Anna Misko: Armovuosi

Tämän kevään uutuuksiin kuuluva Armovuosi on historiallisen romaanitrilogian ensimmäinen osa. Olen lukenut paljon tähän genreen kuuluvia kirjoja, mutta tätä lukiessani en tuntenut liikaa "olen lukenut tällaista ennenkin"-oloa. Miskon kirjoitustyylissä on mielestäni raikkaan erilainen ote. Toisaalta hän kuvaa pappisperheen elämää pehmeän ironisesti, mutta toisaalta hän sai kuvattua naishenkilöidensä tunteita ja keskinäisiä suhteita niin, ettei voinut olla vertaamatta sitä tämän päivän meininkiin - yhtäläisyyksiä löytyy niin ajattelutavoissa kuin naisten keskinäisissä suhteissa.

Karhinpään pappilan isäntä kuolee yllättäen jättäen jälkeensä lesken, kolme tytärtä sekä pojan. Kuolema sysää liikkeelle tapahtumaketjun, jonka koukeroiseen kulkuun vaikuttaa paljon sen ajan tavat ja politiikka - eletään siis vuotta 1793. Romaanin loppupuolella osa asioista saadaan päätökseen, osa aluilleen ja osa jää muhimaan, eli pitkä on toista osaa odottavan lukijan aika!

Tätä voi suositella historiallisten romaanien ystäville mutta myös niitä yleensä karttaville, sillä Misko ei mässäile/kuvaa liikaa sen ajan tavoilla, ympäristöllä yms vaan antaa tarinan mennä eteenpäin (ajankuvaa kuitenkaan unohtamatta!!) .

Kåre Halldén : Samppanjaruhtinas

Wine crime-sarjan ensimmäinen osa sai ainakin minut odottamaan seuraavaa romaania, jossa liikutaan maailman eri viinialueilla yhdistäen historian, rikoksen ja hiukan romantiikkaakin. Tosin alku oli varsin tavanomaiselta tuntuvaa, mutta teksti ja juoni pääsivät vauhtiin parin ensimmäisen luvun jälkeen. Samppanjaruhtinaan tapahtumat ovat Ranskassa sekä nykyajassa että 1940-luvun miehitysajassa. Kirjailija yhdistää loistavasti nämä kaksi eri aikajanaa tarinan siitä kärsimättä, päinvastoin. Tarina kulkee eteenpäin mielenkiintoisten henkilöiden ja kohtaloiden selventyessä herkullisessa tahdissa. Halldén antaa lukijalleen tarpeellisen muistutuksen ihmiselon yllättävästä pituudesta; pelkkä ikä ei puhdista omatuntoa.

Päähenkilönä on ruotsalainen leskimies, Harald Poppe, joka huomaa olevansa viinimatkalla Ranskassa. Erään viinikellarin uumenista löytyy kuolinkorinoissaan oleva vanhus, jonka kuolemaa veikataan luonnolliseksi, itsemurhaksi sekä murhaksi. Tästä lähtee liikkeelle tapahtumaketju, jonka pyörteissä hämillinen Harald huomaa olevansa ratkaisevassa roolissa.

Tässä tasokasta viihdettä meille kaikille lukeville!

Jo Baker : Longbournin talossa

Vihdoin uskalsin luottaa uusiin mykiöihini, ja lukea täräytin ensimmäisen romaanin neljään kuukauteen; WOW - ihanaa!! Ja samaa voi sanoa kirjastakin! Huomio kaikki Jane Austen-tyylin fanit, varsinkin teille tässä on sellainen ohittamaton romaani. Kirjailijan ajatus on ollut tehdä palvelusväen Ylpeys ja ennakkoluulo, eli hän kertoo tutun Bennetin perheen palvelusväen elämästä sivuten herkullisesti meille niin tuttuja henkilöitä ja tapahtumia. Vakuutan, teksti ja tarina toimii. Se toimii niin hyvin että kiukuttaa kun kirja on yli puolenvälin. Jo Baker on onnistunut kuvaamaan asiat ajanhengen mukaisesti verkalleen, muka siveellistä tapakulttuuria unohtamatta. Mutta koska on kyseessä palvelusväen elämän kuvaus, lisämausteena on hikeä, oikeita kyyneleitä sekä rosoisuutta.
Päähenkilöksi nousee Sarah, talon vanhempi palvelustyttö. Hänen unelmiaan, pettymyksiään sekä ilojaan seuraa sydän myötätunnosta väpättäen. Asiat vain tapahtuvat peräjälkeen, kunnes Sarah huomaa ettei maailma romahda vaikka hän tekeekin ihan itse päätöksen omasta elämästään. Tätä ennen lukija joutuu huokailemaan maailman epäoikeudenmukaisuutta moneen kertaan, kuitenkaan kyllästymättä. Tämä romaani nousee osastoon Voi vitsi miten hyvä!!!

Tuija Lehtinen : Morsiuskamari

Lehtisen edellinen romaani (Tuhansien aamujen talo) oli minulle pettymys, floppi suorastaan, mutta meidän naisten iloksi hän palasi nopeasti tasolleen! Eli taattua Tuija Lehtistä: viihdyttävää, kepeää ja romanttista lukemista; juuri sitä mitä on vain pakko joskus saatava (kuten suklaata).

Osa henkilöistä on tuttuja Nappikaupan naisista kertovasta kirjasta, mutta uusiakin löytyy henkilökategorian käymättä sekavaksi. Keskushahmoksi nousee parturikampaaja Neela Naakka, jonka ympärillä pyörii useampikin siippa-ehdokas. Rakkaustarinan mausteeksi Lehtinen on ottanut sukusalaisuuden ja murhan. Muista hahmoista löytyy tuttuutta, huumoria unohtamatta. Hyvä viihderomaani!

Ken Follett : Maailman talvi

Follett jatkaa Vuosisata-trilogiaansa. Ensimmäinen osa, Kun suuret sortuvat, oli todellinen herkkupala historiallisten romaanien ystäville. Uusin ei yllä samalle tasolle, mutta on ehdottomasti luettava tapaus! Vaivattomasti ja luonnollisesti kirjailija yhdistää viiden perheen kohtalot kuvaillen samalla maailmassa tapahtuvia muutoksia. Joudun tunnustamaan että välillä hyppäsin mitä maailmassa tapahtuu-raporttien yli, koska kirjailija oli valinnut varsin paatoksellisen tyylin kuvauksissaan. Siitä huolimatta tarina soljuu eteenpäin, eikä mielessäni käynytkään mahdollisuutta jättää 800sivuista kirjaa kesken. Mielenkiintoisia henkilöitä tilanteissa joissa on todentuntua. Hyvän taustatyön Follett on mielestäni tehnyt. Ja jälleen kerran esitän toivomuksen : ÄLKÄÄ HYLÄTKÖ ROMAANIA VAIN SUUREN SIVUMÄÄRÄN TAKIA!!! Pliis, kuten nuorimmaiseni sanoisi.

Mikko Porvali: Rautasormus ja muita rakkaustarinoita sotavuosilta

Sotahistorioitsija Mikko Porvali teki sen taas: hän löi kansien sisään tositarinoita, joita lukiessa ei voi kuin ihmetellä miksei tätä ole tehty jo aiemmin! Ehkä osalla kertojista aika on vasta nyt kypsä julkiseen muisteluun. Kyse ei ole rakkausromaanista, vaan kirja sisältää myös todistuksia tositoveruudesta rintamalla ja sen ulkopuolella. Lukemisen jälkeen päällimmäinen tunnelmani oli, että kyllä me nykysukupolvet kuitenkin pääsemme huomattavasti helpommalla. Koskettava ja rohkaiseva teos; käy jokaiselle lukijalle! Seuraavaa Porvalia odotellessa.....

Sanna Tahvanainen: Kuningatar

Tämä on suomenruotsalaisen Tahvanaisen ensimmäinen suomennettu romaani. Aiemmin on suomeksi julkaistu lastenkirja Silva ja teeastiasto joka otti jalat alleen. Lastenkirja on ollut meillä kirjastosta lainassa kertaalleen, eikä se lyönyt läpi meidän huushollissa. Uutuusromaanin aihe, kuningatar Viktoria, kuitenkin kiinnostaa siinä määrin että luin teoksen ilman ennakko-oletuksia. Takakannessa mainostetaan romaania moderniksi ja kaunopuheiseksi, ja sitähän se olikin. Unien ja mielikuvitustilanteiden selostus söi ihastustani, minkä herätti harvinaisen aiheen ja näkökulman valinta. Romaani on fiktiivinen, mutta varmasti kirjailija osuu oikeaan monessakin kohtaa kuvaillessaan Viktorian tunteita ja ajatuksia. Varsinkin Viktorian yksinäisyys tuli hienosti ja riipaisevasti esille. Pidin myös Tahvanaisen hienovaraisesta ajankuvasta; 1800-luku ei välttämättä ole aina helppo juttu!