Nevanlinnan tämän kevään uutuus - Heta - hurmasi minut kannellaan! Kirjailijat/kustantajat panostavat nykyään kansiin todella paljon; on kultausta, samettipintaa, lovetusta, hologrammia yms. Pääasia on kuitenkin sisältö, ja romaanin alku teki samoin kuin kansi eli hurmasi.
Päähenkilö on rampa piika Heta, joka kauhukseen tajuaa osaavansa lukea toisten ajatuksia. Samaan aikaan herää Hetan halu opiskella, ja onnekseen talon isäntä, kenraali, on tavallisen kansan opiskelun puoltaja. Eletään siis 1900-luvun alkua, ja kirjan pääjuoni alkaa kenraalin lesken Gustava Celeriuksen 70-vuotisjuhlista. Nevanlinnan teksti toimii hyvin ihmissuhteiden kuvauksissa, ja hän kuvaa mielenkiintoisesti Hetan ajatustenlukutaitoa, mutta sitten kuvaan tulee politiikka, sen ajan historialliset henkilöt ja tapahtumat. Siihen lopahti minun lukunautintoni, sillä niin kömpelöksi teksti muuttui. Oikein harmittaa, sillä ainekset olivat hyvät. Sen ajan tekopyhyyden ja tapojen kuvaus oli herkullista sekä Hetan ja kenraalin pojan, Carl-Olofin, suhteessa oli mahdollisuuksia. Yks kaks teksti muuttui lähinnä vanhan ajan satiirisen näytelmän tyyliseksi. Romaani on ohut, joten sen voi lukaista nopsasti. Tai sitten jättää väliin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti