Michelle Obama: Minun tarinani

Nyt olen lukenut tämän - niin kuin moni muukin ympäri maailman. Michelle kiinnostaa monia miehensä takia, mutta varmasti yhtä moni luki kirjan ihan Michellen itsensä takia. Mielestäni hän huokuu lempeää itsevarmuutta ja huumoria, älykkyyttä ja kauneutta unohtamatta. Lyhyesti: Rouva Obama säteilee sisäistä kauneutta. Elämäkerran luettuani tunne vain vahvistui, ja nyt ymmärrän myös miksi näin on. Kirjan alku hieman säikäytti; pikkutarkkaa  selostusta lapsuuden ja nuoruuden ajoilta, ja ajoittain tuntui kuin jokainen vastaantulijakin mainitaan! Tärkeää ja mielenkiintoista tietoa, mutta oikeasti tarina lähti soljumaan vasta Barackin astuttua kuvioihin. 
Michelle Obama kertoo monista vaikeista asioista rehellisesti ja läheisen tuntuisesti. Varsinkin isänsä kuoleman tuottaman surun kuvaus toi elävästi mieleeni oman isän kuoleman jälkeisen vuoden. Juuri noin se oli. Keskenmeno, raskaaksi tulon vaikeus, äitiys, avioliiton ongelmat - kaikki nämä avoimen oloisesti kerrottuna. Parasta antia oli kuitenkin Michellen pohdinnat kahden ihmisen erilaisuudesta, rakkaudesta sekä yhteen sovittamisesta. Tämä toimii myös avioliitto-oppaana! 😊
Donald Trumpin maininta muutti jälleen hieman tekstin tyyliä. Obaman saavutuksia alleviivaillen ja saavuttamattomien tavoitteiden selittely on kuitenkin varmasti yleistä politiikkaan liittyvissä elämäkerroissa. Yhteenvetona: tämä on oltava lukevan ihmisen kirjalistalla!

Topi Linjama : Varjo tarttuu peiliin

Myönnän rehellisesti että tartuin tähän runokokoelmaan ainoastaan siksi että runoilijan isosisko on kulkenut rinnallani läpi peruskoulun. Kun ennakko-odotuksia ei ole, ilo hyvästä löydöstä onkin sitten suuri! Olen runojen suhteen EinoLeino-tyyppi, eli wanhanajan riimit ja rytmit on oltava. Tämän vuoksi en usein edes tartu ajan kanssa uusiin runokirjoihin. Nyt todellakin kannatti! Ensimmäisen runon kohdalla ällistyin. Toista lukiessa itkin (ja itken aina uudestaan vaikka olen tavannut sen läpi jo monet kerrat!). Lopuksi hurmaannuin. Linjama yhdistää runoissaan huumaavasti ihmisen eloa, luontoa ja eläimiä. Ne huokuvat lämmintä kotoisuutta uudella tavalla. En osaa tätä enempää aukoa, lukekaa itse! 😊 Me soinilaiset olemme luontoihmisiä joten uskallan veikata tämän kirjan kuluvan käsissämme!

Pirjo Tuominen: Opettajatar

Odotin Pirjo Tuomisen uutuutta lähes kuin kuuta nousevaa; historialliset romaanit kun ovat yksi elämäni tarkoitus. Juoni tuntui mielenkiintoiselta: sisarusparvi toimii opettajina isänsä johdolla 1850-luvun Suomessa. Esikoiselle tarjoutuu tilaisuus suunnitella alkuun kansanlasten koulua erään kartanon läheisyyteen.
Alku olikin varmaa oman genrensä tekstiä, mutta hiljalleen minua alkoi tökkimään....romaanin henkilöt oli jäykistetty täysin ennalta arvattavaan kulkuun. Dramatiikkaa haettiin peräti kahden itsemurhan sekä muutaman muun könkön kuolemantapauksen avulla. Tuominen on kirjoittanut usean romaanisarjan; tähän oli pistetty noin kolmen romaanin tapahtumat. Ensin romanssi venyi ja venyi, sitten loikka päälle ja lapsia tuli ja syntyi joka tuutista! Se viimeinen silaus tuskalleni tuli romaanin loppupuolella, kun aloin epäilemään kustantajan virhettä: täysi loikkaus irrallaan oleviin henkilöihin, joiden elämä kyllä lopuksi liittyi päähenkilöihin. Ensimmäistä kertaa elämässäni lukijana epäilin että kirjaan on lipsahtanut sivuja jostain toisesta romaanista!!!!!
Tutuille lukijoille vinkkaisin että jos sinulla on odottamassa muita romaaneja, ohita tämä. Mutta jos ei muuta tekemistä ole, niin voihan tämän lukea. Minäkin luin loppuun vaikkei siitä muuta saanut kuin hämmentyneen mielen.  

Kristin Hannah: Satakieli

Juuri suomeksi ilmestynyt Satakieli on hyvin tehty historiallinen romaani. Kerronta on osin kahdella aikatasolla: vanha nainen Amerikan ihmemaassa yrittäen unohtaa menneet, nuori nainen 1940-luvun Ranskassa yrittäen pitää perheensä hengissä. Päähenkilöinä sisarukset, Vianne ja Isabelle, joiden erilaiset luonteet sekä elämän kulut ja valinnat pitävät lukijan otteessaan aivan loppuun asti. Tässä romaanissa oli jotain todella perinteistä ja ennalta arvattavaa, mutta toisaalta tämä oli mielestäni erityinen lukukokemus. Hannah kuvaa todella hyvin eri tilanteissa kamppailevia naisia selviämässä omantunnon ja oman selviämisen parissa. Ratkaisut voivat olla hyvin erilaisia mutta lopputulos on sama: usko ihmisyyteen ja rakkauteen. Sivuilta huokuu hyvin tehty taustatyö; esimerkiksi ranskalaisten epäilysten, tyrmistyksen, kaaoksen kuvaaminen menee suoraan sisuksiin. Suosittelen lämpimästi! Ja huom, hyvän kokoinen fontti!!

Kristian Kosonen: Petäjäsaaren jäinen helvetti

Kososen toinen sotaromaani (ilm.2018) on samaa hyvää tasoa kuin ensimmäinenkin. Ja oikolukija on petrannut otettaan, hyvä! :)
Romaani sijoittuu Laatokan jäille, Petäjäsaareen. Vihollisen huoltokolonnia piinaava porukka joutuu taistelemaan myös luontoa vastaan. Kososen tyyliä kuvaa mielestäni parhaiten sana tasapainoinen. Hän kuvaa sopivasti olosuhteita, sotilaita eri luonteineen ja taustoineen, unohtamatta vihollista sekä luontoa. Nykysukupolville kirjoittava sotakirjailija saa olla tarkkana ettei sorru fanaattiseen paatokseen tahi vihollisen demonisoimiseen. Tämän miinan Kristian Kososnen väistää todella hyvin. Odotan jo seuraavaa!