldin pitämät luennot ja niihin liittyvä kirjeenvaihto. Sebald pohtii syitä saksalaisten kollektiiviseen muistinmenetykseen liittyen liittoutuneiden ilmapommituksiin toisen maailmansodan aikana. Luvut ovat kovia: pommituksia koki yli 130 kaupunkia, 600 000 siviiliä kuoli ja 7,5 miljoonaa saksalaista menetti kotinsa. Silti asia on tabu niin kirjallisuudessa kuin tavallisissa saksalaisissa suvuissa. Käsitteet menneisyydenhallinta, torjuntamekanismi ja oman historian likvidointi kuvaavat asiaa täydellisesti. Sebald pohtii, miten he saivat tehtyä hiljaisesti sovitun, yleisen tavan katsoa yksinomaan tulevaisuuteen - oli velvoite vaieta menneisyydestä. Selvisivätkö saksalaiset koko sodasta tunnottomuuden tilan avulla? Tunsivatko he ansaitsevansa ilmapommitukset tekemiensä rikosten takia? Miksi muistot olivat heti niin kovin vääristyneitä, miksi niistä ei kerrottu, miksi ne kiellettiin? Ne harvat todet kuvaukset torjuttiin, jottei turvavyöhyke sortuisi. Pelättiin Saksan hajaantumista, yhteiskunnan romahtamista - villiintymistä.
Näitä pohdintoja ja niistä syntyviä päätelmiä esimerkkien valossa olisi lukenut enemmänkin. Kirjailijan toteamus "on liian raskasta muistaa" on varmasti totta. Mielenkiintoinen lukukokemus historian ja/tai psykologian ystäville.

maanantai 19. tammikuuta 2015

Carol Shields : Ruohonvihreää

Kirjallisuuden professorin titteli sekä palkinnot eivät tee kirjailijasta jäykkää, ulkopuolista tarkkailijaa. Näin voin todeta luettuani Shieldsin romaanin sekä Otavan nettisivujen lyhyen kirjailijaesittelyn. Ruohonvihreää  kertoo yksinhuoltajasta, jonka elämä ei ota lähteäkseen käyntiin avioeron jälkeen. Charleen asuu poikansa kanssa, käy töissä ja seurustelee mukavan miehen kanssa. Elämä maistuu - joltain. Yllättäen hän saa kutsun leskiäitinsä häihin. Tämä sysää Charleenin elämän uusille urille dramaattisella tavalla. Tapahtumat lähtevät liikkeelle pikku hiljaa, kuin varkain, mutta muistelut ja pohdinnat ennakoivat lopun yllättäviä tapahtumia.


Romaanissa on monta mielenkiintoista henkilöä: diktaattorimainen leskiäiti, herrasmies sulhanen, määräilevä ja kaikkitietävä tuttavapariskunta, narsistinen ex-aviomies, viisas ja salaperäinen kirjeenvaihtoystävä....Ihmisten väliset suhteet ja niiden kehittyminen/muuttuminen on tämän kirjan ydin. Sekä rakkauden ilmaisu ihmisen persoonallisuuden mukaan. Sillä emmehän me kaikki osoita rakkautta samoin tavoin! Naisen elämän ja sisimpien tunteiden kuvaus ei silti tee tästä vain naisten romaania, vaan sopii kaikille laadukkaan kirjallisuuden ystäville!

keskiviikko 7. tammikuuta 2015

Jan Guillou: Suuri vuosisata-sarja

Guilloun romaanisarjasta on suomennettu nyt kolme ensimmäistä osaa: Sillanrakentajat (2012), Keikari (2013) sekä Punaisen ja mustan välissä (2014). Jemmasin ne juuri tätä joululomaa varten, herkuttelin lukukokemuksella jo etukäteen; 1800-luvulta alkava historiallinen sukuromaani sarja, oijoi!! Ensimmäinen osa, Sillanrakentajat, täytti odotukset ja sai ahnaasti odottamaan lisää. Norjalaiset Lauritzenin veljekset Lauritz, Oscar ja Sverre menettävät isänsä, eikä heidän äidillään ole muuta mahdollisuutta kuin lähettää heidät sukulaisen taloon köydentekijän oppiin. Lahjakkaat pojat saavat huomiota, ja väärinkäsityksen aiheuttaman mutkan jälkeen heidän elämänsä saavat täysin uuden mahdollisuuden ja suunnan. Heistä kaikista tulee uuden ajan insinöörejä, mutta rakkauden tähden kaikkien tiet vievät eri suuntiin. Kirjailija kuvaa tekniikan ja erityisesti rautateiden kehitystä Afrikassa ja Norjassa. Niihin ei kuitenkaan uppouduta liiaksi, vaan selostukset nivoutuvat hyvin tarinaan. Varsinkin Afrikka-osiot ovat todella mielenkiintoista luettavaa.
Toinen osa, Keikari, kertoo samasta ajanjaksosta mutta enemmän nuorimman veljen, Sverren, kautta. Hänen tiensä vei Englannin maaseudulle sekä Lontoon kulttuuripiireihin. Kirjailija on todennut että miesten välisen rakkauden kuvaaminen oli aluksi vaikeaa. Mielestäni Guillou ei kompuroi siihen, vaan varsin kökköön tapaan liittää tarinaansa kulttuurilegendoja. Mutta luettava romaani kuitenkin!
Kolmasosa, Punaisen ja mustan välissä, sai minut huokailemaan. Tuskasta. Mutta luettavahan se oli; kuinka veljesten elämä jatkuu 1920- ja -30-luvun Euroopassa? Paikoin toimivaa kuvausta sen ajan ilmapiiristä ja ihmisten valinnoista, mutta enimmäkseen päätöntä poikkoilua ilman punaista lankaa.
Väkisin tuli mieleeni, olisiko kirjailijan kannattanut tehdä vain yksi romaani Lauritzenin veljeksistä...Jos haluaa lukea tuoretta romaanisarjaa suuresta vuosisadasta, valitsisin Ken Follettin trilogian. Sori Jan.