Tässäpä Nobelisti, jota voi lukea ihan tällainen tavallinen tallaajakin! Jäätikön jumalat ilmestyi vuonna 1968, jolloin Laxness oli Nobelinsa jo saanut (v.1955). Islanti näkyy vahvasti tässä romaanissa; luonto tuntui ja näkyi, samoin kuin Islannin rikas tarujen perintö. Juonen perusydin on selvä: Jäätikön juuren seurakunnan pappi ei ilmeisesti hoida tehtäviään. Piispa lähettää tarkistusmatkalle nuoren lukeneen miehen. Hänen tulee raportoida asioista vain faktat kertoen; siunattu piispa tekee omat johtopäätöksensä. Tällainen selkeä asettelu helli nykyajan lukijaa, sillä miten usein kirjailijat tekevätkään sotkuisia vyyhtejä laittaen lukijaparan haukkomaan tuskaisesti henkeä! Tätä voi lukea rentona takkatulen ääressä vilttiin kietoutuneena, koira jaloissa, pöydällä ehkä kuumaa juotavaa.
Jäätikön jumalat tarjoaa lukijalleen viiltävää huumoria ja suuria viisauksia. Laxness hymyilee ihmiskunnalle, ja kiepauttaa romaaninsa lopun sadun kaltaiseen usvaan. Laxness osaa sanoa paljon vähillä sanoilla. Mieleen jää erityisesti naisen ja miehen välisen tilanteen kuvaus seuraavasti: "Ja tällä yhdellä kosketuksella hän otti minut kokonaan." Suosittelen kaikille lukeville ihmisille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti