Héléne Grémillon : Uskottuni

Lähtökohta oli meikäläisen ikisuosikki : maailmansodan aikainen Pariisi. Rakkautta, jännitystä, historiaa, salaisuuksia. Mutta kirja tuotti yllätyksen, se oli paljonpaljon odotuksia parempi! Ensimmäistä kertaa elämässäni haikailin, että osaisinpa lukea romaanin alkuperäiskielellä! Ei sillä että käännöksessä olisi ollut mitään vikaa, mutta varmasti jokin ekstrahurmio vielä olisi tullut, jos ranskan kieli kuuluisi taitoihini. Tämä oli ranskalaistoimittajan esikoisromaani, ja suorastaan värisyttää, mihin tämä kirjailija yltää seuraavissaan.


Romaani etenee kahdessa aikatasossa , menneessä 1940-luvun Ranskassa sekä 1970-luvun Pariisissa. Tarina kuvaa rakkauden eri puolia sellaisella voimalla ja tarkkanäköisyydellä että lukiessani piti välillä pysähtyä nieleksimään; järkytyksestä, ihastuksesta, epätoivostakin. Yksi parhaimpia lukemiani kirjoja. Lue!

Katharina Hagena : Omenansiementen maku

Tämä kirja ei ole varsinaiseen rentoutuskäyttöön, koska herättää hieman ristiriitaisia ajatuksia sekä tarinan että kirjailijan tyylin suhteen. Silti, tämä kannattaa kokea. Iiris perii isoäidiltään suvun vanhan talon maaseudulta. Hautajaisten jälkeen hänen on päätettävä, mitä tehdä talolle - ja ennenkaikkea muistoille. Suku tuntuu olevan täynnä vahvoja ihmisiä ja suuria salaisuuksia, eikä tilannetta helpota se että ihmisillä on taipumus muistaa asiat erilailla.

Näinkin ohueen romaaniin on pistetty paljon salaisuuksia. Myös erilaiset yliluonnolliset ilmiöt laittoivat miettimään kirjailijan tarkoitusperiä. Lukiessa ehkä kannattaa pitää mielessä Saksan historia. Hagena kirjoittaa kauniisti ja todentuntuisesti dementoitumisesta, muistoista ja anteeksiannosta. Lukiessani näin talon ja puutarhan; kirjailija kuvasi ne käsinkosketeltavasti, ottaen kaikki aistit käyttöön. Hagena loikki ajasta ja aiheesta toiseen kovasti - yhtään enempään ei olisi ollut varaa ilman lukijan suuria kärsimyksiä. Kirjan ohuus hämää, tämä on tuhti lukukokemus! 

Ferdinand von Schirach : Collinin tapaus

Välillä romaani, minkä sivumäärää ei ole venytetty juuri sivumäärän takia! Napakka, vaikuttava tarina 168 sivuun. Tämä on asianajaja von Schirachin toinen romaani, mutta luulen, että vaikka hän tekisi kuinka pitkän kirjailijauran tahansa, hänen ammattinsa huutaa joka riviltä. Varsin positiivisesti kuitenkin. Teksti on toisaalta napakkaa olematta kuivaa, kuvauksen tietynlainen säntillisyys ei vie tarinankulun jouhevuutta mihinkään. Nautittava lukukokemus kaiken kaikkiaan.

Itse tarinasta ei voi kertoa paljoakaan paljastamatta murhaajan motiivia. Juuri asianajajaksi valmistunut Caspar Leinen saa ensi vaikutelmaltaan helpon, selvän jutun. Nuhteeton mies murhaa vanhan, arvostetun teollisuusjohtajan. Fabrizio Collini tunnustaa tekonsa välittömästi, paikanpäällä. Mutta ei muuta. Leinen oma yhteys uhrin sukuun tuo asian käsittelyyn oman mausteensa. Mysteeri alkaa selviämään kuin sattumalta, pienin palasin. Tämä oikeussalitrilleri on omaa luokkaansa! Muista ehdottomasti lukea liite-osio. Minä ainakin värähdin.