Aino Havukainen ja Sami Toivonen : Tatun ja Patun ihmeellinen joulu

Tämä uutuus meni eilen iltasatuna, ja niin menivät sekä äiti että poika naurun rentouttamana nukkumaan! TatuPatu-huumori uppoaa täysin meidän perheeseen; vesi lentää silmistä, posket repee, masuun sattuu...nämä kirjat ovat myös aikuisille, ehdottomasti! Sanoilla leikittely, kuvien pienet yksityiskohdat, oivaltava huumori - ah!
Uutuus vie meidät joulutunnelmiin. Pojat eivät tiedä joulusta oikein mitään, ja he saavat kutsun ystävänsä Veeran luo. Mutta kuinka ollakaan, pojat eksyvät väärään taloon ja siitä alkaa tapahtumaketju, mikä pitää otteessaan kuin parhain dekkari! Joulupukki ja joulukuusi menevät pallopäiltä sekaisin, ja sotku senkin paranee. Muistakaa kaikki piristää itseänne lukemalla tämä; ei ikärajaa!!! Oma ehdoton suosikkini on seuraava viisaus: "Minä poltan joulukynttilöitä molemmista päistä saavuttaakseni maksimaalisen joulutunnelman!" Vai olisiko paras sittenkin se lipeäkalalta tuoksuva kynttilä....

Mikaela Strömberg : Sophie

Finlandia-ehdokas Strömbergin uutuus perustuu tositapahtumiin. Historiallinen romaani Sophie kuvaa värikkäästi papin tyttären, Sophie von Behsen, elämää. Sophien elämänkaari kuvataan syntymästä Pietarissa vuonna 1828 kuolemaan Lapinjärvellä 1886. Hän elää erikoisen elämän, jonka kulkuun vaikuttaa voimakkaasti 15-vuotiaana koettu romanssi tulevan tsaarin kanssa. Kiireellinen avioituminen, lapsien syntymä, muutto Suomeen - rankkoja asioita nuorelle naiselle ajassa kuin ajassa.Strömberg kuvaa ihmisiä lämpimän ironisesti hyveineen ja vikoineen, eikä kirjasta puutu elämän ilojen tai surujen kuvausta! Kirjailijalla on omanlaisensa tyyli: ajassa hypähtelevä, turhia selittämättä. Myös lauserakenne aiheutti minulle pieniä ajatuskatkoja, mutta tarina piti otteessaan. Monia historiallisia romaaneja lukeneena pidin tarjoiltavasta näkökulmasta. Suosittelen!

Halldòr Laxness : Jäätikön jumalat

Tässäpä Nobelisti, jota voi lukea ihan tällainen tavallinen tallaajakin! Jäätikön jumalat ilmestyi vuonna 1968, jolloin Laxness oli Nobelinsa jo saanut (v.1955). Islanti näkyy vahvasti tässä romaanissa; luonto tuntui ja näkyi, samoin kuin Islannin rikas tarujen perintö. Juonen perusydin on selvä: Jäätikön juuren seurakunnan pappi ei ilmeisesti hoida tehtäviään. Piispa lähettää tarkistusmatkalle nuoren lukeneen miehen. Hänen tulee raportoida asioista vain faktat kertoen; siunattu piispa tekee omat johtopäätöksensä. Tällainen selkeä asettelu helli nykyajan lukijaa, sillä miten usein kirjailijat tekevätkään sotkuisia vyyhtejä laittaen lukijaparan haukkomaan tuskaisesti henkeä! Tätä voi lukea rentona takkatulen ääressä vilttiin kietoutuneena, koira jaloissa, pöydällä ehkä kuumaa juotavaa.


Jäätikön jumalat tarjoaa lukijalleen viiltävää huumoria ja suuria viisauksia. Laxness hymyilee ihmiskunnalle, ja kiepauttaa romaaninsa lopun sadun kaltaiseen usvaan. Laxness osaa sanoa paljon vähillä sanoilla. Mieleen jää erityisesti naisen ja miehen välisen tilanteen kuvaus seuraavasti: "Ja tällä yhdellä kosketuksella hän otti minut kokonaan." Suosittelen kaikille lukeville ihmisille!