Tässä toinen osa Berlin Noir-sarjaan. Ensimmäinen, Liekit Berliinissä, sai minut koukkuun saman tien eikä tämä tehnyt poikkeusta. Nyt eletään syksyä vuoden 1938 Berliinissä. Natsit kiristävät otettaan elämän joka saralla, eikä yksityisetsivä Bernie Gunther voi muuta kuin totella SS-pomon Heydrichin käskyä palaamaan poliisivoimiin tutkimaan sarjamurhaajatapausta. Nuoria arjalaistyttöjä kidnapataan, kidutetaan ja sitten löytyy hylätty ruumis. Samaan aikaan natsien propagandalehti vihjailee juutalaisten tekemistä rituaalimurhista. Myös Berliinin homoyhteisössä kuhisee, eivätkä lääkäripiiritkään nuku öitään rauhassa. Liittyvätkö asiat yhteen vai ovatko kaikki vain sekoamassa suurten muutosten puristuksissa?
Teksti on jälleen kerran oivaa ajankuvaa, huumori herkullisen kuivaa ja varsin ronskiakin mutta sopii niin hyvin juuri tähän sarjaan. Kerrin ja Vera Valan tapaiset dekkaristit ovat oivia piristysruiskeita tähän genreen poikkeavilla ympäristöillään. Erityisesti pidän Kerrin kyvystä kuvata eri sosiaalisten kerrosten suhtautumista natsiaikaan. Toisaalta välillä mieleeni juolahti, että jos noin moni saksalainen olisi oikeasti epäillyt/moittinut/vihannut natseja, eihän koko toista maailmansotaa olisi ollutkaan! Eli pieni aavistus jotain naiivia tekstissä on, mutta se ei haitannut lukuiloa. Kolmas osa ratkaisee, mihin vaaka kääntyy.Tuskin maltan odottaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti