maanantai 27. helmikuuta 2017

Lucinda Riley: Keskiyön ruusu

Viime vuonna suomennettu, vuonna 2013 ilmestynyt historiallinen rakkausromaani muutti eilisen suunnitelmani. Ajattelin vain hieman aloittaa tätä yli 600 sivuista romaania, mutta en voinut jättää  kesken joten luinpa loppuun asti. Luulen että monelle käy samoin. Jotain erityisen kutkuttavaa ja romanttista tarinassa oli. Jännärimäistä tunnelmaa toi erään lapsen katoaminen vuosikymmeniksi, sekä yllättävästi käyttäytyvä lordi. Kyseessä on siis riipaiseva rakkaustarina 1920-luvun Iso-Britanniassa sekä Intiassa. Donald ja Anahita ovat kotoisin täysin eri maailmoista, mutta siitä huolimatta he päättävät elää elämänsä yhdessä. Kuinka kaikki voikaan mennä pieleen! Kaunis rakkaustarina muuttuu tragediaksi, mutta elämän on jatkuttava. Asiat uinuvat parin sukupolven ajan, mutta sitten 100-vuotias Anahita päättää ojentaa kirjeen Arille, jonka on etsittävä kadonnut lapsi. Ari kohtaa amerikkalaisen filmitähden, joka kipuilee huumekoukussa olevan sulhasen sekä oman menneisyytensä kanssa. Milloin on aika unohtaa, ja milloin on parempi etsiä vastauksia jopa oman henkensä uhalla? Tarinassa liikutaan useammalla aikatasolla, mutta ne ovat selkeästi erotettu toisistaan joten lukunautintoa se ei syö! Lukijan on ahmittava tekstiä; on saatava selville tapahtumat, syyt ja seuraukset. Suosittelen, ja muistakaa nenäliinat tätä lukiessanne! 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti