Tämän tuoreen dekkarin äärellä meinasivat kynteni lyhetä; niin jännäksi meni. Tavallisesti kaihdan romaaneja, joissa lapset ovat pelinappuloina, mutta tässä oli sitä jotain etten voinut kuin lukea loppuun. Tämä on Fredrika Bergman-sarjan viides osa, enkä ole aiempia lukenut (Nukketalo, Tuhatkaunot, Varjelijat, Paratiisiuhrit). Hyvin silti kärryillä pysyi henkilöiden, tapahtumien ja kemioiden suhteen.
Daavidintähdet sekoittaa hienosti henkilökohtaiset tragediat menneisyydestä, politiikan, historian sekä vanhan myytin Paperipojasta. Tukholman juutalaisyhteisöä järkyttää kolme murhaa. Murhia tutkitaan ensin erillisinä tapauksina, mutta kauhukseen siviilitutkija Fredrika Bergman ja rikospoliisi Alex Recht joutuvat miettimään onko Tukholmaan saapunut sarjamurhaaja. Miten asiaan liittyy Mossadin agentiksi paljastuva turvallisuusneuvonantaja Efraim Kiel? Miksi yksi Ruotsin suojelupoliisin päälliköistä, Eden Lundell, kalpenee kuullessaan Kielin nimen? Ja miten Israel on kaiken keskiössä? Raamatusta tuttu sananlasku alkaa pian soimaan tutkijoiden mielessä....
Tämä romaani on ehdoton dekkareiden lukijoille, suosittelen!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti