tiistai 24. marraskuuta 2015

Karen Blixen : Talvisia tarinoita

Tanskan lahja maailmalle on Karen Blixen! Aiempi kokemukseni hänestä on elämänkerrallisesta elokuvasta Minun Afrikkani. Hänen lahjakkuutensa sekä taidemaalarina että tarinankertojana häikäisee tässäkin novellikokoelmassa. Blixenin taidemaalarin silmin tekemät havainnot siirtyvät runollisen kauniisti sanoiksi paperille. Blixen eli ja kirjoitti v1885-v1962. Vaikea, dramaattisten tapahtumien värittämä elämä vaikutti hänen tekstiinsä: se on rohkeaa, yhteiskunnallista, runollista, pohtivaa ja paljastavaa. Blixen riisuu aikansa ihmisen ilkosen alasti osoittaen puutteet ja ansiot. Kaikki tämä novellin pituudessa.


Tästä kokoelmasta luin novellit Helmen tarina sekä Surun pelto. Helmen tarina kertoo epäsuhtaisesta nuoresta avioparista, jotka matkustavat häämatkalle Norjaan. Nuorikon pohdinta tuoreesta aviomiehestään on suorastaan rajua sille ajalle, mutta ehdottomasti mielenkiintoisin hahmo on naisen täti! Alun huumori yllätti ja hurmasi minut! Toisen novellin luettuani ajattelin, että tekstin alun erilaisuus verrattuna tekstin lopun dramatiikkaan on oiva tehokeino. Sillä Surun pelto alkaa upealla kuvauksella Tanskan maaseudusta ja ihmisistä päättyen surulliseen tapahtumaan. Lukekaa edes novellin alku, siinä luonto ja kesä tulevat iholle! Luonnon kauneuden ja ihmisen julmuuden/ajattelemattomuuden/itsekkyyden kuvaus ovat väkevä vastapari. Ajatonta tekstiä, suosittelen!

perjantai 20. marraskuuta 2015

Kaari Utrio : Paperiprinssi

Utrio ei petä, ei ikinä! Mitä muuta tästä uusimmasta romaanista voisi sanoa...Tutkimusretkellä loukkaantunut merenkulkija Sebastian Ross ja paperiruukissa kuin vahingossa työskentelevä neiti Wilhelmine Falkensten kohtaavat mutkikkaissa olosuhteissa. 1830-luvun jäykät käyttäytymissäännöt ja lukuisat kiellot laittavat mutkia matkaan, mutta lukija voi olla varma, että rakastuneet parit saavat toisensa ja paha saa palkkansa. Silti romaani ei ole korni tai tönkkö, vaan romaani vie mennessään Utrion eläväksi tekemälle menneelle aikakaudelle. Edellisiin romaaneihin verrattuna tässä on ehkä enemmän todella myrkyllisiä henkilöitä, joita Utrio kuvaa omalla humoristisella tyylillään. Myös päähenkilöiden poikkeuksellinen pituus ja siitä aiheutuvien harmien kuvaus (ja niistä selviäminen!)lämmitti tällaista kaappien ylähyllyille yltävää lukijaa. Todellakin suosittelen käytettäväksi täydelliseen irtiottoon arjesta!!

tiistai 17. marraskuuta 2015

Antony Beevor : Ardennit 1944 : Hitlerin viimeinen uhkayritys

Uusimmassa teoksessaan historioitsija Beevor keskittyy syksyn 1944 - tammikuun 1945 tapahtumiin Luxemburgin, Belgian ja Saksan rajoilla. Kirja keskittyy juuri Ardennien taisteluun, mutta edeltävistä kahakoista on myös kattavat selostukset. Erityisesti HÜrtgenin metsässä tapahtunut yhteenotto on vaikuttavasti kerrottu. Beevor ei petä tälläkään kertaa! Aiheen raskaudesta ja valtavasta tietomäärästä  huolimatta hän kirjoittaa sujuvan vetävästi; lukija ei voi kuin päästää menemään sivu toisensa perään kuin parhainta dekkaria lukiessaan. Ja kyseessähän on tietoteos, ja loppuratkaisun tietävät jo kaikki ennakkoon. Kutkuttavasti Beevor avaa lukijalle suurten sotaherrojen välisiä sanaharkkoja, mökötyskohtauksia ja omalaatuisia tekoja. Erityisesti herrat Patton ja Montgomery aiheuttavat minulle jopa välillä hihityskohtauksia - siis oikeasti, aikuiset miehet!!! Tätä ei voi kuin suositella, ja huom! Fonttikoko on jees!

maanantai 9. marraskuuta 2015

Sara Medberg : Holhokki

Tässä ihanan vaaleanpunaista romantiikkaa 1700- ja 1800-lukujen vaihteesta. Lukija tietää jo alkutahdeista, mitä tämä romaani tarjoaa ja joskus se vain on niin ihanan rentouttavaa! Kirjan syntyhistoria on mielenkiintoinen: Medberg tekee väitöskirjaa tyttöjen kasvatuksesta 1700- ja 1800-luvuilla, ja tämä historiallis-romanttinen tarina on sen kaunokirjallinen tuotos. Se näkyy tarkkoina (muttei tylsistyttävän pitkinä!) ja mielenkiintoisina kuvauksina sen ajan tavoista, pukeutumisesta, ajatusmaailmasta...Medberg hallitsee tyylilajin jo tässä ensimmäisessä romaanissaan; tuttu ja turvallinen tie onnelliseen loppuun. Jännitystä on haettu sukuaarteen etsinnästä, ja romanssit pursuavat ovista ja ikkunoista. Vaikka romaani oli ns valmiiksi purtu, se ei käynyt tympeän tyhmäksi, mikä on hyvä veto kirjailijalta. Tämä lukukokemus toi velloville ajatuksilleni tarpeellisen huilaustauon kultaisin reunuksin. Siispä suosittelen! Ja huomio huonosilmäiset: fontti ja sisennykset helpottavat meidän lukemistamme!!

tiistai 3. marraskuuta 2015

Mikko Porvali : Sinisen kuoleman kuva

Suosittu tietokirjailija Mikko Porvali on vihdoin julkaissut ensimmäisen romaaninsa, Sinisen kuoleman kuva!!! Tämä on Karelia Noir-sarjan ensimmäinen osa. Ainakin minä jo ehdin marisemaan, eikö Porvali kokeilisi kykyjään tällä saralla. Nyt odotus palkitaan mielenkiintoisella ja valtavirrasta poikkeavalla rikosromaanilla. Nykypäivän dekkareiden vauhtiin tottuneilla voi hieman hermo mennä Porvalin hitaampaan kerrontatyyliin, mutta mielestäni tyyli sopii juuri kirjan aikakauteen - 1920-lukuun. Lisäksi onhan Porvalin saatava maustaa romaaninsakin sillä valtavalla tietomäärällä, mitä hänellä on! Teksti ei silti mene nippelitiedon kylvyksi.
Eletään siis sisällissodan jälkeistä aikaa, jolloin Suomessa poliisivoimat järjestäytyvät uusiksi. Kieltolaki synnytti salakuljetuksen kulta-ajan, ja on  myös kommunistien kuriireja, sisällissodan orpoja, sotaveteraaneja, katkeroituneita ihmisiä....Tähän soppaan Viipurin maisemissa saapuvat tuoreet komisariot Jussi Kähönen ja Salomon Eckert. Hyvin ystävystyneet nuoret miehet tutustuvat vauhdilla poliisin vaaralliseen työhön, kun heidän työkaverinsa murhataan selliin. Asia paisuu suuremmaksi ja vakavammaksi kuin kukaan olisi ikinä voinut kuvitellakaan. Poliisin henki on halpa, ja kirja pohjautuukin poliisisurmien osalta tositapahtumiin!
Viipuri elää hektisesti idän ja lännen törmäyspaikkana ja pirtusodan taistelukenttänä. Tämän ja sen ajan poliisintyön kuvaajana Porvali loistaa. Juoni on hyvin rakennettu, ja päähenkilöissä on sitä tuttuuden tunnetta, mikä tekee romaanista nautittavaa luettavaa. Suosittelen kaikille jännityksen ystäville! Tätä ei tarvitse jättää hyllyyn, vaikka tavallisesti moittisi menneen ajan näkökulmaa sillä Porvali todellakin herättää henkiin 1920-luvun Suomen.