En olisi uskonut että nuorten romaani, jossa aikamatkustetaan kahvikupinkorvan avulla, tempaisee mukaansa niin että 315 sivua on luettava saman tien. Mutta näin siis pääsi käymään!
Lukioikäinen Minja saa jäädä yksin kotiin Berliiniin koiranhoitajaksi kun vanhemmat lähtevät perinteiselle kesäreissulle Suomeen. Nautinnollinen vapaus ystävien kanssa jää lyhyeksi kun Minja löytää kotoa kauniin posliinin sirpaleen, kahvikupinkorvan. Ihastuneena Minja pyörittelee sitä käsissään. Sitten tapahtuu jotain uskomatonta, kauheaa, pelottavaa, jännittävää ja uteliaisuutta kutkuttavaa: Minja löytää itsensä vuodesta 1939, samassa asunnossa kuin nykyhetkenäkin, paitsi kaikki on toisin. Voiko menneisyyttä ohjailla, voiko ihmisiä pelastaa? Siitä Minja ottaa selvää, oman mielenterveytensä ja ystävien menetyksen uhalla.
Romaanin henkilöihin oli helppo tutustua ja heitä oli luonteva ymmärtää. Se on taitavasti tehty kirjailijalta, ottaen huomioon aikamatkustelun. Lämmin suositus kaikille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti