Stephen King : 22.11.63

Nyt täytyy myöntää, etten tiedä johtuuko pettymykseni liian korkeista ennakko-odotuksistani vai löikö King oikeasti hudin. Syksystä asti odotin tätä romaania, lähinnä John F. Kennedyn takia. Aikaisemmin en ole Kingiä lukenut; hänen kauhukirjansa veivät ystävältäni unet reilu 20 vuotta sitten, se riitti! Nyt suitsutettiin Kingin vaihtaneen onnistuneesti kauhun aikamatkustusteemaan trendikkäästi historialla höystettynä. Mutta mielestäni tämä kannattaa jättää väliin, jos tiedossa on toinen romaani. Jos taas ei ole muuta tekemistä, lue pois.

Kirjailijan kerrontakyky  ja mielikuvitus ovat loistavat, sitä ei voi kukaan kiistää. Mutta jos aihetta mainostetaan sanoilla Millainen maailma olisi, jos Kennedyä ei olisi murhattu? , eikö lähes 900 sivuisessa kirjassa pitäisi olla paria lukua enemmän kyseisestä aiheesta? King kertoo ummet ja lammet jokaisesta henkilöstä, joka vilahtaa sivuilla. Sama kaupunkien kohdalla. Ampuja Oswaldin elämän seuranta oli kirjan parasta antia. Päähenkilön, Jake Eppingin hämmennys sekä valinnan vaikeudet ovat myös käsin kosketeltavissa, mutta tarina junnaa, junnaa, jaarittelee, kiertää ja kaartaa. Vihdoin, sivulla 764, päästään itse asiaan. Loppu on hyvä, mutta sitä en anna Kingille anteeksi, että hän kuittaa parilla sivulla loistavan aiheen - mitä jos Kennedyä ei olisi murhattu. 

Annica Wennström : Lapinkylä - sukutarina

Ruotsalaiskirjailijan esikoisromaani ilmestyi vuonna 2012 kehujen saattelemana. Romaani on positiivisesti erilainen; kirjailija ei kikkaile tekstin kanssa liikaa vaan sipaisee riveille jotain runollista kevyellä otteella, tarinaan sopivaksi. Pitkään sukupolvien ketjuun vaikuttava rakkaustarina alkaa v.1861 päättyen toisen kertojaminän elämänsuunnan löytymiseen v.2002. Kerronta kulki kahdessa aikatasossa, menneessä ja tässä hetkessä. Se toi jotain hyvällä tavalla dekkarimaista jännitystä kaihoisalle tarinalle. Hienoa, että kirjailija valitsi tapahtumaympäristöksi saamelaisten maailman. Se toi ihanaa taianomaisuutta sivuille sekä valotti paljon ainakin minulle vieraaksi jäänyttä kulttuuria. Wennström kertoo hyvin arkipäiväisin huomioin, miten rajusti ja epäoikeudenmukaisesti saamelaisten elämä muuttui vuosikymmenten kuluessa. Kirjailijalla on myös psykologista silmää osoittaa, miten erilailla ihmiset voivat suhtautua muutoksiin ja pettymyksiin. Itse romaanin juoni on kaihoisan kaunis ja riipaiseva, kirja ei todellakaan ole mikään välipalaromsku!
Kirjan luettuani tuntui ensin, että se loppui kesken mutta hetken mutusteltuani ymmärsin, ettei tämä tarina kaipaa (yli)selittävää päätepistettä. Näin taika säilyy.

Kirjailijaesittelyssä Mikko Porvali

Suurena Antony Beevor - fanina ( brittiläinen tietokirjailija) olen onnellinen löytäessäni vastineen Suomesta! Tietokirjailija Mikko Porvali on joutuisa, lahjakas ja monipuolinen mies. Porvali on syntynyt 1980 Petäjävedellä. Koulutukseltaan hän on juristi. Hän on palvellut valmiussotilaana ja rauhanturvaajana sekä tehnyt töitä myös toimittajana. Kaikki tämä tietotaito yhdistyy hienosti hänen tuotannossaan, elävästi ja puolueettomasti kirjoitettuna. Kirjailijan oma mielenkiinto ja innostus näkyvät joka rivillä, sillä teksti imaisee mukaansa jännittävän romaanin tavoin.

Kirjan Vakoojakoulu - Päämajan asiamieskoulutus jatkosodassa (2010) sytyttäjänä on Porvalin isoisä, vakoojakouluttajana toiminut luutnantti Antti Porvali, jonka jäämistöön sisältö osittain perustuu. Se on ensimmäinen kattava kuvaus jatkosodan salaisesta asiamiestoiminnasta.

Tieto-Finlandia - ehdokkaaksi nimetty Operaatio Hokki - Päämajan vaiettu kaukopartio (2011) kertoo uskomattoman tositarinan jatkosodan lopussa suoritetusta operaatiosta. Mannerheim - ristin ritari Ilmari Honkanen sai johdettavakseen kaukopartioiskun Petroskoin ratapihalle, koska Neuvostoliiton vaatimukseen ehdottomasta antautumisesta ei aiottu suostua. Mutta kun yksi asia epäonnistuu, kaikki menee uusiksi...Kuinka annettu tehtävä lopulta suoritettiin ja ennenkaikkea, kuinka miehet pääsivät takaisin omalle puolelle? Tämä trilleri on koottu partion sotapäiväkirjan, haastattelujen ja kuvien pohjalta. Tässäkin kirjassa on mukana tekijän isoisä, Antti Porvali.

Vuonna 2011 ilmestyi myös Kaatunut Normandiassa - suomalaissotilaan tarina. Se kertoo sotamies Olavi Nenosesta, joka oli kirjailijan isoäidin pikkuserkku.  Karjalaispoika muutti Kanadaan 15-vuotiaana, liittyi armeijaan kolme vuotta myöhemmin ja kaatui 21-vuotiaana Kanadan maavoimien kärkitaistelijana Normandian Louvignyssa heinäkuussa 1944. Tämä värikäs tositarina näyttää sotilaan arkea toisen maailmansodan länsirintamalla.

Vuonna 2012 julkaistu Salainen tiedustelija - Suomalaisen vakoojaupseerin kirjeet 1940 - 1944 paljastaa, että Suomen lähettämiä salaisia asiamiehiä selviytyi luultua enemmän. Kirja kertoo Igor Vahrosista (1917 - 1996), joka toimi jatkosodan aikana Äänislinnan vakoojakoulussa kouluttajana. Neuvostoliitosta pikkulapsena Suomeen muuttanut Vahros eli mielenkiintoisen ja tapahtumarikkaan elämän. Elokuva-ainesta!

Tänä keväänä julkaistava Rautasormus kertoo tositarinoita rakkaudesta, ystävyydestä, kiintymyksestä, perhesuhteista sekä kiitollisuudesta sotavuosien Suomessa.

Viime itsenäisyyspäivän aattona sain kuunnella Mikko Porvalia Kyyjärven kunnankirjastossa. Täytyy sanoa, että hänellä ei ole ainoastaan kirjoittamisen lahjaa vaan hän on myös erittäin hyvä luennoitsija. Toivon hartaasti, että hän kirjoittaa vielä kauan meidän kaikkien iloksi!