Ensimmäisen kerran vuonna 1956 ilmestynyt elämänkerta herätti minussa hyvin ristiriitaisia ajatuksia. Toisaalta tämä on valaiseva aikalaiskuvaus vähemmän kerrotusta näkökulmasta, mutta kokoajan mieltäni kaihersi epäilys....onko tämä kirjoitettu ajatellen vain ja ainoastaan oman nimen puhdistamista? Omatunto puhtaaksi vaikka valheilla, se ideologia tuli kirjoittajalle tutuksi jo lapsuudesta. Niin tai näin, totta tai tarua, kirjassa kerrotaan vähemmän tunnetuista hetkistä juuri ennen Hitlerin valtaannousua sekä ihmeellisistä ajoista ennen loppua. Von Schirach kertoo hämmentävän luontevasti, kuinka perheet, avioparit sekä sotilaat päätyivät itsemurhaan, tai vain katosivat. Hän itse päätti elää lastensa takia.
Henrietten isä oli kuuluisa valokuvaaja Heinrich Hoffman, jonka studiossa eräs herr Adolf Hitler kävi ahkeraan. Propaganda- ja yksityistarkoituksiin otetuissa valokuvissa meni aikaa, ja Hitler tutustui läheisesti koko Hoffmannin perheeseen. Siellä hän tutustui myös Eva Brauniin. Kun Henriette meni v1932 naimisiin natsieliittiin kuuluvan Baldur von Schirachin kanssa, siteet Hitkeriin vain lujittuivat. Pieni piiri pyöri, ja lujaa pyörikin, aina vuoteen 1943 saakka. Silloin Henrietten silmät aukesivat, ainakin omien sanojensa mukaan. Juutalaisten lopullinen kohtalo selvisi hänelle, eikä hän voinut uskoa Hitlerin tietävän siitä. Luottavaisena asian korjaantumiseen Henriette puhui asiasta Hitlerille, mutta sai tämän vain suuttumaan. Silmänräpäyksessä Henriette katkaisi välinsä Hitleriin. Näin hän itse kertoo, mutta lukijan tehtäväksi jää miettiä asioiden todellinen kulku! Silti, mielenkiintoinen luettava!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti