Tänä vuonna julkaistiin toinen Gounellen romaani suomeksi (Matka yli onnen esteiden v2018). Ranskan Coelhoksi sanotun romaanit herättävät minussa hiukan ristiriitaisia ajatuksia: toisaalta nautittavia ahaa-elämyksiä, toisaalta välistä nolostuttavaa pliisuilua ja filosofista julistusta. Mutta kun kirja on ohut ja fontti hyvän kokoista, antaa mennä! Hyvää välipalakirjallisuutta.
Päähenkilönä on juuri eronnut mies ja pienen tytön isä. Eräänä päivänä ennustajanainen tunkeutuu lähelle, ottaa kädestä ja lausuu mullistavat sanat: sinä kuolet pian. Aikansa märehdittyään mies matkustaa vanhan tätinsä luokse lomailemaan. Siellä ajatukset naksahtavat paikoilleen, elämänasenne muuttuu. Kotiin palattuaan hän alkaa harrastamaan hyviä tekoja, ja tapahtumat etenevät omalla painollaan, sattumusten kourissa. Niljakkaan työtoverin petturuus paljastuu, ex-vaimon kiinnostus herää ja ennenkaikkea tädin kepponen tulee ilmi. Ratkaisevassa sivuosassa oleva salakuvaaja blogeineen on hauska tyyppi, välillä kaikki vain menee pieleen!
maanantai 12. elokuuta 2019
Sanna Isto: Sirpale
En olisi uskonut että nuorten romaani, jossa aikamatkustetaan kahvikupinkorvan avulla, tempaisee mukaansa niin että 315 sivua on luettava saman tien. Mutta näin siis pääsi käymään!
Lukioikäinen Minja saa jäädä yksin kotiin Berliiniin koiranhoitajaksi kun vanhemmat lähtevät perinteiselle kesäreissulle Suomeen. Nautinnollinen vapaus ystävien kanssa jää lyhyeksi kun Minja löytää kotoa kauniin posliinin sirpaleen, kahvikupinkorvan. Ihastuneena Minja pyörittelee sitä käsissään. Sitten tapahtuu jotain uskomatonta, kauheaa, pelottavaa, jännittävää ja uteliaisuutta kutkuttavaa: Minja löytää itsensä vuodesta 1939, samassa asunnossa kuin nykyhetkenäkin, paitsi kaikki on toisin. Voiko menneisyyttä ohjailla, voiko ihmisiä pelastaa? Siitä Minja ottaa selvää, oman mielenterveytensä ja ystävien menetyksen uhalla.
Romaanin henkilöihin oli helppo tutustua ja heitä oli luonteva ymmärtää. Se on taitavasti tehty kirjailijalta, ottaen huomioon aikamatkustelun. Lämmin suositus kaikille!
Lukioikäinen Minja saa jäädä yksin kotiin Berliiniin koiranhoitajaksi kun vanhemmat lähtevät perinteiselle kesäreissulle Suomeen. Nautinnollinen vapaus ystävien kanssa jää lyhyeksi kun Minja löytää kotoa kauniin posliinin sirpaleen, kahvikupinkorvan. Ihastuneena Minja pyörittelee sitä käsissään. Sitten tapahtuu jotain uskomatonta, kauheaa, pelottavaa, jännittävää ja uteliaisuutta kutkuttavaa: Minja löytää itsensä vuodesta 1939, samassa asunnossa kuin nykyhetkenäkin, paitsi kaikki on toisin. Voiko menneisyyttä ohjailla, voiko ihmisiä pelastaa? Siitä Minja ottaa selvää, oman mielenterveytensä ja ystävien menetyksen uhalla.
Romaanin henkilöihin oli helppo tutustua ja heitä oli luonteva ymmärtää. Se on taitavasti tehty kirjailijalta, ottaen huomioon aikamatkustelun. Lämmin suositus kaikille!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)