torstai 17. maaliskuuta 2016

Raisa Lardot: Russa, russa!

Lukupiiri ihastui Raisa Lardotin omaelämänkerrallisen sarjan toiseen osaan (ilm. v1994). Ensimmäinen, Ripaskalinnut (ilm. v1978), on jäänyt lukupiiriläisiltä väliin, mutta se ei hankaloittanut romaanin lukua. Varmasti monet lukevat ensimmäisen osan ja hyppäävät sitten tuoreeseen kolmanteen osaan Raisa ja Andrei, mikä ilmestyi vuoden 2015 loppupuolella. Sen verran suurta ihastusta Lardot aiheutti.

Vepsäläissyntyinen kuusilapsinen pakolaisperhe kokee järkytyksen toisensa perään: ero kodista, ero mummusta ja sitten ero isästä. Vihainen ja sisukas äiti hoitaa lapsensa ja mielensä pitämällä kaiken putipuhtaana. Uusi kotimaa, sodista selvinnyt Suomi, hakee uomiaan yhteiskunnan joka saralla. Kaikkea tätä seurataan tyttölapsen suurin, ihmettelevin ja viattomin silmin. Lardot osaa pohtia lapsen viisaalla ja kiertelemättömällä äänellä sotaa, ihmissuhteita sekä tunteita, niitä kiellettyjäkin. Teksti on tunteisiin käyvää kovien kohtaloiden kautta, mutta samalla hellyttävää olematta liirum laarum lällyä. Lardot pukee välillä lapsen viisauden huumoriin, mikä upposi ainakin meihin lukupiiriläisiin. Teksti viritti vilkkaan keskustelun muun muassa naisen oikeuksista, lapsen mielestä ja muistista sekä sodan vaikutuksesta meidänkin elämäämme. Tätä romaania voi lämpimästi suositella kaikille elämänkertoja tai historiallisia romaaneja etsiville lukijoille!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti