Kirsikka Myllyrinne asui perheensä kanssa Kyproksella vuosina 2015-2020. Miehen työn aiheuttama muutto ei ole yhtä jippiitä. Nopeasti ajateltuna elämä lähes ikuisessa kesässä tuntuu uskomattoman ihanalta. Mutta ennen kuin arki pyörii lasten koulun ja harrastusten, miehen työn, kodin hoidon sekä omien harrastusten rytmittämänä, on monta kyyneltä vierinyt. Vieras kieli, vieras kulttuuri sekä työttömyys vievät voimia ja tuovat identiteettikriisin. Kirjailijan juoksuharrastus toimii pelastusrenkaana, suunnan muuttajana. Juoksulenkkien eteen pitää vain suunnitella entistä enemmän sillä kelit ja maastot ovat varsin erilaisia Suomeen verrattuna. Hiljalleen sekä juoksu että elämä alkavat rullaamaan.
Myllyrinne kuvaa hyvin luontoa ja sen tuomia haasteita suomalaisen elämään. Osin kulttuuri- ja kielimuurien avaaminen onnistuu, mutta päällimmäiseksi minulle jäi sekava kuva. Teksti poukkoili ajallisesti ja teemallisesti liikaa, välillä piti taistella lukien eteenpäin vaikka teksti ei tuon vaikeampaa ollutkaan. Iso plussa Kyproksen historian kerronnasta! Minulla oli ennakkovaraus tähän kirjaan koska aihe kuullosti niin hyvältä. Petyin. Mutta jos Kypros on tuttu paikka tai olet sinne menossa, kannattaa lukea.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti