John Boyne: Poika vuoren huipulla

Tämä on niitä kirjoja joiden jälkeen täytyy pitää lukutauko. Juoni ja kirjoitustyyli tekivät sellaisen vaikutuksen, etten oikein osaa sitä sanoiksi pukea. Päähenkilönä on alussa vain 7-vuotias Pierrot, joka jää orvoksi 1930-luvun Pariisissa. Hän joutuu jättämään parhaan ystävänsä, Anshelin, joutuessaan orpokotiin. Siellä ei tarvitse kauan kärsiä, sillä isän sisko, saksalainen Beatrix, saa luvan työnantajaltaan ottaa poika luokseen. Hiljalleen lukijalle alkaa selvitä tädin isäntä. Hiljalleen lukija ymmärtää etteivät kaikki ole samalla puolella siinäkään talossa. Hiljalleen kaikki huomaavat Pierrotin muuttuvan todellakin Pieteriksi. Boyne piirtää julman tarkasti, mutta inhimillisesti, miten ihmisluonto muovautuu ja ottaa vaikutteita helpoimmin vahvemmaltaan. Joko peittääkseen omia heikkouksiaan tai traumojaan, puutteitaan tai ruokkiakseen omaa nälkäistä sisintänsä. Loppu oli huikea, Boyne vaihtaa tyylikkäästi kertoja-minää, ja lukija huokailee. Tämä ei ole mikä tahansa romaani, tämä on huikea ja tarpeellinen muistutus oikean ja väärän ikuisesta väännöstä, ja joskus niiden hiuksen hienosta erosta. Kiitos, John Boyne!