tiistai 31. joulukuuta 2019

Johanna Venho: Ensimmäinen nainen

Sylvi Kekkosen elämää ja sisintä avaava romaani vei kauniilla kielellään, rohkella ajatuksellaan ja haikeudellaan jalat alta. Harvoin, jos koskaan, mieleni on tehnyt lukea romaania ääneen siksi että lauseet toinen toisensa perään ovat niin NIIN...voimakkaita, herkkiä, surullisia, toiveita antavia, viisaita, tuskaisia...Naisen elämää. Sitä Venho kuvaa niin että ajattelin välillä lukevani itsestäni, omia tuntojani! Tunsin käsittämätöntä läheisyyttä Sylvi Kekkoseen, ja mielestäni se kertoo kyllä paljon kirjailijan onnistumisesta. Tämä on ehdotonta luettavaa aikuiselle naiselle, suosittelen!

maanantai 12. elokuuta 2019

Laurent Gounelle: Sinä päivänä opin elämään

Tänä vuonna julkaistiin toinen Gounellen romaani suomeksi (Matka yli onnen esteiden v2018). Ranskan Coelhoksi sanotun romaanit herättävät minussa hiukan ristiriitaisia ajatuksia: toisaalta nautittavia ahaa-elämyksiä, toisaalta välistä nolostuttavaa pliisuilua ja filosofista julistusta. Mutta kun kirja on ohut ja fontti hyvän kokoista, antaa mennä! Hyvää välipalakirjallisuutta.
Päähenkilönä on juuri eronnut mies ja pienen tytön isä. Eräänä päivänä ennustajanainen tunkeutuu lähelle, ottaa kädestä ja lausuu mullistavat sanat: sinä kuolet pian. Aikansa märehdittyään mies matkustaa vanhan tätinsä luokse lomailemaan. Siellä ajatukset naksahtavat paikoilleen, elämänasenne muuttuu. Kotiin palattuaan hän alkaa harrastamaan hyviä tekoja, ja tapahtumat etenevät omalla painollaan, sattumusten kourissa. Niljakkaan työtoverin petturuus paljastuu, ex-vaimon kiinnostus herää ja ennenkaikkea tädin kepponen tulee ilmi. Ratkaisevassa sivuosassa oleva salakuvaaja blogeineen on hauska tyyppi, välillä kaikki vain menee pieleen! 

Sanna Isto: Sirpale

En olisi uskonut että nuorten romaani, jossa aikamatkustetaan kahvikupinkorvan avulla, tempaisee mukaansa niin että 315 sivua on luettava saman tien. Mutta näin siis pääsi käymään!
Lukioikäinen Minja saa jäädä yksin kotiin Berliiniin koiranhoitajaksi kun vanhemmat lähtevät perinteiselle kesäreissulle Suomeen. Nautinnollinen vapaus ystävien kanssa jää lyhyeksi kun Minja löytää kotoa kauniin posliinin sirpaleen, kahvikupinkorvan. Ihastuneena Minja pyörittelee sitä käsissään. Sitten tapahtuu jotain uskomatonta, kauheaa, pelottavaa, jännittävää ja uteliaisuutta kutkuttavaa: Minja löytää itsensä vuodesta 1939, samassa asunnossa kuin nykyhetkenäkin, paitsi kaikki on toisin. Voiko menneisyyttä ohjailla, voiko ihmisiä pelastaa? Siitä Minja ottaa selvää, oman mielenterveytensä ja ystävien menetyksen uhalla. 
Romaanin henkilöihin oli helppo tutustua ja heitä oli luonteva ymmärtää. Se on taitavasti tehty kirjailijalta, ottaen huomioon aikamatkustelun. Lämmin suositus kaikille!

keskiviikko 24. heinäkuuta 2019

Shaun Bythell: Elämäni kirjakauppiaana

Juuri suomennettu päiväkirjamainen elämäkerta vei mennessään! Ajattelin lukevani sitä pätkittäin muiden kirjojen lomassa juuri sen päiväkirjamaisen asun takia, mutta en malttanut laskea sitä käsistäni. Hurmaava, hauska, henkevä - huippu lukukokemus! Bythell omistaa perinteisen, vanhan kivijalkakaupan Skotlannin Wigtownissa. Alakerrassa on kylmä ja sokkeloinen myymälä, yläkerrassa asunto. Hän kuvaa omaa sekä asiakkaidensa elämää ironisen lämpimästi ja tarkkanäköisesti. Yrittäjän, ja varsinkin kirjakauppiaan, raaka mutta vapaa elämä tulee hyvin kuvatuksi. Sitä Bythell peilaa menneeseen sekä miettii tulevaa; minne me kaikki olemme menossa? Myös kauniin karu Skotlanti saa varsinaisen matkailumainoksen.
Ihana piristysruiske kaikille kirjanystäville, tällainen kirjastotäti löysi paljon samaa omasta alastaan:)

sunnuntai 5. toukokuuta 2019

Jari Järvelä: Kosken kahta puolta

Tämän erinomaisen romaanin pohjana on kansalaissota sekä eräänlainen Romeo&Julia-tarina. Kertojaäänenä on hieman sivuun jäänyt pikkupoika. Hänen mummunsa asuvat konkreettisesti kosken kahta puolta. Hän alkaa selvittää asioita, ja ehkäpä aikaa on kulunut jo tarpeeksi jotta mummut voisivat istahtaa samaan keinuun....Aikataso vaihtuu niin että välillä hirvittää, mielikuvitushenkilökin luultavasti leijailee sivuilla eikä lukijalle selitellä turhia. Silti romaani on hyvin luettava, teksti vie värikkyydellään. Lukija ei pääse kyllästymään; kirja yllättää arvoituksellisuudellaan, arkisuudellaan, huumorillaan. Upeasti kirjoitettu! Tätä romaania on vaikea selittää, sen on jokaisen luettava itse! Kestää mainiosti toisenkin lukukerran!

Anneli Kanto : Lahtarit

Lahtarit on mielestäni merkittävä, tärkeä teos. Se kertoo meille jälkipolville ilmeisen todentuntuisesti mitä elämä oli kansalaissodan aikaan. Pääosissa ovat valkoisten puolella olevat, mutta punaisten ääntä ei ole jätetty syrjään. Teksti on paikoitellen rankkaa, mutta ilman raakuuksien ja rikoksien kuvausta romaani olisi ollut epäuskottava. Faktoja ei voi lakaista maton alle, meidän suomalaisten on tunnettava historiamme vaikka kipeää ottaa. Anneli Kanto ei unohtanut silti elämän valoisia puolia eikä huumoria; hyviä tokaisuja oli siellä täällä ja eri murteet kirjoitettuna saivat useasti hymyn huulille. Teos on myös huikean moniääninen. Mannerheimia vihaavan jääkäri Walterin osuus oli mykistävä, suomenhevosen äänellä kerrottu luku sai minut itkeä vollottamaan. Naiset, miehet, pojat, tytöt - kaikki he kokivat omalla laillaan tuon kauhean sodan. Kanto kirjoittaa elävästi, kuin kaikki olisi tapahtunut juuri äsken. Tavat, sanonnat, tunnelmat, historialliset tapahtumat, moraalikysymykset, vaikeat valinnat...kaiken tämän Anneli Kanto tarjoilee uskomattoman hienosti. Yksi parhaista romaaneista mitä olen ikinä lukenut! (Ja olen lukenut paljon😁)

Essi Paju: Koskenniskan naapurissa

Huomio kaikki lukevat hevosnaiset: vihdoin uutta hepparomaania aikuisille; loppuu hetkeksi se Merja Jalo-vuosien takaisin haikailu 😀. Kirjailijanimen takaa löytyy Päivi Lukkarila. Hän on vuosia kirjoittanut hevosaiheisia romaaneja nuorille. Loikkaus aikuisten puolelle sujui mielestäni hyvin. Perustarina naisesta, jolle sattuu kaikki nelikymppisen painajaiset: aviomies jättää nuoremman takia sekä työpaikan menetys. Mausteena talliympäristö. Peruskamaa riippukeinuhetkiin ja hiekkarannalle - ei häikäisevää , ei huonoa, vaan sitä purkkaa mikä välillä on niin tarpeen!!
Tämä romaani kuluu taatusti maalaisromantiikkaa kaipaavien käsissä. Ja huonosilmäisille tiedoksi, fonttikoko on silmiä hivelevä!!!