tiistai 4. marraskuuta 2014

Tapio Koivukari : Käpykaartilaiset

Tämä kirja ottaa lukijastaan kiinni ja vie jatkosodan aikaiseen lounaissuomalaiseen maalaispitäjään. Koivukarin kyky kuvata sen ajan elämää ympäristöineen, ajatuksineen sekä tapoineen sen ajan kielellä on yksinkertaisesti hienoa. Upeaa luettavaa!
Aihe on suomalaisittain rankka :Talvisodan kokeneista miehistä kaikki eivät ole valmiita palaamaan takaisin rintamalle, joten he päättävät paeta metsään. Osalla syynä on punaisen aatteen kielletty palo sydämessä. Alkaa piilottelu, hätä omasta ruuasta ja lämmöstä, korsun rakentelu, omaisten häpeän, tuskan ja puutteen sieto...Koivukari kuvaa tätä kaikkea jotenkin lämpimästi, inhimillisesti, ketään syyllistämättä tai tukematta. Se ei ole helppoa tällaisen aiheen kanssa! Hän kertoo kaiken kuin se olisi tapahtunut eilen.
Kertojaäänenä ovat työmies Einari Takavainio sekä nimismies Ruuben Tammivaara, joiden molempien periaatteet ja ajatukset muuttuvat vaikeiden aikojen vain jatkuessa ja jatkuessa. Viimeinen luku, Heikkilän tuvassa, on hieno tapahtumien niputus/selitys/lopetus. Olen suorastaan hurmaantunut siitä!
Tämä on pakollista kamaa kaikille lukeville. Erityisesti lukiolaisille, jotka koulussa tätä aikakautta opiskelevat, tämä olisi aivan loistava apu tuon ajan syvällisempään ymmärtämiseen. SUOSITTELEN.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti