Jari Järvelä: Kosken kahta puolta

Tämän erinomaisen romaanin pohjana on kansalaissota sekä eräänlainen Romeo&Julia-tarina. Kertojaäänenä on hieman sivuun jäänyt pikkupoika. Hänen mummunsa asuvat konkreettisesti kosken kahta puolta. Hän alkaa selvittää asioita, ja ehkäpä aikaa on kulunut jo tarpeeksi jotta mummut voisivat istahtaa samaan keinuun....Aikataso vaihtuu niin että välillä hirvittää, mielikuvitushenkilökin luultavasti leijailee sivuilla eikä lukijalle selitellä turhia. Silti romaani on hyvin luettava, teksti vie värikkyydellään. Lukija ei pääse kyllästymään; kirja yllättää arvoituksellisuudellaan, arkisuudellaan, huumorillaan. Upeasti kirjoitettu! Tätä romaania on vaikea selittää, sen on jokaisen luettava itse! Kestää mainiosti toisenkin lukukerran!

Anneli Kanto : Lahtarit

Lahtarit on mielestäni merkittävä, tärkeä teos. Se kertoo meille jälkipolville ilmeisen todentuntuisesti mitä elämä oli kansalaissodan aikaan. Pääosissa ovat valkoisten puolella olevat, mutta punaisten ääntä ei ole jätetty syrjään. Teksti on paikoitellen rankkaa, mutta ilman raakuuksien ja rikoksien kuvausta romaani olisi ollut epäuskottava. Faktoja ei voi lakaista maton alle, meidän suomalaisten on tunnettava historiamme vaikka kipeää ottaa. Anneli Kanto ei unohtanut silti elämän valoisia puolia eikä huumoria; hyviä tokaisuja oli siellä täällä ja eri murteet kirjoitettuna saivat useasti hymyn huulille. Teos on myös huikean moniääninen. Mannerheimia vihaavan jääkäri Walterin osuus oli mykistävä, suomenhevosen äänellä kerrottu luku sai minut itkeä vollottamaan. Naiset, miehet, pojat, tytöt - kaikki he kokivat omalla laillaan tuon kauhean sodan. Kanto kirjoittaa elävästi, kuin kaikki olisi tapahtunut juuri äsken. Tavat, sanonnat, tunnelmat, historialliset tapahtumat, moraalikysymykset, vaikeat valinnat...kaiken tämän Anneli Kanto tarjoilee uskomattoman hienosti. Yksi parhaista romaaneista mitä olen ikinä lukenut! (Ja olen lukenut paljon😁)

Essi Paju: Koskenniskan naapurissa

Huomio kaikki lukevat hevosnaiset: vihdoin uutta hepparomaania aikuisille; loppuu hetkeksi se Merja Jalo-vuosien takaisin haikailu 😀. Kirjailijanimen takaa löytyy Päivi Lukkarila. Hän on vuosia kirjoittanut hevosaiheisia romaaneja nuorille. Loikkaus aikuisten puolelle sujui mielestäni hyvin. Perustarina naisesta, jolle sattuu kaikki nelikymppisen painajaiset: aviomies jättää nuoremman takia sekä työpaikan menetys. Mausteena talliympäristö. Peruskamaa riippukeinuhetkiin ja hiekkarannalle - ei häikäisevää , ei huonoa, vaan sitä purkkaa mikä välillä on niin tarpeen!!
Tämä romaani kuluu taatusti maalaisromantiikkaa kaipaavien käsissä. Ja huonosilmäisille tiedoksi, fonttikoko on silmiä hivelevä!!!