Odotin Pirjo Tuomisen uutuutta lähes kuin kuuta nousevaa; historialliset romaanit kun ovat yksi elämäni tarkoitus. Juoni tuntui mielenkiintoiselta: sisarusparvi toimii opettajina isänsä johdolla 1850-luvun Suomessa. Esikoiselle tarjoutuu tilaisuus suunnitella alkuun kansanlasten koulua erään kartanon läheisyyteen.
Alku olikin varmaa oman genrensä tekstiä, mutta hiljalleen minua alkoi tökkimään....romaanin henkilöt oli jäykistetty täysin ennalta arvattavaan kulkuun. Dramatiikkaa haettiin peräti kahden itsemurhan sekä muutaman muun könkön kuolemantapauksen avulla. Tuominen on kirjoittanut usean romaanisarjan; tähän oli pistetty noin kolmen romaanin tapahtumat. Ensin romanssi venyi ja venyi, sitten loikka päälle ja lapsia tuli ja syntyi joka tuutista! Se viimeinen silaus tuskalleni tuli romaanin loppupuolella, kun aloin epäilemään kustantajan virhettä: täysi loikkaus irrallaan oleviin henkilöihin, joiden elämä kyllä lopuksi liittyi päähenkilöihin. Ensimmäistä kertaa elämässäni lukijana epäilin että kirjaan on lipsahtanut sivuja jostain toisesta romaanista!!!!!
Tutuille lukijoille vinkkaisin että jos sinulla on odottamassa muita romaaneja, ohita tämä. Mutta jos ei muuta tekemistä ole, niin voihan tämän lukea. Minäkin luin loppuun vaikkei siitä muuta saanut kuin hämmentyneen mielen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti