Minun mittapuuni mukaan Arne Nevanlinnan romaanit ovat ohuita kooltaan (tämä uusin 237 sivua), mutta vaikutukseltaan ne ovat suorastaan tiiliskiviä. Eilen lukaisin tänä vuonna ilmestyneen romaanin Pako . En saa ajatuksiani pois kirjan tapahtumista ja henkilöistä, Josefista ja Katharinesta. Heihin kiintyi 70 vuoden mittaisen kuvauksen aikana. Josef ja Katharine tapaavat poikkeuksellisissa oloissa, pakomatkalla tuhoutuneista kodeistaan. Molemmat ovat menettäneet perheensä joko rintamalla tai pommituksissa. Sattumusten ja vaiston varaisten valintojen ansiosta he päätyvät avioparina laivalle, suuntana suurten lupausten Amerikka. Elämä vie parempaan, mutta koko ajan takaraivossa kytee pelko natsi-syytöksistä tai syyte murhasta tai jopa murhista. Vai ovatko uudesti syntyneet Joe ja Kate puhtoisia kuin pulmuset? Heidän tarinaansa kuvataan viimeiseen hengenvetoon asti, mutta salaisuuksista osa jää leijumaan ilmaan.
Nevanlinna on jälleen kerran tehnyt ihailtavan taustoituksen romaanilleen; 1940-luvun Saksa on totta kirjan sivuilla. Sen ajan sukupuoliroolien murtuminen vaikeissa olosuhteissa, tottuminen Amerikan ihanteisiin ja vaatimuksiin sekä kaiken kyseenalaistaminen avioliittoa myöten terävän älykkäästi on juuri sitä Nevanlinnaa, mitä voisi lukea enemmän ja useammin! Tämä ei ole helppoa luettavaa, mutta kun kaipaat mielen herätystä - lue tämä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti