Philip Kerr : Kalpea rikollinen

Tässä toinen osa Berlin Noir-sarjaan. Ensimmäinen, Liekit Berliinissä, sai minut koukkuun saman tien eikä tämä tehnyt poikkeusta. Nyt eletään syksyä vuoden 1938 Berliinissä. Natsit kiristävät otettaan elämän joka saralla, eikä yksityisetsivä Bernie Gunther voi muuta kuin totella SS-pomon Heydrichin käskyä palaamaan poliisivoimiin tutkimaan sarjamurhaajatapausta. Nuoria arjalaistyttöjä kidnapataan, kidutetaan ja sitten löytyy hylätty ruumis. Samaan aikaan natsien propagandalehti vihjailee juutalaisten tekemistä rituaalimurhista. Myös Berliinin homoyhteisössä kuhisee, eivätkä lääkäripiiritkään nuku öitään rauhassa. Liittyvätkö asiat yhteen vai ovatko kaikki vain sekoamassa suurten muutosten puristuksissa?


Teksti on jälleen kerran oivaa ajankuvaa, huumori herkullisen kuivaa ja varsin ronskiakin mutta sopii niin hyvin juuri tähän sarjaan. Kerrin ja Vera Valan tapaiset dekkaristit ovat oivia piristysruiskeita tähän genreen poikkeavilla ympäristöillään. Erityisesti pidän Kerrin kyvystä kuvata eri sosiaalisten kerrosten suhtautumista natsiaikaan. Toisaalta välillä mieleeni juolahti, että jos noin moni saksalainen olisi oikeasti epäillyt/moittinut/vihannut natseja, eihän koko toista maailmansotaa olisi ollutkaan! Eli pieni aavistus jotain naiivia tekstissä on, mutta se ei haitannut lukuiloa. Kolmas osa ratkaisee, mihin vaaka kääntyy.Tuskin maltan odottaa!

Tove Alsterdal: Haudattu hiljaisuudessa

Tämä vuonna 2013 ilmestynyt ruotsalaisdekkari on naapurimaamme huipputason huippua. Todellisen tuntuisia ihmisiä tutun oloisten tunteiden vieminä, ja mausteena sukujen historia - siinä tämän romaanin resepti. Päähenkilöksi nostetaan työtön toimittaja Katrine Hedstrand, joka alkaa selvittämään dementoituneen äitinsä asioita. Löytyy yllätystalo, salaisuuksia, häpeää, salarakasta, veljeskateutta, politiikkaa...Alsterdal ei sorru raakuudella mässäilyyn tai jatkuvan piinaavan ahdistuksen piiskaukseen, vaan antaa henkilöille ja juonelle tilaa. Pakollisia dekkaripiirteitä toki on, kuten esimerkiksi se eläkkeellä oleva poliisi, mutta myös rakkaus eri muodoissaan näkyy sivuilla ilahduttavasti. 400 sivua meni hujauksessa, ja lähdenpä tästä etsimään kirjailijan esikoisteosta Kadonneet. 

J.K.Rowling : Paikka vapaana

Koska Harry Potterit eivät vieneet minua mukanaan kuten niin moniamonia muita, tartuin suurella mielenkiinnolla tähän kirjaan. Ja nyt Rowling iski minuunkin! Tämä on todella hyvä paketti: aihe, juoni, henkilöt, ympäristö, kirjoitustyyli...ah! Keskushenkilönä on kuollut mies, jonka tarina kerrotaan heti kirjan alussa.Vai kerrotaanko ihan kokonaan? Pikkuhiljaa, suorastaan trillerimäisesti, Barry Fairbrotherista paljastuu uusia asioita. Kaikki tuntuu kietoutuvan yhden miehen kuoleman ympärille pienessä Pagfordin kaupungissa. Kirjan parasta antia on Rowlingin mieletön taito kuvata eri ihmistyyppejä viiltävän tarkasti, lämpimän ironisesti. Luulenpa että moni tunnistaa itsensä tämän romaanin sivuilta, jos vain antaa itselleen luvan....Jos kaipaat hyvää tarinaa, huumoria, ajattelemisen aihetta (alleviivaamatta) - lue tämä!