Tässä monien odottama uutuus!! Itse olen ihaillut rouva Koivistoa pikkutytöstä lähtien. Hänestä huokuu nöyryyttä ja arvokkuutta, hiljaista viisautta ja silmien pilkettä. Tyylikäs, virheetön, silti lämmin. Tämän kirjan jälkeen tiedän että hänellä on myös taito ironiaan, mutta yllättäen paljastui myös epävarmuus ja (liiallinen) vaatimattomuus. Välillä kirjailija pohtii mielestäni liiankin tarkasti Tellervon valintojen taustoja ja seurauksia.
Kirja alkaa perusteellisella selvityksellä Kankaanrannan suvun elosta ennen suurnaisemme syntymää. Samalla viitataan koko Suomen tapahtumiin. Kun päähenkilömme saadaan koulutielle, lukija voi todeta että NYT se alkaa! Tellervon kouluaika ei ollut todellakaan helppo, vaan hyvin traumaattinen erään pastorin ja opettajan vuoksi. Nämä tapahtumat olivat sysäys ajoittaiselle aikuisiän masennukselle, mikä ilmenee itkukohtauksina ja päänsärkynä. Varsinkin kotirouvan elämän sisällön niukkuus toi identiteettikriisin. Älykäs nainen ei onneksi nainut ketä tahansa heppua, vaan juuri Mauno Koiviston. Hän tuki vaimoaan tämän kirjoitustyössä sekä yllätysloikassa eduskuntaan. Tellervo Koivisto pohtii ja ratkoo asioita kirjoittamalla. Pakinat ja kirjeet ovat loistava lisä kirjaan valokuvien lisäksi. Todellinen helmi on Maunon erokirje eräälle Barbaralle kihlauduttuaan Tellervon kanssa. Itkin, niin ihana, hellyttävä ja aito! Parhaita hetkiä oli "linnatuomion" ajan kuvaukset. Niitä olisi varmasti ollut enemmänkin, kenties oman kirjan verran!? Koivisto-ilmiön selvitys oli tarpeellinen; mikä oli/on koko perheen suosion salaisuus? Käy myös selväksi, että ilman "Manun Tellervoa" Mauno ei luultavasti olisi ollut Manu. Lue, niin tiedät! Suosittelen!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti