Reko Lundán : Rinnakkain

Soinin lukupiirin maaliskuun kokoontuminen oli jälleen kerran täynnä puhetta, huomioita, hihkaisuja, hihittelyä, kaihoa, ihmettelyä sekä ihastusta. Jo edesmennyt  palkittu ja kiitelty kirjailija, teatteriohjaaja Reko Lundán käsitteli mielellään arkoja, vaiettuja aiheita. Tämän vuonna 2004 ilmestyneen romaanin pääteemana on perheen pään monisyinen kriisi. Vaimo aikoo muuttaa vuodeksi ulkomaille hienon pestin perässä, mustasukkaisuus nostaa päätään, rivitalon vesivahinko laajenee ja yllättäen eräs nuori nainen herättää tunteita, joita aviomies sekä kahden lapsen isä ei saisi tuntea. Eihän siinä kenekään pää kestäisi! Tämä kaikki on kerrottu vain ja ainoastaan miehen näkökulmasta. Se oli virkistävää feministipiirillemme!

Aiheet ovat siis varsin arkisia ja synkkiäkin. Mutta Lundán kirjoittaa lämmöllä, ironia riveiltä vilkkuen. Osansa saavat miehet ja naiset, avioliitto, työelämä, omistamisen hinku, uupumus, naapuruussuhteet jne. Jokaiselle lukijalle löytyy varmasti jokin tuttu juttu, mikä aiheuttaa hykerrystä. Teksti on hyvin luettavaa, mikään ei ole päälle liimattua. Hyvä lukukokemus. Lukupiiri kiittää ja kumartaa!

Timur Vermes: Täällä taas

Tämä maailmanmenestykseen noussut kirja ilmestyi jo vuonna 2012, ja suomennos vasta 2016. Voisi jopa sanoa että jokseenkin häpeällistä, sillä niin erityislaatuista, harvinaista, hauskaa, tarkkanäköistä, ällistyttävää ja herättävää tekstiä tämä on! Jos viikko sitten minulle olisi sanottu, että luen hihkuen ja naurun kyyneleitä pyyhkien poliittisen satiirin, olisin tuumannut höpöhöpö. Nyt voin sanoa, että luinpa tuossa yhden elämäni mielenkiintoisimman kirjan. Hihitin, käkätin, pyrskähdin, hohotin, hihkuin, päivittelin ja, vielä kerran, nauroin. En osaa ajatella, että tässä olisi häpäisty holokausti tai vähätelty Hitlerin tekoja. Tämä kirja näyttää ihmisen tyhmyyden, ennalta-arvattavuuden sekä ahneuden. 
Niin, mistä kirja kertoo? Pääosassa on kuin unesta noussut Adolf Hitler Berliinissä vuonna 2011. Nopeasti Hitler hyväksyy tilanteen ajatellen suuren kohtalon tarkoittaneen näin tapahtuvan. Ystävällinen lehtikioskin pitäjä auttaa häntä, ja koska luulee kyseessä olevan näyttelijän, soitto tuotantoyhtiöön heittää vastaheränneen Hitlerin televisioon. Yhtiön väki luulee palkanneensa koomikon, joka elää rooliaan 24/7, ja Hitler taas ajattelee hänelle tarjottavan poliittista valtaa kuin tarjottimella. Upea sekasotku on valmis, mutta silti asiat etenevät uskottavasti. Historiaa ja tämän hetkistä elämää Hitlerin silmin peilattuna. Tuloksena on hätkähdyttäviä huomioita, ei siis mitään  helppoa nauruhöttöä. Pysähdyin monesti miettimään kesken lukemisen, että näinhän se on ja miten se on mahdollista yms, päätäni raapien. Monessa kohdin tuli mieleeni rapakon takana valtaan noussut tokaisuineen...
Tästä on myös tehty saman niminen elokuva. Uskokaa, tämä on luettava!!!

Vilmos Kondor: Budapestin varjot

Jos pidät Philip Kerrin dekkareista, tässä on samanlaista herkkua tarjolla! Unkarilainen dekkaristi, joka kirjoittaa salanimellä ja sijoittaa tarinansa 1930- ja 40-lukujen Budapestiin, eli ei ihan keskiverto kamaa. Vuonna 2012 suomennettu viisiosaisen Budapest noir-sarjan avaus, Budapestin varjot, on saanut jo jatkoa: Budapestin synnit, Budapestin vakooja sekä uusin Budapestin raunioissa. Pääosassa on maailmalta kotiutunut rikosreportteri Zsigmond Gordon, jota ei kiinnosta politiikka, vain rikokset. Kun Unkarissakin alkaa Hitlerin ideologia kiinnostamaan, tosin suurelta osin kommunismin pelon vuoksi, nämä kaksi aihepiiriä alkavat sekoittumaan harmittavalla tavalla. Niin toimittajien kuin poliisien on kuljettava taiteillen politiikan kiemuroissa, koska kansaa on kuitenkin palveltava, oli tilanne mikä tahansa. Aloitusosan juonta vie eteenpäin sivukujalta löydetty ilotytön ruumis. Kun paljastuu, että kyseessä on juutalaisperheen ainoa lapsi, Gordon ymmärtää (tosin ihanan feministisen tyttöystävänsä avulla!) että jutussa on jotain paljon paljon muuta. Oman ja läheistensä hengen uhalla Gordon päättää ottaa asiasta selvää. Yllätyksenä tulee ettei poliisia kiinnosta asia ollenkaan. Gordonin apuna on onneksi tyttöystävän lisäksi unohteleva, marmeladeja keittelevä isoisä sekä aina valmis taksikuski. 
Historia ja jännitys sekoittuvat todentuntuisesti, ja minun oli luettava romaani saman päivän aikana. Tarinaa ei oltu venytetty turhaan ja fonttikoko hyväili jälkikaihisia silmiäni. Lisäksi sen ajan yhteiskunnan suurta muutosta on tuotu hyvin ja asiantuntevasti esille; historia tuntuu heräävän henkiin romaanin sivuilla. Tästä marssin kirjastoon hakemaan toista osaa!!

Lucinda Riley: Keskiyön ruusu

Viime vuonna suomennettu, vuonna 2013 ilmestynyt historiallinen rakkausromaani muutti eilisen suunnitelmani. Ajattelin vain hieman aloittaa tätä yli 600 sivuista romaania, mutta en voinut jättää  kesken joten luinpa loppuun asti. Luulen että monelle käy samoin. Jotain erityisen kutkuttavaa ja romanttista tarinassa oli. Jännärimäistä tunnelmaa toi erään lapsen katoaminen vuosikymmeniksi, sekä yllättävästi käyttäytyvä lordi. Kyseessä on siis riipaiseva rakkaustarina 1920-luvun Iso-Britanniassa sekä Intiassa. Donald ja Anahita ovat kotoisin täysin eri maailmoista, mutta siitä huolimatta he päättävät elää elämänsä yhdessä. Kuinka kaikki voikaan mennä pieleen! Kaunis rakkaustarina muuttuu tragediaksi, mutta elämän on jatkuttava. Asiat uinuvat parin sukupolven ajan, mutta sitten 100-vuotias Anahita päättää ojentaa kirjeen Arille, jonka on etsittävä kadonnut lapsi. Ari kohtaa amerikkalaisen filmitähden, joka kipuilee huumekoukussa olevan sulhasen sekä oman menneisyytensä kanssa. Milloin on aika unohtaa, ja milloin on parempi etsiä vastauksia jopa oman henkensä uhalla? Tarinassa liikutaan useammalla aikatasolla, mutta ne ovat selkeästi erotettu toisistaan joten lukunautintoa se ei syö! Lukijan on ahmittava tekstiä; on saatava selville tapahtumat, syyt ja seuraukset. Suosittelen, ja muistakaa nenäliinat tätä lukiessanne! 

Anne Mattson: Tellervo Koivisto - elämäkerta

Tässä monien odottama uutuus!! Itse olen ihaillut rouva Koivistoa pikkutytöstä lähtien. Hänestä huokuu nöyryyttä ja arvokkuutta, hiljaista viisautta ja silmien pilkettä. Tyylikäs, virheetön, silti lämmin. Tämän kirjan jälkeen tiedän että hänellä on myös taito ironiaan, mutta yllättäen paljastui myös epävarmuus ja (liiallinen) vaatimattomuus. Välillä kirjailija pohtii mielestäni liiankin tarkasti Tellervon valintojen taustoja ja seurauksia. 
Kirja alkaa perusteellisella selvityksellä Kankaanrannan suvun elosta ennen suurnaisemme syntymää. Samalla viitataan koko Suomen tapahtumiin. Kun päähenkilömme saadaan koulutielle, lukija voi todeta että NYT se alkaa! Tellervon kouluaika ei ollut todellakaan helppo, vaan hyvin traumaattinen erään pastorin ja opettajan vuoksi. Nämä tapahtumat olivat sysäys ajoittaiselle aikuisiän masennukselle, mikä ilmenee itkukohtauksina ja päänsärkynä. Varsinkin kotirouvan elämän sisällön niukkuus toi identiteettikriisin. Älykäs nainen ei onneksi nainut ketä tahansa heppua, vaan juuri Mauno Koiviston. Hän tuki vaimoaan tämän kirjoitustyössä sekä yllätysloikassa eduskuntaan. Tellervo Koivisto pohtii ja ratkoo asioita kirjoittamalla. Pakinat ja kirjeet ovat loistava lisä kirjaan valokuvien lisäksi. Todellinen helmi on Maunon erokirje eräälle Barbaralle kihlauduttuaan Tellervon kanssa. Itkin, niin ihana, hellyttävä ja aito! Parhaita hetkiä oli "linnatuomion" ajan kuvaukset. Niitä olisi varmasti ollut enemmänkin, kenties oman kirjan verran!? Koivisto-ilmiön selvitys oli tarpeellinen; mikä oli/on koko perheen suosion salaisuus? Käy myös selväksi, että ilman "Manun Tellervoa" Mauno ei luultavasti olisi ollut Manu. Lue, niin tiedät! Suosittelen!!

Minna Canth: Työmiehen vaimo / Vanha piika

Suomen ensimmäiseksi feministiksi tituleerattu Minna Canth (1844-1897) eli 53 elinvuottaan kadehdittavan täysillä ja tehokkaasti. Tämä liikenainen, kirjailija, lehtinainen, 7 lapsen yh, yhteiskunnallinen vaikuttaja sekä uusien kansainvälisten aatteiden ja kulttuurivirtausten välittäjä oli hedelmällinen valinta Soinin lukupiirille! Sen ajan työväestön ongelmat, avioliittoinstituutio, perhe, naisen asema - kyllähän moisista aiheista puhetta syntyy. Ja oli myös mielenkiintoista vetää yhteys ja vertaus nykyhetkeen; mitkä asiat loppujen lopuksi ovat muuttuneet??!!
Näytelmä Työmiehen vaimo sai meidät lähes raivon partaalle! Risto nai kauniin ja varsin varakkaan (omalla työllään säästänyt) Johannan. Heti papin aamenen jälkeen mies alkaa käyttää valtaansa. Johannassa herää kapinamieli, mutta ympäröivät naiset tyrmäävät hänet. Tämä on osasi nainen! Rahat menevät, Risto laiskottelee ja juo (mikä työmies?!), Johanna työskentelee, sairastelee ja synnyttää heiveröisen pojan. Tapahtumat etenevät kuin jännärissä ikään, ja loppu on kolkko, katkera. Vaikka teksti oli näytelmän muodossa ja sen ajan kieltä, lukukokemus oli mielenkiintoinen, ravisteleva, puhutteleva. Se on myös loistava kuvaus juomisen kurimuksesta sekä juopon selitystaidoista. Yksi Canthin sydämen asioista olikin juuri raittius. 
Kertomuksia sisältää tarinan Vanha piika. Tässä nuori neito kokee suuren onnen, tanssin suuriruhtinaan kanssa. Loppujen lopuksi tämä kunnia koituu naisen turmioksi, koska hän vertaa tähän kaikkia kosijoitaan. Ylpeys ja varmuus ylivertaisen sulhon saapumisesta vievät haaveilevan neidon mielen sekaisin. Kun hän herää tilanteeseensa, liian myöhään, "hurja neiti" huomaa..."tyhjäksi oli myrsky lakaissut hänen aivonsa." Edessä oli yksinäisyys, pilkka ja köyhyys. Avioliitto määritti naisen aseman ja mahdollisuudet täysin tuon ajan yhteiskunnassa. Vaikka aihe ja tarina ovat synkkiä, niin Canthin ironinen sävy tuo siihen huvittavuutta. Tästä kirjasta on hyvä napata tekstejä, kun haluaa pysähtyä painavan tekstin ääreen! Kaikesta huokuu syvä eettinen asenne, mutta sen tämä suurkirjailija osaa tehdä realismin tuoman tyylin mukaisesti. Näin asiat vain ovat! Canthilla oli myös halu ravistella, joten hän käytti paljon ääriesimerkkejä ja yllättävän värikkäitä sanoja. Toki kielemme on tuosta ajasta paljon muuttunut, ja sen takia lukeminen pysähteli välillä, mutta silti - suosittelemme!

Pirjo Tuominen : Hiljaiset huvimajat

Kotimaisten historiallisten romaanien Grand Old Lady teki sen jälleen! Tampereen seudulle keskittyvä romaanisarja saa alkunsa 1900-luvun Lappeenrannasta. Alku tuntui todella tavanomaiselta tarinalta: nuori nainen jää yksin maailmaan vanhempien kuoltua, ja joutuu kiertämään sukulaiselta sukulaiselle ennen täysi-ikäiseksi tuloa. Hän joutuu salaamaan varallisuutensa, sillä ahneita hyväksikäyttäjiä piisaa. Kun nämä tutut elementit hyväksyy ja kestää, tarina lähtee ihan mielenkiintoiseen liitoon. Yllätyksiä Tuominen osaa kyllä järjestää hahmoilleen. Selostuksia sen ajan politiikasta ja muista historiallisesti tärkeistä tapahtumista piisaa, mutta ne eivät varmasti ole kellekään liian pitkiä. Romaani loppuu aikaan ennen kansalaissotaa, ja jään odottamaan innokkaasti mitä Marialle silloin kuuluu! Enni Mustosen kirjoittamasta tähän aikaan sijoittuvasta sarjasta onkin aikaa, joten tämä on tarpeen!!