Stephen King : 22.11.63

Nyt täytyy myöntää, etten tiedä johtuuko pettymykseni liian korkeista ennakko-odotuksistani vai löikö King oikeasti hudin. Syksystä asti odotin tätä romaania, lähinnä John F. Kennedyn takia. Aikaisemmin en ole Kingiä lukenut; hänen kauhukirjansa veivät ystävältäni unet reilu 20 vuotta sitten, se riitti! Nyt suitsutettiin Kingin vaihtaneen onnistuneesti kauhun aikamatkustusteemaan trendikkäästi historialla höystettynä. Mutta mielestäni tämä kannattaa jättää väliin, jos tiedossa on toinen romaani. Jos taas ei ole muuta tekemistä, lue pois.

Kirjailijan kerrontakyky  ja mielikuvitus ovat loistavat, sitä ei voi kukaan kiistää. Mutta jos aihetta mainostetaan sanoilla Millainen maailma olisi, jos Kennedyä ei olisi murhattu? , eikö lähes 900 sivuisessa kirjassa pitäisi olla paria lukua enemmän kyseisestä aiheesta? King kertoo ummet ja lammet jokaisesta henkilöstä, joka vilahtaa sivuilla. Sama kaupunkien kohdalla. Ampuja Oswaldin elämän seuranta oli kirjan parasta antia. Päähenkilön, Jake Eppingin hämmennys sekä valinnan vaikeudet ovat myös käsin kosketeltavissa, mutta tarina junnaa, junnaa, jaarittelee, kiertää ja kaartaa. Vihdoin, sivulla 764, päästään itse asiaan. Loppu on hyvä, mutta sitä en anna Kingille anteeksi, että hän kuittaa parilla sivulla loistavan aiheen - mitä jos Kennedyä ei olisi murhattu. 

Annica Wennström : Lapinkylä - sukutarina

Ruotsalaiskirjailijan esikoisromaani ilmestyi vuonna 2012 kehujen saattelemana. Romaani on positiivisesti erilainen; kirjailija ei kikkaile tekstin kanssa liikaa vaan sipaisee riveille jotain runollista kevyellä otteella, tarinaan sopivaksi. Pitkään sukupolvien ketjuun vaikuttava rakkaustarina alkaa v.1861 päättyen toisen kertojaminän elämänsuunnan löytymiseen v.2002. Kerronta kulki kahdessa aikatasossa, menneessä ja tässä hetkessä. Se toi jotain hyvällä tavalla dekkarimaista jännitystä kaihoisalle tarinalle. Hienoa, että kirjailija valitsi tapahtumaympäristöksi saamelaisten maailman. Se toi ihanaa taianomaisuutta sivuille sekä valotti paljon ainakin minulle vieraaksi jäänyttä kulttuuria. Wennström kertoo hyvin arkipäiväisin huomioin, miten rajusti ja epäoikeudenmukaisesti saamelaisten elämä muuttui vuosikymmenten kuluessa. Kirjailijalla on myös psykologista silmää osoittaa, miten erilailla ihmiset voivat suhtautua muutoksiin ja pettymyksiin. Itse romaanin juoni on kaihoisan kaunis ja riipaiseva, kirja ei todellakaan ole mikään välipalaromsku!
Kirjan luettuani tuntui ensin, että se loppui kesken mutta hetken mutusteltuani ymmärsin, ettei tämä tarina kaipaa (yli)selittävää päätepistettä. Näin taika säilyy.

Kirjailijaesittelyssä Mikko Porvali

Suurena Antony Beevor - fanina ( brittiläinen tietokirjailija) olen onnellinen löytäessäni vastineen Suomesta! Tietokirjailija Mikko Porvali on joutuisa, lahjakas ja monipuolinen mies. Porvali on syntynyt 1980 Petäjävedellä. Koulutukseltaan hän on juristi. Hän on palvellut valmiussotilaana ja rauhanturvaajana sekä tehnyt töitä myös toimittajana. Kaikki tämä tietotaito yhdistyy hienosti hänen tuotannossaan, elävästi ja puolueettomasti kirjoitettuna. Kirjailijan oma mielenkiinto ja innostus näkyvät joka rivillä, sillä teksti imaisee mukaansa jännittävän romaanin tavoin.

Kirjan Vakoojakoulu - Päämajan asiamieskoulutus jatkosodassa (2010) sytyttäjänä on Porvalin isoisä, vakoojakouluttajana toiminut luutnantti Antti Porvali, jonka jäämistöön sisältö osittain perustuu. Se on ensimmäinen kattava kuvaus jatkosodan salaisesta asiamiestoiminnasta.

Tieto-Finlandia - ehdokkaaksi nimetty Operaatio Hokki - Päämajan vaiettu kaukopartio (2011) kertoo uskomattoman tositarinan jatkosodan lopussa suoritetusta operaatiosta. Mannerheim - ristin ritari Ilmari Honkanen sai johdettavakseen kaukopartioiskun Petroskoin ratapihalle, koska Neuvostoliiton vaatimukseen ehdottomasta antautumisesta ei aiottu suostua. Mutta kun yksi asia epäonnistuu, kaikki menee uusiksi...Kuinka annettu tehtävä lopulta suoritettiin ja ennenkaikkea, kuinka miehet pääsivät takaisin omalle puolelle? Tämä trilleri on koottu partion sotapäiväkirjan, haastattelujen ja kuvien pohjalta. Tässäkin kirjassa on mukana tekijän isoisä, Antti Porvali.

Vuonna 2011 ilmestyi myös Kaatunut Normandiassa - suomalaissotilaan tarina. Se kertoo sotamies Olavi Nenosesta, joka oli kirjailijan isoäidin pikkuserkku.  Karjalaispoika muutti Kanadaan 15-vuotiaana, liittyi armeijaan kolme vuotta myöhemmin ja kaatui 21-vuotiaana Kanadan maavoimien kärkitaistelijana Normandian Louvignyssa heinäkuussa 1944. Tämä värikäs tositarina näyttää sotilaan arkea toisen maailmansodan länsirintamalla.

Vuonna 2012 julkaistu Salainen tiedustelija - Suomalaisen vakoojaupseerin kirjeet 1940 - 1944 paljastaa, että Suomen lähettämiä salaisia asiamiehiä selviytyi luultua enemmän. Kirja kertoo Igor Vahrosista (1917 - 1996), joka toimi jatkosodan aikana Äänislinnan vakoojakoulussa kouluttajana. Neuvostoliitosta pikkulapsena Suomeen muuttanut Vahros eli mielenkiintoisen ja tapahtumarikkaan elämän. Elokuva-ainesta!

Tänä keväänä julkaistava Rautasormus kertoo tositarinoita rakkaudesta, ystävyydestä, kiintymyksestä, perhesuhteista sekä kiitollisuudesta sotavuosien Suomessa.

Viime itsenäisyyspäivän aattona sain kuunnella Mikko Porvalia Kyyjärven kunnankirjastossa. Täytyy sanoa, että hänellä ei ole ainoastaan kirjoittamisen lahjaa vaan hän on myös erittäin hyvä luennoitsija. Toivon hartaasti, että hän kirjoittaa vielä kauan meidän kaikkien iloksi!

Jussi Adler-Olsen : Aakkostalo

Aakkostalo on tanskalaiskirjailijan esikoisromaani (ilm.v.2000), ja sopii erityisesti dekkareiden ja sotaromaanien ystäville. Kaksi tiedustelulennolla ollutta brittisotilasta tekee pakkolaskun Saksaan. Takaa-ajettuina näiden ystävysten kekseliäisyys ja rohkeus joutuvat ennenkokemattomaan testiin. Toinen miehistä sentään ymmärtää saksan kieltä, mutta se ei paljon lohduta heidän huomatessaan olevansa matkalla SS-upseereiden kuljetusjunassa kohti mielisairaalaa. He varastavat kuolleiden sotilaiden henkilöllisyyden, ja tekeytyvät puhumattomiksi sotaneuroosista kärsiviksi sankareiksi. Miten selvitä hengissä JA täysijärkisenä suljetussa laitoksessa, missä kaikilla ei ole hyvät aikomukset: on lääkäreitä, jotka haluavat testata uusia menetelmiä ja lääkkeitä. On potilaita, jotka valitsivat hullun esittämisen keinoksi paeta sotaa, teloituksen uhalla.
Kaksikko suunnittelee alusta lähtien pakoa, mutta kun fyysiset voimat hupenevat tarkoin vartioidulla alueella, selviytymiskeinot ovat kauhistuttavia. Riittääkö miesten elämän nälkä suorittaa pakoaikeensa? Tilanne selviää vasta 1970-luvulla yhteensattumien ja syyllisyyden taakan kautta.
Kirjailija kuvaa eri henkilöiden käyttäytymistä, ajatuksia, syitä ja seurauksia hyvin todentuntuisesti. Loppuratkaisussa lojaalisuus ja anteeksianto ovat tärkeissä osissa. Mutta tarpeeksi kauhea kosto on ylitse kaiken. Tämä mies todella osaa kirjoittaa! Mieleenpainuva tarina, erilainen juoni - suosittelen!

Ulla-Maija Paavilainen: Vanhapoika

Tämä kirja jättää hyvän mielen! Se suorastaan lämmittää sisältäpäin sortumatta siirappimaisuuteen. Päähenkilönä on nelikymppinen Matias, kiltti ja nöyrä rutiineihinsa juuttunut mies. Hän saa potkut työstään, mikä antaa elämälle täysin uuden suunnan. Mutta asiat eivät tapahdu hetkessä, eikä kaikki näytä niin auvoiselta kuin ensisilmäyksellä kuvittelisi. Ensimmäistä kertaa elämässään Matias saa lujan, määrätietoisen otteen elämästään. Vihdoinkin hän murtaa rutiininsa ja antaa tilaa omille ajatuksilleen ja tunteilleen. Yllätyksiä, menetyksiä, onnenpotku, arvoitus - kaikki tämä vie Matiaksen hetkeksi aikaa kuilun reunalle keikkumaan.Lukija pidättää henkeään: kuinka tässä käykään?
Paavilainen kuvaa hyvin nykyajan oravanpyörää, missä ihminen tuntuu olevan vain pieni, merkityksetön pala. Kirjassa on paljon hyviä, satiirisia huomioita ihmisistä ja yhteiskunnasta olematta kuitenkaan piikikäs. Hieno taito! Itkin, nauroin, tyrskähdin ja mietin - kirja antoi ajattelemisen aihetta, mutta alleviivaamatta. Ihastuin kirjailijaan! Mielestäni sopii kaikille. Lue!

Kirjakuume

Poden kirjakuumetta. Se ahdistava tila, kun itse tunnen hyllyssä odottavan  kirjan kutsun enkä pysty siihen tarttumaan....mutta arki vie aikani varsin heppoisesti; viiden lapsen äitinä kun muutakin tekemistä löytyy, itseasiassa aika paljonkin. Lukemisesta tuli tärkein harrastukseni heti lukemaan opittuani. Luen lähes kaikkea, mutta lähinnä sydäntä ovat historialliset romaanit sekä historia-aiheiset tietokirjat. Opin jättämään kirjan kesken vasta 28-vuotiaana, kun kaksotyttömme syntyivät. Aika ei enää riittänyt mihin tahansa! Mutta ne ovat niitä makukysymyksiä, ja uskon että elämäntilanne, ikä ym seikat vaikuttavat siihen mitä luemme. Helposti tulee jämähdettyä yhteen genreen, eikä mukavuusalueen ylittämiseen löydy aikaa tai voimia. Eikä siinä ole mitään pahaa; pääasia on että lukee!Eivätkös lukevat kuole älykkäämpinä?! Kirjat tuottavat positiivisia yllätyksiä, kun niille vain antaa mahdollisuuden, joten joskus kannattaisi tarttua hieman vieraankin näköiseen kirjaan...


Tämä nettivinkkaus sai alkunsa facebookissa ystävän vaatimuksesta (Kirjoja Niinan tapaan). Saman henkilön innoittamana siirryn tänne, vaikka tuntuu että tämän tekniikan kanssa takkuilun takia jää vähemmän aikaa siihen LUKEMISEEN!
Haaveena on saada tänne kirja- ja kirjailijaesittelyitä. Katsotaan kuinka käy!