Tämä kirja ei ole varsinaiseen rentoutuskäyttöön, koska herättää hieman ristiriitaisia ajatuksia sekä tarinan että kirjailijan tyylin suhteen. Silti, tämä kannattaa kokea. Iiris perii isoäidiltään suvun vanhan talon maaseudulta. Hautajaisten jälkeen hänen on päätettävä, mitä tehdä talolle - ja ennenkaikkea muistoille. Suku tuntuu olevan täynnä vahvoja ihmisiä ja suuria salaisuuksia, eikä tilannetta helpota se että ihmisillä on taipumus muistaa asiat erilailla.
Näinkin ohueen romaaniin on pistetty paljon salaisuuksia. Myös erilaiset yliluonnolliset ilmiöt laittoivat miettimään kirjailijan tarkoitusperiä. Lukiessa ehkä kannattaa pitää mielessä Saksan historia. Hagena kirjoittaa kauniisti ja todentuntuisesti dementoitumisesta, muistoista ja anteeksiannosta. Lukiessani näin talon ja puutarhan; kirjailija kuvasi ne käsinkosketeltavasti, ottaen kaikki aistit käyttöön. Hagena loikki ajasta ja aiheesta toiseen kovasti - yhtään enempään ei olisi ollut varaa ilman lukijan suuria kärsimyksiä. Kirjan ohuus hämää, tämä on tuhti lukukokemus!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti