tiistai 24. marraskuuta 2015

Karen Blixen : Talvisia tarinoita

Tanskan lahja maailmalle on Karen Blixen! Aiempi kokemukseni hänestä on elämänkerrallisesta elokuvasta Minun Afrikkani. Hänen lahjakkuutensa sekä taidemaalarina että tarinankertojana häikäisee tässäkin novellikokoelmassa. Blixenin taidemaalarin silmin tekemät havainnot siirtyvät runollisen kauniisti sanoiksi paperille. Blixen eli ja kirjoitti v1885-v1962. Vaikea, dramaattisten tapahtumien värittämä elämä vaikutti hänen tekstiinsä: se on rohkeaa, yhteiskunnallista, runollista, pohtivaa ja paljastavaa. Blixen riisuu aikansa ihmisen ilkosen alasti osoittaen puutteet ja ansiot. Kaikki tämä novellin pituudessa.


Tästä kokoelmasta luin novellit Helmen tarina sekä Surun pelto. Helmen tarina kertoo epäsuhtaisesta nuoresta avioparista, jotka matkustavat häämatkalle Norjaan. Nuorikon pohdinta tuoreesta aviomiehestään on suorastaan rajua sille ajalle, mutta ehdottomasti mielenkiintoisin hahmo on naisen täti! Alun huumori yllätti ja hurmasi minut! Toisen novellin luettuani ajattelin, että tekstin alun erilaisuus verrattuna tekstin lopun dramatiikkaan on oiva tehokeino. Sillä Surun pelto alkaa upealla kuvauksella Tanskan maaseudusta ja ihmisistä päättyen surulliseen tapahtumaan. Lukekaa edes novellin alku, siinä luonto ja kesä tulevat iholle! Luonnon kauneuden ja ihmisen julmuuden/ajattelemattomuuden/itsekkyyden kuvaus ovat väkevä vastapari. Ajatonta tekstiä, suosittelen!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti