Mikko Porvali : Sinisen kuoleman kuva

Suosittu tietokirjailija Mikko Porvali on vihdoin julkaissut ensimmäisen romaaninsa, Sinisen kuoleman kuva!!! Tämä on Karelia Noir-sarjan ensimmäinen osa. Ainakin minä jo ehdin marisemaan, eikö Porvali kokeilisi kykyjään tällä saralla. Nyt odotus palkitaan mielenkiintoisella ja valtavirrasta poikkeavalla rikosromaanilla. Nykypäivän dekkareiden vauhtiin tottuneilla voi hieman hermo mennä Porvalin hitaampaan kerrontatyyliin, mutta mielestäni tyyli sopii juuri kirjan aikakauteen - 1920-lukuun. Lisäksi onhan Porvalin saatava maustaa romaaninsakin sillä valtavalla tietomäärällä, mitä hänellä on! Teksti ei silti mene nippelitiedon kylvyksi.
Eletään siis sisällissodan jälkeistä aikaa, jolloin Suomessa poliisivoimat järjestäytyvät uusiksi. Kieltolaki synnytti salakuljetuksen kulta-ajan, ja on  myös kommunistien kuriireja, sisällissodan orpoja, sotaveteraaneja, katkeroituneita ihmisiä....Tähän soppaan Viipurin maisemissa saapuvat tuoreet komisariot Jussi Kähönen ja Salomon Eckert. Hyvin ystävystyneet nuoret miehet tutustuvat vauhdilla poliisin vaaralliseen työhön, kun heidän työkaverinsa murhataan selliin. Asia paisuu suuremmaksi ja vakavammaksi kuin kukaan olisi ikinä voinut kuvitellakaan. Poliisin henki on halpa, ja kirja pohjautuukin poliisisurmien osalta tositapahtumiin!
Viipuri elää hektisesti idän ja lännen törmäyspaikkana ja pirtusodan taistelukenttänä. Tämän ja sen ajan poliisintyön kuvaajana Porvali loistaa. Juoni on hyvin rakennettu, ja päähenkilöissä on sitä tuttuuden tunnetta, mikä tekee romaanista nautittavaa luettavaa. Suosittelen kaikille jännityksen ystäville! Tätä ei tarvitse jättää hyllyyn, vaikka tavallisesti moittisi menneen ajan näkökulmaa sillä Porvali todellakin herättää henkiin 1920-luvun Suomen.

Aino Havukainen ja Sami Toivonen : Tatun ja Patun ihmeellinen joulu

Tämä uutuus meni eilen iltasatuna, ja niin menivät sekä äiti että poika naurun rentouttamana nukkumaan! TatuPatu-huumori uppoaa täysin meidän perheeseen; vesi lentää silmistä, posket repee, masuun sattuu...nämä kirjat ovat myös aikuisille, ehdottomasti! Sanoilla leikittely, kuvien pienet yksityiskohdat, oivaltava huumori - ah!
Uutuus vie meidät joulutunnelmiin. Pojat eivät tiedä joulusta oikein mitään, ja he saavat kutsun ystävänsä Veeran luo. Mutta kuinka ollakaan, pojat eksyvät väärään taloon ja siitä alkaa tapahtumaketju, mikä pitää otteessaan kuin parhain dekkari! Joulupukki ja joulukuusi menevät pallopäiltä sekaisin, ja sotku senkin paranee. Muistakaa kaikki piristää itseänne lukemalla tämä; ei ikärajaa!!! Oma ehdoton suosikkini on seuraava viisaus: "Minä poltan joulukynttilöitä molemmista päistä saavuttaakseni maksimaalisen joulutunnelman!" Vai olisiko paras sittenkin se lipeäkalalta tuoksuva kynttilä....

Mikaela Strömberg : Sophie

Finlandia-ehdokas Strömbergin uutuus perustuu tositapahtumiin. Historiallinen romaani Sophie kuvaa värikkäästi papin tyttären, Sophie von Behsen, elämää. Sophien elämänkaari kuvataan syntymästä Pietarissa vuonna 1828 kuolemaan Lapinjärvellä 1886. Hän elää erikoisen elämän, jonka kulkuun vaikuttaa voimakkaasti 15-vuotiaana koettu romanssi tulevan tsaarin kanssa. Kiireellinen avioituminen, lapsien syntymä, muutto Suomeen - rankkoja asioita nuorelle naiselle ajassa kuin ajassa.Strömberg kuvaa ihmisiä lämpimän ironisesti hyveineen ja vikoineen, eikä kirjasta puutu elämän ilojen tai surujen kuvausta! Kirjailijalla on omanlaisensa tyyli: ajassa hypähtelevä, turhia selittämättä. Myös lauserakenne aiheutti minulle pieniä ajatuskatkoja, mutta tarina piti otteessaan. Monia historiallisia romaaneja lukeneena pidin tarjoiltavasta näkökulmasta. Suosittelen!

Halldòr Laxness : Jäätikön jumalat

Tässäpä Nobelisti, jota voi lukea ihan tällainen tavallinen tallaajakin! Jäätikön jumalat ilmestyi vuonna 1968, jolloin Laxness oli Nobelinsa jo saanut (v.1955). Islanti näkyy vahvasti tässä romaanissa; luonto tuntui ja näkyi, samoin kuin Islannin rikas tarujen perintö. Juonen perusydin on selvä: Jäätikön juuren seurakunnan pappi ei ilmeisesti hoida tehtäviään. Piispa lähettää tarkistusmatkalle nuoren lukeneen miehen. Hänen tulee raportoida asioista vain faktat kertoen; siunattu piispa tekee omat johtopäätöksensä. Tällainen selkeä asettelu helli nykyajan lukijaa, sillä miten usein kirjailijat tekevätkään sotkuisia vyyhtejä laittaen lukijaparan haukkomaan tuskaisesti henkeä! Tätä voi lukea rentona takkatulen ääressä vilttiin kietoutuneena, koira jaloissa, pöydällä ehkä kuumaa juotavaa.


Jäätikön jumalat tarjoaa lukijalleen viiltävää huumoria ja suuria viisauksia. Laxness hymyilee ihmiskunnalle, ja kiepauttaa romaaninsa lopun sadun kaltaiseen usvaan. Laxness osaa sanoa paljon vähillä sanoilla. Mieleen jää erityisesti naisen ja miehen välisen tilanteen kuvaus seuraavasti: "Ja tällä yhdellä kosketuksella hän otti minut kokonaan." Suosittelen kaikille lukeville ihmisille!

Primo Levi : Aselepo

Tämä vuonna 1963 ilmestynyt kirja ei saisi jäädä unholaan! Italianjuutalainen kemisti ja kirjailija Primo Levi kertoo Auschwitzin jälkeisestä ajasta, mikä on muistelmissa harvinaisempaa. Usein muistelot loppuvat vapautumiseen, mutta tässä keskitytään vuoteen 1945. Hänen ensimmäinen romaaninsa Tällainenko on ihminen? kertoi ajasta keskitysleirissä.
Puna-armeija vapauttaa leirin. Eniten mikä muuttuu, on tunnelma sekä ihmisissä että ympäristössä. Kotikaupunki Torino on heti mielessä, mutta matka sinne kiertää uskomattoman mutkan: Puola, Valko-Venäjä, Ukraina, Romania, Unkari, Itävalta, Saksa....Mutta pitkä matka onkin tarpeellinen, jotta kovia kokenut mieli ja ruumis saavat pehmeämmän alun vapauteen, elämään.
Miten sotilaat, siviilit, hyökkääjät sekä uhrit kokevat sodan päättymisen? Miten kansallisuus tai uskonto vaikuttavat asiaan? Tämä kirja on täynnä tarkkoja havaintoja ihmisestä, maailmasta - elämästä. Aiheen raskaudesta huolimatta Levillä on uskomaton kyky kirjoittaa huumorilla ja lämmöllä; hän tuntee sääliä jopa saksalaisia kohtaan. Tämä kirja on (loppujen lopuksi, aiheesta huolimatta) täynnä inhimillisyyttä ja suuria elämänviisauksia. Eli tarpeen meille kaikille!

Anna Jansson : Hämärän lapset

Neljästoista Maria Wern-dekkari ei petä. Jansson ei junnaa, vaan laittaa tapahtumat kypsymään viihdyttävällä vauhdilla sekä Marian yksityis että työelämässä. Vaikka en ole lukenut kaikkia sarjan osia, pysyn hyvin kärryillä suhdekiekuroissa. Rikoskomisario on tavallinen, inhimillinen nainen jonka on selviydyttävä samanaikaisesti monesta: velipuoli ilmestyy, äiti kuolee, esikoisella on ongelmia, varkausaalto vyöryy, ensin kuolee vanhus, sitten tyttö... Lisäksi pitäisi selvitä häävalmisteluista sekä miehen ovelasta exrakkaasta, jolla ei tunnu olevan kaikki kohdallaan. Ja yhtä äkkiä kaikki on samaa vyyhtiä, ja Maria joutuu pelkäämään pahinta...
Parasta kirjassa on rikoskomisarion tavallisuus, tuttuus naisena ja äitinä. Tietysti minua kutkutti myös juonen ydin : vuonna 1945 saapuneen pakolaislaivan lastina oli sekä natseja että keskitysleireiltä selvinneitä. Kenen puolella kalastajakylän asukkaat ovat? Kuka tekee mitäkin, kuka kiristää ketäkin? Vai onko kaikki vain onnetonta sattumaa? Kannattaa lukea!!

Boualem Sansal : Hyvitys

Kun kerran rankempi vaihde meni päälle niin jatketaan sillä...Vuonna 2008 ilmestynyt palkitun algerialaiskirjailijan teos perustuu tositapahtumiin. Päähenkilöinä ovat  Algeriasta Pariisin lähiöön muuttaneet veljekset Rachel ja Malrich, joiden isä on saksalainen ja äiti algerialainen. Romaanin tapahtumat lähtevät liikkeelle miesten vanhempien kuollessa väkivaltaisesti. Sen jälkeen vanhempi veli saa tietää isänsä olleen natsi, jolla oli jotain tekemistä keskitysleirien kanssa. Rachel etsii yksin vastausta isänsä menneisyyteen, menettää kaiken uskonsa elämään päätyen itsemurhaan. Valmistautumaton Malrich saa kaiken niskaansa kerralla. Hän päättää selviytyä asian kanssa, sekä estää joukkotuhon tapahtumista uudelleen. Siinä juoni tiiviisti.


Reiluun 200 sivuun mahtuu paljon tärkeää, ajankohtaista asiaa ja viisautta. Sansal on Algerian merkittävimpiä nykykirjailijoita rohkeutensa sekä kauniin, sovittelevan tyylinsä takia. Teksti on välillä jopa runollista, ainakin minun sieluuni.Tämä teos on Algeriassa kielletty, sillä se kertoo maassa 1990-luvulla käydystä sodasta ja vertaa islamismia holokaustiin. Mutta Sansal käsittelee muitakin aiheita. Mikä on vanhempien vastuu teoistaan suhteessa omiin lapsiin? Mitä fundamentalismi tekee ihmiselle? Millainen on maahanmuuttajan sielunmaisema? Mitä kaikkea ihminen voi toiselle ihmiselle tehdä? Ja miksi? Milloin on aihetta tuntea syyllisyyttä?


"Olemme vain varjoja ja kohinaa toinen toisillemme." Soisin kaikkien lukevan tämän kirjan, kiitos.