sunnuntai 15. kesäkuuta 2014

Vera Vala : Villa Sibyllan kirous

Tuore kolmas Arianna de Bellis-dekkari teki taas sen mitkä aiemmatkin: vei mukanaan ja hurmasi. Himolukijan hieman kieroutunut onnenhetki on se, kun huomaa että romaanista on enää vain pari sivua jäljellä, mutta tarinan haluaisi vain jatkuvan ja jatkuvan! En liioittele, kun sanon että minua suututti kun kirja loppui; tahtoo lisää, ja heti!! Neljäs osa joulumarkkinoille, jookos?! Ariannan oman elämän salaperäinen koukero selvenee kutkuttavan, herkullisen ja piinaavan hitaasti. Tämän romaanin rikos liittyy maailmanlaajuiseen rahavaltaan, sisäpiirikauppoihin sekä liialliseen rakkauteen. Mielenkiintoisin sivuhenkilö, el Lobo, saa vihdoin suuremman roolin tässä kolmannessa romaanissa.


Tätä älykästä dekkaria ilman oksettavaa, öykkäröivää teurastusta voi suositella kaikille hyvän romaanin ystäville! Kuuma vinkki: lue järjestyksessä, eli aloita Kuolema sypressin varjossa-romaanista.

lauantai 7. kesäkuuta 2014

Victoria Hislop: Elämänlanka

Hislopin ensimmäinen romaani, Saari, sai valtavan suosion. Sen pohjalta on myös tehty tv-sarja. Tänä keväänä suomennettu Elämänlanka sijoittuu myös suurelta osin Kreikan historiaan, lähinnä 1940-lukuun. Nyt tapahtumat sijoittuvat  Thessalonikin kaupunkiin, missä useamman eri suvun elämänlangat nivoutuvat toisiinsa. Tarina kerrotaan pääosin Katerinan kautta, jonka kohtalona on joutua eroon äidistään jo pienenä tyttönä. Mutta onni onnettomuudessa, lempeä nainen ottaa Katerinan huostaansa ja pian he huomaavat pienen tytön olevan lahjakas ompelija. Tämä taito pelastaa nuoren naisen useammankin kerran, mutta tuoko se myös rakkauden?   


Romaani kuuluu ehdottomasti historiallisten romaanien genreen, ja sen ystäville tämä onkin suositeltava - sen verran laajoja selostuksia Kreikan historiasta kirjaan on laitettu! Mielestäni kirja on myös tasavertaisuuden ja suvaitsevaisuuden ylistyslaulu sekä kaunis rakkauskertomus, joten ei hassumpaa luettavaa!!







torstai 29. toukokuuta 2014

Rhidian Brook: Talo Elben rannalla

Tämä romaani ylitti odotukseni! Toivon, ettei kukaan jätä lukematta kirjaa sen takia, että tapahtumat sijoittuvat 40-luvun Saksaan ja Iso-Britanniaan. Odotin kyllä (ja sain mitä halusin) todentuntuista kerrontaa toisen maailmansodan jälkeisen Saksan arkipäivästä, mutta tekstistä sai niin paljon enemmän...kerronta meni niin syvälle ihmisen sieluun ja tunteisiin, että komennan teitä kaikkia lukemaan tämän! Kyseessä ei kuitenkaan ole mitään korkealentoista filosofointia, vaan asioiden esittäminen niin kauniin herkästi ja silti aidon rehellisesti ja suorin sanoin, että ei voi kuin ihailla Brookin kykyjä! Osa kiitoksista kuuluu kyllä kirjailijan isoisälle, jonka elämään ja kokemuksiin romaani osin perustuu.


Romaani saa alkunsa brittieversti Lewis Morganin perheen muutosta Saksaan. Kukin kokee asiat eri tavalla: humaani sotilas, esikoisensa kuolemaa sureva äiti sekä teini-iän kynnyksellä oleva poika. Suurta osaa näyttelee myös heidän tulevan kotinsa omistaja, saksalainen leskimies ja hänen tyttärensä. Pääteemaksi nousee anteeksianto; niin suuremmassa mittakaavassa (syyllisyys sodan julmuuksiin) kuin yksilöiden kohdalla (esim avioliittojen suuret kiemurat). Brook kuvasi Saksan rauniolasten henkistä tilaa sekä arkea niin koruttomasti etten voinut kun itkeä. Romaani jättää lukijalleen kuitenkin hyvän, positiivisen tunnelatauksen. Suosittelen lämpimästi, lue tämä!





torstai 15. toukokuuta 2014

Arne Nevanlinna : Heta

Nevanlinnan tämän kevään uutuus - Heta - hurmasi minut kannellaan! Kirjailijat/kustantajat panostavat nykyään kansiin todella paljon; on kultausta, samettipintaa, lovetusta, hologrammia yms. Pääasia on kuitenkin sisältö, ja romaanin alku teki samoin kuin kansi eli hurmasi.

Päähenkilö on rampa piika Heta, joka kauhukseen tajuaa osaavansa lukea toisten ajatuksia. Samaan aikaan herää Hetan halu opiskella, ja onnekseen talon isäntä, kenraali, on tavallisen kansan opiskelun puoltaja. Eletään siis 1900-luvun alkua, ja kirjan pääjuoni alkaa kenraalin lesken Gustava Celeriuksen 70-vuotisjuhlista. Nevanlinnan teksti toimii hyvin ihmissuhteiden kuvauksissa, ja hän kuvaa mielenkiintoisesti Hetan ajatustenlukutaitoa, mutta sitten kuvaan tulee politiikka, sen ajan historialliset henkilöt ja tapahtumat. Siihen lopahti minun lukunautintoni, sillä niin kömpelöksi teksti muuttui. Oikein harmittaa, sillä ainekset olivat hyvät. Sen ajan tekopyhyyden ja tapojen kuvaus oli herkullista sekä Hetan ja kenraalin pojan, Carl-Olofin, suhteessa oli mahdollisuuksia. Yks kaks teksti muuttui lähinnä vanhan ajan satiirisen näytelmän tyyliseksi. Romaani on ohut, joten sen voi lukaista nopsasti. Tai sitten jättää väliin.

sunnuntai 27. huhtikuuta 2014

Anna Misko: Armovuosi

Tämän kevään uutuuksiin kuuluva Armovuosi on historiallisen romaanitrilogian ensimmäinen osa. Olen lukenut paljon tähän genreen kuuluvia kirjoja, mutta tätä lukiessani en tuntenut liikaa "olen lukenut tällaista ennenkin"-oloa. Miskon kirjoitustyylissä on mielestäni raikkaan erilainen ote. Toisaalta hän kuvaa pappisperheen elämää pehmeän ironisesti, mutta toisaalta hän sai kuvattua naishenkilöidensä tunteita ja keskinäisiä suhteita niin, ettei voinut olla vertaamatta sitä tämän päivän meininkiin - yhtäläisyyksiä löytyy niin ajattelutavoissa kuin naisten keskinäisissä suhteissa.

Karhinpään pappilan isäntä kuolee yllättäen jättäen jälkeensä lesken, kolme tytärtä sekä pojan. Kuolema sysää liikkeelle tapahtumaketjun, jonka koukeroiseen kulkuun vaikuttaa paljon sen ajan tavat ja politiikka - eletään siis vuotta 1793. Romaanin loppupuolella osa asioista saadaan päätökseen, osa aluilleen ja osa jää muhimaan, eli pitkä on toista osaa odottavan lukijan aika!

Tätä voi suositella historiallisten romaanien ystäville mutta myös niitä yleensä karttaville, sillä Misko ei mässäile/kuvaa liikaa sen ajan tavoilla, ympäristöllä yms vaan antaa tarinan mennä eteenpäin (ajankuvaa kuitenkaan unohtamatta!!) .

torstai 20. maaliskuuta 2014

Kåre Halldén : Samppanjaruhtinas

Wine crime-sarjan ensimmäinen osa sai ainakin minut odottamaan seuraavaa romaania, jossa liikutaan maailman eri viinialueilla yhdistäen historian, rikoksen ja hiukan romantiikkaakin. Tosin alku oli varsin tavanomaiselta tuntuvaa, mutta teksti ja juoni pääsivät vauhtiin parin ensimmäisen luvun jälkeen. Samppanjaruhtinaan tapahtumat ovat Ranskassa sekä nykyajassa että 1940-luvun miehitysajassa. Kirjailija yhdistää loistavasti nämä kaksi eri aikajanaa tarinan siitä kärsimättä, päinvastoin. Tarina kulkee eteenpäin mielenkiintoisten henkilöiden ja kohtaloiden selventyessä herkullisessa tahdissa. Halldén antaa lukijalleen tarpeellisen muistutuksen ihmiselon yllättävästä pituudesta; pelkkä ikä ei puhdista omatuntoa.

Päähenkilönä on ruotsalainen leskimies, Harald Poppe, joka huomaa olevansa viinimatkalla Ranskassa. Erään viinikellarin uumenista löytyy kuolinkorinoissaan oleva vanhus, jonka kuolemaa veikataan luonnolliseksi, itsemurhaksi sekä murhaksi. Tästä lähtee liikkeelle tapahtumaketju, jonka pyörteissä hämillinen Harald huomaa olevansa ratkaisevassa roolissa.

Tässä tasokasta viihdettä meille kaikille lukeville!

sunnuntai 16. maaliskuuta 2014

Jo Baker : Longbournin talossa

Vihdoin uskalsin luottaa uusiin mykiöihini, ja lukea täräytin ensimmäisen romaanin neljään kuukauteen; WOW - ihanaa!! Ja samaa voi sanoa kirjastakin! Huomio kaikki Jane Austen-tyylin fanit, varsinkin teille tässä on sellainen ohittamaton romaani. Kirjailijan ajatus on ollut tehdä palvelusväen Ylpeys ja ennakkoluulo, eli hän kertoo tutun Bennetin perheen palvelusväen elämästä sivuten herkullisesti meille niin tuttuja henkilöitä ja tapahtumia. Vakuutan, teksti ja tarina toimii. Se toimii niin hyvin että kiukuttaa kun kirja on yli puolenvälin. Jo Baker on onnistunut kuvaamaan asiat ajanhengen mukaisesti verkalleen, muka siveellistä tapakulttuuria unohtamatta. Mutta koska on kyseessä palvelusväen elämän kuvaus, lisämausteena on hikeä, oikeita kyyneleitä sekä rosoisuutta.
Päähenkilöksi nousee Sarah, talon vanhempi palvelustyttö. Hänen unelmiaan, pettymyksiään sekä ilojaan seuraa sydän myötätunnosta väpättäen. Asiat vain tapahtuvat peräjälkeen, kunnes Sarah huomaa ettei maailma romahda vaikka hän tekeekin ihan itse päätöksen omasta elämästään. Tätä ennen lukija joutuu huokailemaan maailman epäoikeudenmukaisuutta moneen kertaan, kuitenkaan kyllästymättä. Tämä romaani nousee osastoon Voi vitsi miten hyvä!!!