Jenny Colgan : Majakanvaloa ja tuoreen leivän tuoksua

Colganin toinen suomennettu romaani julkaistiin tänä vuonna, eikä taso laskenut ekasta (Uusia lukuja ja onnellisia loppuja). Mielestäni laadukasta ja helppolukuista hömppää olematta typerää. Täydellistä! Tämän genren romaaneihin ei enää uusia, yllättäviä pääjuonia voi keksiä, mutta Colgan on keksinyt houkuttelevat, hyvät lisukkeet. Aikuinen nainen tekee mitä naisen tulee tehdä avomiehen käpristyessä oman egonsa ympärille. Kerrankin Polly antaa tunteidensa viedä hetken huumassa. Siinä sivussa hän keksii itselleen uuden ammatin, tutustuu mieheen jos toiseenkin 😅, pelastaa lunnin, löytää ystävälleen miehen jne. Varoitus: tällä kirjalla sama seuraus kuin Viisikko-kirjoilla, lukijalle tulee kauhea nälkä!! Innolla odotan jatkoa Pollyn tarinaan. Auringonsäteitä ja vuoroveden vaiheita ilmestyy jo vuoden 2021 alkupuolella!!

Mhairi McFarlane: Mitä jos en löydä sinua koskaan

 Tämä romaani pelasti perjantai-iltani! Netflixin yms kaikki romanttiset elokuvat katsottuna, mutta jotain vaaleanpunaista pakko saada!!! Hyvin kirjoitettu tarina pyöri päässäni kuin elokuva: kirjailija todellakin hallitsee soljuvan, hauskan ja samalla tunteisiin käyvän kirjoittamisen. Juoni on vähintäänkin tuttu tällaiselle suurkuluttajalle mutta se ei todellakaan haitannut. Yhden kerran nostin pepani ylös tuolilta, muuten luin putkeen tämän 400 sivuisen uutuuden. 

Laurien avopuoliso jättää hänet kahdeksantoista yhteisen vuoden jälkeen. Tuskaa lisää tieto oikeasta eron syystä: Danin uusi raskaana oleva salarakas. Tähän vielä kun lisää yhteisen työpaikan asianajajatoimistossa, lukija ei voi kuin hihkua Laurien saadessa mahdollisuuden täydelliseen kostoon. Minä ainakin aivan hieroin käsiäni yhteen tyytyväisenä. Uusi ulkonäkö, uusi poikaystävä (vale, mutta kuitenkin!!) ja pokka pitää. Niin klassista, mutta ah! niin tyydyttävää! Tämä romaani korvaa sekä suklaan että lasillisen viiniä😉

Myllyrinne, Kirsikka: Happamat sitruunat: elämää jaetulla saarella (2020)

 Kirsikka Myllyrinne asui perheensä kanssa Kyproksella vuosina 2015-2020. Miehen työn aiheuttama muutto ei ole yhtä jippiitä. Nopeasti ajateltuna elämä lähes ikuisessa kesässä tuntuu uskomattoman ihanalta. Mutta ennen kuin arki pyörii lasten koulun ja harrastusten, miehen työn, kodin hoidon sekä omien harrastusten rytmittämänä, on monta kyyneltä vierinyt. Vieras kieli, vieras kulttuuri sekä työttömyys vievät voimia ja tuovat identiteettikriisin. Kirjailijan juoksuharrastus toimii pelastusrenkaana, suunnan muuttajana. Juoksulenkkien eteen pitää vain suunnitella entistä enemmän sillä kelit ja maastot ovat varsin erilaisia Suomeen verrattuna. Hiljalleen sekä juoksu että elämä alkavat rullaamaan.

Myllyrinne kuvaa hyvin luontoa ja sen tuomia haasteita suomalaisen elämään. Osin kulttuuri- ja kielimuurien avaaminen onnistuu, mutta päällimmäiseksi minulle jäi sekava kuva. Teksti poukkoili ajallisesti ja teemallisesti liikaa, välillä piti taistella lukien eteenpäin vaikka teksti ei tuon vaikeampaa ollutkaan. Iso plussa Kyproksen historian kerronnasta! Minulla oli ennakkovaraus tähän kirjaan koska aihe kuullosti niin hyvältä. Petyin. Mutta jos Kypros on tuttu paikka tai olet sinne menossa, kannattaa lukea.

Åsa Hellberg: Hotelli Flanagans

Ruotsissa suositun Åsa Hellbergin romaani kertoo naisten elämästä 1960-luvun Lontoossa. Tapahtumapaikka on Hotelli Flanagans, missä eri yhteiskuntaluokista tulevat Linda, Mary, Elinor ja Emma tavoittelevat unelmiaan. Tuolloin maailma oli miesten, joten nainen hotellin johtajana oli suorastaan outo. Kiertoteitä hakien, vaihtoehtoja etsien hotelli menestyy ja elämän tuomat yllätykset ratkeavat.

Luokittelisin romaanin laadukkaaksi hömpäksi. Näkökulma sekä aihe ovat mielenkiintoisia ja tuovat väriä välillä erittäin ennalta arvattavaan juonen kulkuun. Kirjan luki mielellään, ja odotan ensi syksyllä ilmestyvää jatko-osaa, Hotelli Flanagansin naiset. Sarjan on luvattu olevan kolmiosainen.

P.S. Fonttikoko miellyttää huonosilmäistä!

Annette Hess: Tulkki

 Huomio Saksan historiasta kiinnostuneet! Tässä taidokas romaani nuoren sinisilmäisen naisen kantilta kerrottuna. Tarina etenee trillerimäisesti, eikä 360 sivuista kirjaa meinaa malttaa keskeyttää! Eletään vuotta 1963 Frankfurtissa. Ravintoloitsijaperheen keskimmäinen lapsi odottaa kiihkeästi kosintaa sulhaseltaan. Suhteessa ei sittenkään ole kaikki tasapainossa, ja asian kanssa painiessaan Eva joutuu uuden työnsä kautta herättämään menneet asiat henkiin, kaiken uhalla. Eva luulee jo tulevansa hulluksi, vanhemmat ovat peitelleet kahdelta nuorimmalta lapseltaan vuodet 1940-45. Vanhin tytär muistaa mutta on työntänyt tapahtumat syvälle. Vanhemmat kieltävät kaiken. Mitä tuolloin tapahtui, kuka muistaa oikein? Onko tapahtumista yksi ainoa selitys, kenen omatunto on puhdas?

Annette Hessin bestseller pohtii rivien välissä suuria asioita: mitä pelko saa ihmisen tekemään, kuka on syyllinen, kuka uhri ja ennenkaikkea, saako unohtaa. Tämä kuuluu kategoriaan kovaa kamaa!!

Trevor Noah: Laiton lapsi - Värikäs nuoruuteni Etelä-Afrikassa

 Tämän elämäkerran luin jo hetki sitten, mutta pureskelen sitä vieläkin! En hetkeen ole lukenut yhtä hämmentäviä tunteita herättävää tekstiä. Raskasta teemaa kuvataan huumorilla, älykkäästi ja herättävästi. Kirjoittaja Trevor Noah syntyi vaatimattomiin oloihin Etelä-Afrikassa, nyt hän on koomikko ja juontaa Yhdysvalloissa miljoonayleisön viikottain saavaa The Daily Show'ta. Ohjelmassaan hän kommentoi aktiivisesti politiikan aiheita ja hän myös kuuluu Trumpin vastustajiin. Mustan xhosa-heimoon kuuluvan äidin ja valkoisen miehen poika on kulkenut vaiheikkaan tien. Vahvasti uskonnollisen äitinsä kanssa asuva Trevor muun muassa joutui usein esittämään ettei hänen äitinsä ollut hänen äitinsä. Miettikääpä tätä omalle kohdallenne! Ihon värinsä takia Trevor ei tiedä mihin lokeroon kuuluu. Mustien parissa hän tuntee olevansa oma itsensä, hän on siis musta. Ympäristö ei vain ajattele aina samoin...Trevor oppii montaa murretta, puhetyyliä sekä ihmistyyppiä. Tapahtumat hänen elämässään ovat useimmiten negatiivisia, mutta Trevor jaksaa pitää sydämessään toivon ja lämmön. Se hohkaa kirjan riveiltä. 

Tästä kirjasta saa näkökulmaa, tietoa  ja toivoa hyvän voitosta. Itselleni selkiytyi lukemisen aikana miten hankalaa aikaa koko Etelä-Afrikka eli apartheidin loputtua. Se ei ollutkaan juhlaa vaan väkivalta, sekasorto ja tulevaisuuden epävarmuus olivat läsnä joka hetki. Noah oli 6-vuotias niihin aikoihin. 

Toivon mahdollisimman monen lukevan tämän aina ajankohtaisen kirjan. Luvassa siis naurua ja kyyneleitä!

Unto Katajamäki: Kosolan kujanjuoksu

Soinilaislähtöisen Unto Katajamäen historiallinen romaani Kosolan kujanjuoksu jäi Soinin lukupiirin viimeiseksi valinnaksi. Koronakevät perui sekä lukupiirin että Unto Katajamäen vierailun (uusi yritys syksyllä!) Soinin kirjastoon. 
Romaanissa nuori toimittaja Leo Virta saa tehtäväkseen ottaa selvää Lapuan liikkeestä ja ennenkaikkea sen johtohahmosta, Vihtori Kosolasta. Virta soluttautuu sisäpiiriin ja pian on nuorenmiehen ajatukset ja teot solmussa. Sisällissodan aikana punaisten kynsiin joutunut Virta joutuu pohtimaan mikä on oikeutta, mikä kostoa. Mille puolelle hän itse haluaa? Voiko liikettä vihata mutta johtajaa ihailla? Katajamäki kertoo todella tarkasti liikkeen synnystä, tapahtumista ja sen kriisistä. Vihtori Kosolan persoona tuntuu heräävän henkiin romaanin sivuilla, samoin kuin ajan henki. Kirjailija ei ota puolia, ei ota kantaa vaan antaa meille nykyihmisille mahdollisuuden piipahtaa Suomen ja Pohjanmaan kuohuvissa hetkissä. Aihe on mielenkiintoinen, ja romaaneissa harvinainen. Eri jännitteet ja vaikuttimet on hyvin kuvattu. Teksti on täynnä yksityiskohtia eikä oikolukija ole ollut ihan hereillä joten välillä lukeminen oli puuduttavaa. Romaanin lopetus on mielestäni tyylikäs, siitä täysi kymppi!