lauantai 5. marraskuuta 2016

John Steinbeck: Helmi

Soinin kirjaston lukupiiri valitsi lokakuun lukemiseksi kaksi klassikkoa. Toinen, Steinbeckin Helmi herätti meissä kaikissa ihailua, haikeutta, ihmetystä ja osassa myöskin surua. Tämä ei kuulu miellyttäviin tai helppoihin lukukokemuksiin. Tämä on suuri ja tunteikas romaani; silmäkulmat kostuvat ja välillä ainakin minua suututti niin että teki mieleni heittää kirja ikkunasta pimeään! Mielestäni Steinbeck onnistuu kuvaamaan loistavasti juuri ihmisen sielun rumuutta. Kuvaus sosiaalisista luokista, ahneudesta, valkoisen ihmisen turhasta ylemmyyden tunteesta - kaikki tämä mestarillisesti sekä yhä ajankohtaisesti kuvattuna hieman reiluun sataan sivuun!

Juoni lyhykäisyydessään on seuraava: köyhä kalastaja Kino löytää simpukasta suuren helmen juuri kun sitä kipeimmin kaipaa. Esikoista on purrut skorpioni, mutta kaupungin lääkäri ei suostu hoitamaan jos ei ole tarjota rahaa korvaukseksi. Kinon löydöstä lähtee heti uutinen kiertämään pitkin kaupunkia, ja se vaikuttaa ihmisiin yllättävän samalla tavalla: kuinka minä voisin hyötyä helmestä? Tunnelma on verkkainen mutta silti intensiivisen tiheä kuin trillerissä ikään; kuinka kaikki päättyy? Ja silti, tässä kirjassa on jotain kaunista! Lue, ihastu, mieti, mykisty!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti