Anna Jansson : Hämärän lapset

Neljästoista Maria Wern-dekkari ei petä. Jansson ei junnaa, vaan laittaa tapahtumat kypsymään viihdyttävällä vauhdilla sekä Marian yksityis että työelämässä. Vaikka en ole lukenut kaikkia sarjan osia, pysyn hyvin kärryillä suhdekiekuroissa. Rikoskomisario on tavallinen, inhimillinen nainen jonka on selviydyttävä samanaikaisesti monesta: velipuoli ilmestyy, äiti kuolee, esikoisella on ongelmia, varkausaalto vyöryy, ensin kuolee vanhus, sitten tyttö... Lisäksi pitäisi selvitä häävalmisteluista sekä miehen ovelasta exrakkaasta, jolla ei tunnu olevan kaikki kohdallaan. Ja yhtä äkkiä kaikki on samaa vyyhtiä, ja Maria joutuu pelkäämään pahinta...
Parasta kirjassa on rikoskomisarion tavallisuus, tuttuus naisena ja äitinä. Tietysti minua kutkutti myös juonen ydin : vuonna 1945 saapuneen pakolaislaivan lastina oli sekä natseja että keskitysleireiltä selvinneitä. Kenen puolella kalastajakylän asukkaat ovat? Kuka tekee mitäkin, kuka kiristää ketäkin? Vai onko kaikki vain onnetonta sattumaa? Kannattaa lukea!!

Boualem Sansal : Hyvitys

Kun kerran rankempi vaihde meni päälle niin jatketaan sillä...Vuonna 2008 ilmestynyt palkitun algerialaiskirjailijan teos perustuu tositapahtumiin. Päähenkilöinä ovat  Algeriasta Pariisin lähiöön muuttaneet veljekset Rachel ja Malrich, joiden isä on saksalainen ja äiti algerialainen. Romaanin tapahtumat lähtevät liikkeelle miesten vanhempien kuollessa väkivaltaisesti. Sen jälkeen vanhempi veli saa tietää isänsä olleen natsi, jolla oli jotain tekemistä keskitysleirien kanssa. Rachel etsii yksin vastausta isänsä menneisyyteen, menettää kaiken uskonsa elämään päätyen itsemurhaan. Valmistautumaton Malrich saa kaiken niskaansa kerralla. Hän päättää selviytyä asian kanssa, sekä estää joukkotuhon tapahtumista uudelleen. Siinä juoni tiiviisti.


Reiluun 200 sivuun mahtuu paljon tärkeää, ajankohtaista asiaa ja viisautta. Sansal on Algerian merkittävimpiä nykykirjailijoita rohkeutensa sekä kauniin, sovittelevan tyylinsä takia. Teksti on välillä jopa runollista, ainakin minun sieluuni.Tämä teos on Algeriassa kielletty, sillä se kertoo maassa 1990-luvulla käydystä sodasta ja vertaa islamismia holokaustiin. Mutta Sansal käsittelee muitakin aiheita. Mikä on vanhempien vastuu teoistaan suhteessa omiin lapsiin? Mitä fundamentalismi tekee ihmiselle? Millainen on maahanmuuttajan sielunmaisema? Mitä kaikkea ihminen voi toiselle ihmiselle tehdä? Ja miksi? Milloin on aihetta tuntea syyllisyyttä?


"Olemme vain varjoja ja kohinaa toinen toisillemme." Soisin kaikkien lukevan tämän kirjan, kiitos.