Johanna Venho: Ensimmäinen nainen

Sylvi Kekkosen elämää ja sisintä avaava romaani vei kauniilla kielellään, rohkella ajatuksellaan ja haikeudellaan jalat alta. Harvoin, jos koskaan, mieleni on tehnyt lukea romaania ääneen siksi että lauseet toinen toisensa perään ovat niin NIIN...voimakkaita, herkkiä, surullisia, toiveita antavia, viisaita, tuskaisia...Naisen elämää. Sitä Venho kuvaa niin että ajattelin välillä lukevani itsestäni, omia tuntojani! Tunsin käsittämätöntä läheisyyttä Sylvi Kekkoseen, ja mielestäni se kertoo kyllä paljon kirjailijan onnistumisesta. Tämä on ehdotonta luettavaa aikuiselle naiselle, suosittelen!

Laurent Gounelle: Sinä päivänä opin elämään

Tänä vuonna julkaistiin toinen Gounellen romaani suomeksi (Matka yli onnen esteiden v2018). Ranskan Coelhoksi sanotun romaanit herättävät minussa hiukan ristiriitaisia ajatuksia: toisaalta nautittavia ahaa-elämyksiä, toisaalta välistä nolostuttavaa pliisuilua ja filosofista julistusta. Mutta kun kirja on ohut ja fontti hyvän kokoista, antaa mennä! Hyvää välipalakirjallisuutta.
Päähenkilönä on juuri eronnut mies ja pienen tytön isä. Eräänä päivänä ennustajanainen tunkeutuu lähelle, ottaa kädestä ja lausuu mullistavat sanat: sinä kuolet pian. Aikansa märehdittyään mies matkustaa vanhan tätinsä luokse lomailemaan. Siellä ajatukset naksahtavat paikoilleen, elämänasenne muuttuu. Kotiin palattuaan hän alkaa harrastamaan hyviä tekoja, ja tapahtumat etenevät omalla painollaan, sattumusten kourissa. Niljakkaan työtoverin petturuus paljastuu, ex-vaimon kiinnostus herää ja ennenkaikkea tädin kepponen tulee ilmi. Ratkaisevassa sivuosassa oleva salakuvaaja blogeineen on hauska tyyppi, välillä kaikki vain menee pieleen! 

Sanna Isto: Sirpale

En olisi uskonut että nuorten romaani, jossa aikamatkustetaan kahvikupinkorvan avulla, tempaisee mukaansa niin että 315 sivua on luettava saman tien. Mutta näin siis pääsi käymään!
Lukioikäinen Minja saa jäädä yksin kotiin Berliiniin koiranhoitajaksi kun vanhemmat lähtevät perinteiselle kesäreissulle Suomeen. Nautinnollinen vapaus ystävien kanssa jää lyhyeksi kun Minja löytää kotoa kauniin posliinin sirpaleen, kahvikupinkorvan. Ihastuneena Minja pyörittelee sitä käsissään. Sitten tapahtuu jotain uskomatonta, kauheaa, pelottavaa, jännittävää ja uteliaisuutta kutkuttavaa: Minja löytää itsensä vuodesta 1939, samassa asunnossa kuin nykyhetkenäkin, paitsi kaikki on toisin. Voiko menneisyyttä ohjailla, voiko ihmisiä pelastaa? Siitä Minja ottaa selvää, oman mielenterveytensä ja ystävien menetyksen uhalla. 
Romaanin henkilöihin oli helppo tutustua ja heitä oli luonteva ymmärtää. Se on taitavasti tehty kirjailijalta, ottaen huomioon aikamatkustelun. Lämmin suositus kaikille!

Shaun Bythell: Elämäni kirjakauppiaana

Juuri suomennettu päiväkirjamainen elämäkerta vei mennessään! Ajattelin lukevani sitä pätkittäin muiden kirjojen lomassa juuri sen päiväkirjamaisen asun takia, mutta en malttanut laskea sitä käsistäni. Hurmaava, hauska, henkevä - huippu lukukokemus! Bythell omistaa perinteisen, vanhan kivijalkakaupan Skotlannin Wigtownissa. Alakerrassa on kylmä ja sokkeloinen myymälä, yläkerrassa asunto. Hän kuvaa omaa sekä asiakkaidensa elämää ironisen lämpimästi ja tarkkanäköisesti. Yrittäjän, ja varsinkin kirjakauppiaan, raaka mutta vapaa elämä tulee hyvin kuvatuksi. Sitä Bythell peilaa menneeseen sekä miettii tulevaa; minne me kaikki olemme menossa? Myös kauniin karu Skotlanti saa varsinaisen matkailumainoksen.
Ihana piristysruiske kaikille kirjanystäville, tällainen kirjastotäti löysi paljon samaa omasta alastaan:)

Jari Järvelä: Kosken kahta puolta

Tämän erinomaisen romaanin pohjana on kansalaissota sekä eräänlainen Romeo&Julia-tarina. Kertojaäänenä on hieman sivuun jäänyt pikkupoika. Hänen mummunsa asuvat konkreettisesti kosken kahta puolta. Hän alkaa selvittää asioita, ja ehkäpä aikaa on kulunut jo tarpeeksi jotta mummut voisivat istahtaa samaan keinuun....Aikataso vaihtuu niin että välillä hirvittää, mielikuvitushenkilökin luultavasti leijailee sivuilla eikä lukijalle selitellä turhia. Silti romaani on hyvin luettava, teksti vie värikkyydellään. Lukija ei pääse kyllästymään; kirja yllättää arvoituksellisuudellaan, arkisuudellaan, huumorillaan. Upeasti kirjoitettu! Tätä romaania on vaikea selittää, sen on jokaisen luettava itse! Kestää mainiosti toisenkin lukukerran!

Anneli Kanto : Lahtarit

Lahtarit on mielestäni merkittävä, tärkeä teos. Se kertoo meille jälkipolville ilmeisen todentuntuisesti mitä elämä oli kansalaissodan aikaan. Pääosissa ovat valkoisten puolella olevat, mutta punaisten ääntä ei ole jätetty syrjään. Teksti on paikoitellen rankkaa, mutta ilman raakuuksien ja rikoksien kuvausta romaani olisi ollut epäuskottava. Faktoja ei voi lakaista maton alle, meidän suomalaisten on tunnettava historiamme vaikka kipeää ottaa. Anneli Kanto ei unohtanut silti elämän valoisia puolia eikä huumoria; hyviä tokaisuja oli siellä täällä ja eri murteet kirjoitettuna saivat useasti hymyn huulille. Teos on myös huikean moniääninen. Mannerheimia vihaavan jääkäri Walterin osuus oli mykistävä, suomenhevosen äänellä kerrottu luku sai minut itkeä vollottamaan. Naiset, miehet, pojat, tytöt - kaikki he kokivat omalla laillaan tuon kauhean sodan. Kanto kirjoittaa elävästi, kuin kaikki olisi tapahtunut juuri äsken. Tavat, sanonnat, tunnelmat, historialliset tapahtumat, moraalikysymykset, vaikeat valinnat...kaiken tämän Anneli Kanto tarjoilee uskomattoman hienosti. Yksi parhaista romaaneista mitä olen ikinä lukenut! (Ja olen lukenut paljon😁)

Essi Paju: Koskenniskan naapurissa

Huomio kaikki lukevat hevosnaiset: vihdoin uutta hepparomaania aikuisille; loppuu hetkeksi se Merja Jalo-vuosien takaisin haikailu 😀. Kirjailijanimen takaa löytyy Päivi Lukkarila. Hän on vuosia kirjoittanut hevosaiheisia romaaneja nuorille. Loikkaus aikuisten puolelle sujui mielestäni hyvin. Perustarina naisesta, jolle sattuu kaikki nelikymppisen painajaiset: aviomies jättää nuoremman takia sekä työpaikan menetys. Mausteena talliympäristö. Peruskamaa riippukeinuhetkiin ja hiekkarannalle - ei häikäisevää , ei huonoa, vaan sitä purkkaa mikä välillä on niin tarpeen!!
Tämä romaani kuluu taatusti maalaisromantiikkaa kaipaavien käsissä. Ja huonosilmäisille tiedoksi, fonttikoko on silmiä hivelevä!!!

Niina Mero: Englantilainen romanssi

Tutkija Niina Meron esikoisromaani on erikoista huippuherkkua monestakin syystä! Ensinnäkin hänen tutkijataustansa (väitöskirja nykypäivän romanttisesta viihdekirjallisuudesta) näkyy juuri sopivasti, ei liikaa eikä tekstiä jarruttaen, tehden romaanista virkistävän uudenlaisen. Tällaista et ole ennen lukenut, sinulle ei tule oloa "niin just näinhän se menee tietysti aina juu". Mero antaa näkyä myös rakkautensa Brittein saariin; varsinkin viittaukset BBC:n etsiviin saivat hymyn huulilleni. Aatelispiirit kartanoineen sekä yliopistokaupunki Oxford ovat loistava kehys tapahtumille, välillä ne jopa veivät kaiken huomioni!

Romaanin alku meni minulta kangerrellen koska tatuoitu nuori nainen eri neuroosineen ja ongelmineen tuntui etäiseltä. Mutta Noran saavuttua Oxfordiin siskonsa häiden vuoksi tilanne muuttuu; päähenkilö tulikin tutuksi nopsasti, ja tapahtumien sopiva kulku romantiikan ja mysteerien sävyttämänä vei ihanasti pois arkisesta aherruksesta. Tahtoo lisää!!!

Reima Mäkinen: Mantsuria:Mannerheimin tulikaste

Sarjakuvantekijä Reima Mäkinen kertoo Mannerheimin vuodesta 1905. Tuolloin Gustaf Mannerheim oli vapaaehtoisena Japanin sodassa. Uran edistäminen oli monella upseerilla mielessä, mutta Venäjän armeijan tehottomuus sekä muuttuvat olosuhteet tekevät tilanteesta arvaamattoman. Mannerheim saa tulikasteensa rintamalla, ja selviytyy paljolti vain hyvällä onnella.
Aikalaiskuvaukset, valokuvat ja rintamakirjeet ovat olleet tämän teoksen ponnistuslauta. Mäkinen on tehnyt loistavaa työtä avatessaan meille suomalaisille vieraampaa ajanjaksoa Mannerheimin elämästä juuri sarjakuvan keinoin. Sotapäiväkirjan sarjakuvasovitus tuo tapahtumat ja tunteet lähemmäksi tällaista tavallista lukijaa kuin vaikkapa järkälemäinen selostus kirjan muodossa. Kiitokset Reima Mäkiselle!
P.S. Tällä ei ole ikärajaa!!! :)  

Michelle Obama: Minun tarinani

Nyt olen lukenut tämän - niin kuin moni muukin ympäri maailman. Michelle kiinnostaa monia miehensä takia, mutta varmasti yhtä moni luki kirjan ihan Michellen itsensä takia. Mielestäni hän huokuu lempeää itsevarmuutta ja huumoria, älykkyyttä ja kauneutta unohtamatta. Lyhyesti: Rouva Obama säteilee sisäistä kauneutta. Elämäkerran luettuani tunne vain vahvistui, ja nyt ymmärrän myös miksi näin on. Kirjan alku hieman säikäytti; pikkutarkkaa  selostusta lapsuuden ja nuoruuden ajoilta, ja ajoittain tuntui kuin jokainen vastaantulijakin mainitaan! Tärkeää ja mielenkiintoista tietoa, mutta oikeasti tarina lähti soljumaan vasta Barackin astuttua kuvioihin. 
Michelle Obama kertoo monista vaikeista asioista rehellisesti ja läheisen tuntuisesti. Varsinkin isänsä kuoleman tuottaman surun kuvaus toi elävästi mieleeni oman isän kuoleman jälkeisen vuoden. Juuri noin se oli. Keskenmeno, raskaaksi tulon vaikeus, äitiys, avioliiton ongelmat - kaikki nämä avoimen oloisesti kerrottuna. Parasta antia oli kuitenkin Michellen pohdinnat kahden ihmisen erilaisuudesta, rakkaudesta sekä yhteen sovittamisesta. Tämä toimii myös avioliitto-oppaana! 😊
Donald Trumpin maininta muutti jälleen hieman tekstin tyyliä. Obaman saavutuksia alleviivaillen ja saavuttamattomien tavoitteiden selittely on kuitenkin varmasti yleistä politiikkaan liittyvissä elämäkerroissa. Yhteenvetona: tämä on oltava lukevan ihmisen kirjalistalla!

Topi Linjama : Varjo tarttuu peiliin

Myönnän rehellisesti että tartuin tähän runokokoelmaan ainoastaan siksi että runoilijan isosisko on kulkenut rinnallani läpi peruskoulun. Kun ennakko-odotuksia ei ole, ilo hyvästä löydöstä onkin sitten suuri! Olen runojen suhteen EinoLeino-tyyppi, eli wanhanajan riimit ja rytmit on oltava. Tämän vuoksi en usein edes tartu ajan kanssa uusiin runokirjoihin. Nyt todellakin kannatti! Ensimmäisen runon kohdalla ällistyin. Toista lukiessa itkin (ja itken aina uudestaan vaikka olen tavannut sen läpi jo monet kerrat!). Lopuksi hurmaannuin. Linjama yhdistää runoissaan huumaavasti ihmisen eloa, luontoa ja eläimiä. Ne huokuvat lämmintä kotoisuutta uudella tavalla. En osaa tätä enempää aukoa, lukekaa itse! 😊 Me soinilaiset olemme luontoihmisiä joten uskallan veikata tämän kirjan kuluvan käsissämme!

Pirjo Tuominen: Opettajatar

Odotin Pirjo Tuomisen uutuutta lähes kuin kuuta nousevaa; historialliset romaanit kun ovat yksi elämäni tarkoitus. Juoni tuntui mielenkiintoiselta: sisarusparvi toimii opettajina isänsä johdolla 1850-luvun Suomessa. Esikoiselle tarjoutuu tilaisuus suunnitella alkuun kansanlasten koulua erään kartanon läheisyyteen.
Alku olikin varmaa oman genrensä tekstiä, mutta hiljalleen minua alkoi tökkimään....romaanin henkilöt oli jäykistetty täysin ennalta arvattavaan kulkuun. Dramatiikkaa haettiin peräti kahden itsemurhan sekä muutaman muun könkön kuolemantapauksen avulla. Tuominen on kirjoittanut usean romaanisarjan; tähän oli pistetty noin kolmen romaanin tapahtumat. Ensin romanssi venyi ja venyi, sitten loikka päälle ja lapsia tuli ja syntyi joka tuutista! Se viimeinen silaus tuskalleni tuli romaanin loppupuolella, kun aloin epäilemään kustantajan virhettä: täysi loikkaus irrallaan oleviin henkilöihin, joiden elämä kyllä lopuksi liittyi päähenkilöihin. Ensimmäistä kertaa elämässäni lukijana epäilin että kirjaan on lipsahtanut sivuja jostain toisesta romaanista!!!!!
Tutuille lukijoille vinkkaisin että jos sinulla on odottamassa muita romaaneja, ohita tämä. Mutta jos ei muuta tekemistä ole, niin voihan tämän lukea. Minäkin luin loppuun vaikkei siitä muuta saanut kuin hämmentyneen mielen.  

Kristin Hannah: Satakieli

Juuri suomeksi ilmestynyt Satakieli on hyvin tehty historiallinen romaani. Kerronta on osin kahdella aikatasolla: vanha nainen Amerikan ihmemaassa yrittäen unohtaa menneet, nuori nainen 1940-luvun Ranskassa yrittäen pitää perheensä hengissä. Päähenkilöinä sisarukset, Vianne ja Isabelle, joiden erilaiset luonteet sekä elämän kulut ja valinnat pitävät lukijan otteessaan aivan loppuun asti. Tässä romaanissa oli jotain todella perinteistä ja ennalta arvattavaa, mutta toisaalta tämä oli mielestäni erityinen lukukokemus. Hannah kuvaa todella hyvin eri tilanteissa kamppailevia naisia selviämässä omantunnon ja oman selviämisen parissa. Ratkaisut voivat olla hyvin erilaisia mutta lopputulos on sama: usko ihmisyyteen ja rakkauteen. Sivuilta huokuu hyvin tehty taustatyö; esimerkiksi ranskalaisten epäilysten, tyrmistyksen, kaaoksen kuvaaminen menee suoraan sisuksiin. Suosittelen lämpimästi! Ja huom, hyvän kokoinen fontti!!

Kristian Kosonen: Petäjäsaaren jäinen helvetti

Kososen toinen sotaromaani (ilm.2018) on samaa hyvää tasoa kuin ensimmäinenkin. Ja oikolukija on petrannut otettaan, hyvä! :)
Romaani sijoittuu Laatokan jäille, Petäjäsaareen. Vihollisen huoltokolonnia piinaava porukka joutuu taistelemaan myös luontoa vastaan. Kososen tyyliä kuvaa mielestäni parhaiten sana tasapainoinen. Hän kuvaa sopivasti olosuhteita, sotilaita eri luonteineen ja taustoineen, unohtamatta vihollista sekä luontoa. Nykysukupolville kirjoittava sotakirjailija saa olla tarkkana ettei sorru fanaattiseen paatokseen tahi vihollisen demonisoimiseen. Tämän miinan Kristian Kososnen väistää todella hyvin. Odotan jo seuraavaa!