Ralf Rothmann: Kuolema keväällä

Saksan palkituimpiin nykykirjailijoihin lukeutuva Rothmann otti karsean riskin valitessaan tämän romaanin aihetta. Julkisuus oli varmaa, mutta kiitokset ja ylistyssanat ovat kirjailijalle varmasti suuri helpotus! 
Romaanin päätapahtumat ovat vuoden 1945 aikana, mutta lisänä on kaksi muutakin aikatasoa. Rakenne on silti selkeä, asiat esitetään kuin itse koettuna liikoja dramatisoimatta eikä lukijaa houkutella jatkamaan lukemista raakuuksilla mässäilemällä. Rothmann kuvaa kaikki ne harmaan sävyt, joita saksalaiset kokivat väistämättä. Ei ollut valkoista ja / tai mustaa, vaan eri harmaan sävyjä. Pääosassa on Walter, joka joutuu rintamalle petkutettuna ja viime tipassa. Paras ystävä, Fiete, joutuu samaan kyytiin, ja matka rintamalle alkaa. Jo alussa vihjataan tulevasta tragediasta johon nuoret miehet joutuvat. Walter joutuu pahimpaan mahdolliseen tilanteeseen, eikä vaihtoehtoja lopulta ole kuin se yksi: painaa liipasimesta. Hänellä ei ole muuta mahdollisuutta kuin selviytyä, mutta kuinka se tapahtuu? Mitä kertoa rintaman tapahtumista, joita ei itsekään ymmärrä, kestä tahi hyväksy!? 
Romaanin loppu on karun kaunis. Murhe, syyllisyys, anteeksianto. Tämän romaanin olisi varmasti ollut hyvä ilmestyä jo aikaa sitten, mutta ehkäpä vasta nyt olemme valmiita.

Ville Kaarnakari: Operaatio Polar

Kaarnakarin uutuus ei tuota pettymystä tälläkään kertaa. Varmaa ja perinteistä sotaromaani-tyyliä, fiktion ja faktojen huumaavaa sekoitusta. Aiheen valinnassa tämä mies on mestari! Kirjan kannen alaotsikko, Salaisen sodan salaiset partiot, paljastaa kyseessä olevan kylmän sodan kynnyksellä elävän Suomen varautumisesta tulevaan, salaisin ja laittominkin keinoin. Entiset kaukopartiomiehet toteuttavat entisen tiedustelupalvelun operaatiota. Toiminta peitetään valjastamalla se Neuvostoliiton vihollisten tarkoitukseen. Tapahtumat ovat kokoajan veitsen terällä: kuka paljastuu, kenen henki lähtee, mikä on hinta ja tarkoitus, kuka vedättää ketäkin...Omistuskirjoitus kertoo paljon, ja aiheuttaa väreitä: "Tämän kirjan haluan omistaa niille, jotka tietävät mutta eivät kerro." Tämä romaani on luettava rytinällä loppuun asti! Sitä ihmettelen, miksi Tuntematonta sotilasta kuvataan moneen kertaan uudestaan, kun on tällaisia tarinoita mistä filmata uutta!? Operaatio Chevalier (ilm.v2011) elokuvana saisi pissit housuun.

Ernest Hemingway: Vanhus ja meri

Lukupiirin toinen nobelistikirjailija oli Hemingway, romaanina Vanhus ja meri. Sivumäärällä tämäkään ei ollut pilattu, mutta teksti on painavaa ja täynnä tunnetta. Kyyneliltä ei nytkään vältytty, mutta tunnelma lopussa oli vähemmän raskas kuin Steinbeckin Helmessä. Unelmat, rakkaus, luonto, elämän kiertokulku - siinä pääteemoja ainakin minun mielestäni. Pääosassa tässäkin köyhä kalastaja. Yksinäinen vanhus on saanut huonon kalaonnen päälleen. Nuoren pojan luottamus ja ihailu valaa uskoa ja ajaa vanhuksen kauas merelle. Siellä tapahtumat saavat suorastaan raamatulliset mittasuhteet. Lukija jyrsii kynsiään; ehtiikö vanhus saaliineen rantaan ennenkuin kaikki on mennyttä. Silti, oliko kaikki kuitenkaan turhaa? Onko kokemus saaliin saantia tärkeämpi? Ja mikä elämässä on tärkeää, tarvitseeko ihminen unelmia sekä mikä on lähimmäisen uskon merkitys? Vanhuksen suhteessa luontoon sekä kalastukseen oli jotain hämmentävän tuttua. Sitten tajusin, kuvaus sopii omaan appiukkooni Alpoon! Kiitos Ernest!! Terveiset teille molemmille sinne pilvien päälle!

John Steinbeck: Helmi

Soinin kirjaston lukupiiri valitsi lokakuun lukemiseksi kaksi klassikkoa. Toinen, Steinbeckin Helmi herätti meissä kaikissa ihailua, haikeutta, ihmetystä ja osassa myöskin surua. Tämä ei kuulu miellyttäviin tai helppoihin lukukokemuksiin. Tämä on suuri ja tunteikas romaani; silmäkulmat kostuvat ja välillä ainakin minua suututti niin että teki mieleni heittää kirja ikkunasta pimeään! Mielestäni Steinbeck onnistuu kuvaamaan loistavasti juuri ihmisen sielun rumuutta. Kuvaus sosiaalisista luokista, ahneudesta, valkoisen ihmisen turhasta ylemmyyden tunteesta - kaikki tämä mestarillisesti sekä yhä ajankohtaisesti kuvattuna hieman reiluun sataan sivuun!

Juoni lyhykäisyydessään on seuraava: köyhä kalastaja Kino löytää simpukasta suuren helmen juuri kun sitä kipeimmin kaipaa. Esikoista on purrut skorpioni, mutta kaupungin lääkäri ei suostu hoitamaan jos ei ole tarjota rahaa korvaukseksi. Kinon löydöstä lähtee heti uutinen kiertämään pitkin kaupunkia, ja se vaikuttaa ihmisiin yllättävän samalla tavalla: kuinka minä voisin hyötyä helmestä? Tunnelma on verkkainen mutta silti intensiivisen tiheä kuin trillerissä ikään; kuinka kaikki päättyy? Ja silti, tässä kirjassa on jotain kaunista! Lue, ihastu, mieti, mykisty!