Topi Linjama : Varjo tarttuu peiliin

Myönnän rehellisesti että tartuin tähän runokokoelmaan ainoastaan siksi että runoilijan isosisko on kulkenut rinnallani läpi peruskoulun. Kun ennakko-odotuksia ei ole, ilo hyvästä löydöstä onkin sitten suuri! Olen runojen suhteen EinoLeino-tyyppi, eli wanhanajan riimit ja rytmit on oltava. Tämän vuoksi en usein edes tartu ajan kanssa uusiin runokirjoihin. Nyt todellakin kannatti! Ensimmäisen runon kohdalla ällistyin. Toista lukiessa itkin (ja itken aina uudestaan vaikka olen tavannut sen läpi jo monet kerrat!). Lopuksi hurmaannuin. Linjama yhdistää runoissaan huumaavasti ihmisen eloa, luontoa ja eläimiä. Ne huokuvat lämmintä kotoisuutta uudella tavalla. En osaa tätä enempää aukoa, lukekaa itse! 😊 Me soinilaiset olemme luontoihmisiä joten uskallan veikata tämän kirjan kuluvan käsissämme!

Pirjo Tuominen: Opettajatar

Odotin Pirjo Tuomisen uutuutta lähes kuin kuuta nousevaa; historialliset romaanit kun ovat yksi elämäni tarkoitus. Juoni tuntui mielenkiintoiselta: sisarusparvi toimii opettajina isänsä johdolla 1850-luvun Suomessa. Esikoiselle tarjoutuu tilaisuus suunnitella alkuun kansanlasten koulua erään kartanon läheisyyteen.
Alku olikin varmaa oman genrensä tekstiä, mutta hiljalleen minua alkoi tökkimään....romaanin henkilöt oli jäykistetty täysin ennalta arvattavaan kulkuun. Dramatiikkaa haettiin peräti kahden itsemurhan sekä muutaman muun könkön kuolemantapauksen avulla. Tuominen on kirjoittanut usean romaanisarjan; tähän oli pistetty noin kolmen romaanin tapahtumat. Ensin romanssi venyi ja venyi, sitten loikka päälle ja lapsia tuli ja syntyi joka tuutista! Se viimeinen silaus tuskalleni tuli romaanin loppupuolella, kun aloin epäilemään kustantajan virhettä: täysi loikkaus irrallaan oleviin henkilöihin, joiden elämä kyllä lopuksi liittyi päähenkilöihin. Ensimmäistä kertaa elämässäni lukijana epäilin että kirjaan on lipsahtanut sivuja jostain toisesta romaanista!!!!!
Tutuille lukijoille vinkkaisin että jos sinulla on odottamassa muita romaaneja, ohita tämä. Mutta jos ei muuta tekemistä ole, niin voihan tämän lukea. Minäkin luin loppuun vaikkei siitä muuta saanut kuin hämmentyneen mielen.  

Kristin Hannah: Satakieli

Juuri suomeksi ilmestynyt Satakieli on hyvin tehty historiallinen romaani. Kerronta on osin kahdella aikatasolla: vanha nainen Amerikan ihmemaassa yrittäen unohtaa menneet, nuori nainen 1940-luvun Ranskassa yrittäen pitää perheensä hengissä. Päähenkilöinä sisarukset, Vianne ja Isabelle, joiden erilaiset luonteet sekä elämän kulut ja valinnat pitävät lukijan otteessaan aivan loppuun asti. Tässä romaanissa oli jotain todella perinteistä ja ennalta arvattavaa, mutta toisaalta tämä oli mielestäni erityinen lukukokemus. Hannah kuvaa todella hyvin eri tilanteissa kamppailevia naisia selviämässä omantunnon ja oman selviämisen parissa. Ratkaisut voivat olla hyvin erilaisia mutta lopputulos on sama: usko ihmisyyteen ja rakkauteen. Sivuilta huokuu hyvin tehty taustatyö; esimerkiksi ranskalaisten epäilysten, tyrmistyksen, kaaoksen kuvaaminen menee suoraan sisuksiin. Suosittelen lämpimästi! Ja huom, hyvän kokoinen fontti!!

Kristian Kosonen: Petäjäsaaren jäinen helvetti

Kososen toinen sotaromaani (ilm.2018) on samaa hyvää tasoa kuin ensimmäinenkin. Ja oikolukija on petrannut otettaan, hyvä! :)
Romaani sijoittuu Laatokan jäille, Petäjäsaareen. Vihollisen huoltokolonnia piinaava porukka joutuu taistelemaan myös luontoa vastaan. Kososen tyyliä kuvaa mielestäni parhaiten sana tasapainoinen. Hän kuvaa sopivasti olosuhteita, sotilaita eri luonteineen ja taustoineen, unohtamatta vihollista sekä luontoa. Nykysukupolville kirjoittava sotakirjailija saa olla tarkkana ettei sorru fanaattiseen paatokseen tahi vihollisen demonisoimiseen. Tämän miinan Kristian Kososnen väistää todella hyvin. Odotan jo seuraavaa!

Jessica Fellowes: Mitfordin murhat

Kerrankin mainoslause osuu täysin oikeaan: "Downton Abbey kohtaa Agatha Christien!" Ja tarkoitan tottakai romaanin tunnelmaa; kirjailijalla on vielä tekemistä saavuttaakseen ikonisen mysteerinaisen maagisen kirjoitustyylin! Tämä faktaa ja fiktiota yhdistelevä romaani sopii mysteeriä ja historiaa rakastavan lukijan käteen. 1900-luvun alun Lontooseen ja maaseudulle sijoittuvat tapahtumat pitävät lukijan pehmeän lujasti otteessaan. Tämä kirja ei vie uniasi vaan kutkuttaa kivasti! Suosittelen!

Volker Kutscher: Babylon Berlin

Vihdoin suomennettu historiallinen dekkari täytti odotukseni. Lähes 600 sivua ei tuntunut missään - amatöörit tarvitsee unta 😉
Vuosi on 1929 ja paikka Berliini. Aika ja paikka tarjoavat kirjailijalle loputtomasti aiheita, ja Kutscher on käyttänyt ne viisaasti. Lukijalle avautuu tuo hämmentävä ajanjakso useamman murhan ja katoamisen kautta. Perinteisesti kaikki liittyy yhteen isompaan juttuun, mutta kliseinen tämä romaani ei ole! Henkilöitä ei avata ammolleen mutta lukijalle selviää, ettei tuon ajan Saksassa eläminen ollut mikään helppo juttu....Hahmoina on suht perinteinen nuori tietään hakeva poliisi, kaunis sihteerikkö, paha poliisi, hyvä poliisi jne. Silti tämä ei todellakaan ollut tylsä romaani, päinvastoin! Nyt kipin kapin lukemaan niin ehditte tehdä vertailun romaanista tehtyyn tv-sarjaan! Sarjasta lisää tuosta linkistä:  https://areena.yle.fi/1-3353076

Tara Westover: Opintiellä

Historian tohtori Tara Westover (s.1986) on kirjoittanut elämänkerran, mitä ei millään halua uskoa todeksi. Henkisen ja fyysisen väkivallan tarkka kuvailu oli raskasta luettavaa, mutta kun tiesi valmiiksi lopputuloksen, jaksoi lukea. Monitasoinen ja opettava, miettimään pistävä. Rankka, mutta luettava. Ytimessä on perhe, rakkaus ja uskollisuus. Miten niin kauniista asioista voi tulla julmaa, elämän tuhoavaa voimaa. Syy ei ole yksiselitteisesti mormoniuskonnossa, perheen isän psyykkisessä sairaudessa tai äidin orjallisessa uskollisuudessa. Vainoharhainen suhtautuminen yhteiskuntaan, koulutukseen ja lääketieteeseen värittävät Westoverin elämää. 

Westover on käynyt hyvällä terapeutilla ja pystynyt käymään läpi vaikeat asiat, joita hän kuvaa kirjassaan lämmöllä ja ymmärryksellä, kaikesta huolimatta. Asioiden piti mennä todella pahaksi ennen kuin hän antoi itselleen luvan hankkia apua. Vielä pahemmaksi asioiden piti mennä ennen kuin hän kaikesta huolimatta katkaisi siteet vanhempiinsa sekä kahteen sisarukseensa. Näin syntyi ehjä ihminen joka elää omaa, ei toisten elämää. Pienemmässäkin mittakaavassa painivat ihmiset voisivat ottaa hänestä mallia. Suosittelen! (Ei välttämättä sovi yhteen menoon luettavaksi, vaan välipalana mutustellen.)