Tämä kirjailija sitten osaa valita aiheensa, hyvänen aika sentään!! Lähes kädet innosta täristen tartuin tämän syksyn uutuuteen, jossa päähenkilön elämää seurataan rinnakkain sekä 1940- ja 1960-luvulla. Luutnantti Klaus Runolinnalla on kutsumus isänmaataan Suomea kohtaan, ja se vie hänet hakemaan koulutusta Saksan SS-joukoista, Wiking-divisioonasta. Hän ei koe Hitlerin paasausta rotuopeista yms omakseen, vaan häntä kiinnostaa maailman nykyaikaisin, tehokkain armeija. Heti rintamalle päästyään Runolinna joutuu kuitenkin ottamaan kantaa ympärillä tapahtuviin kauheisiin rikoksiin, joista suurin osa jää sen hetkisten tietojen varassa pimeän peittoon. Sodan jälkeen Runolinna miehineen joutuu kohtamaan totuuden, vai onko se sittenkin voittajan totuus? Tapahtumien kuvaus alkaa SS-Hauptscharfuhrer Heikki Kairan hautajaisista. Entisiä SS-miehiä saapuu eri maista muistelemaan menneitä. Monet asiat selviävät vasta nyt, yli kahdenkymmenen vuoden kuluttua.
Kirjan mielenkiintoisinta antia on sodanjälkeisen Suomen politiikka sekä kokeiluosasto Abteilung Partisanin toiminnan kuvaaminen. Tekstistä huokuu reservin majuri Kaarnakarin oma syvä tietous ja kokemus. Hetkittäin hieman häiritsee asioiden toisto tai hieman naiivi painotus, mutta se on usein kotimaisen sotakirjallisuuden tyyli. Kaarnakari ei puolustele, ei tuomitse, vaan kuvaa asioita eri kanteilta hyvin todentuntuisesti. Tämän genren ystäville tämä romaani on ehdoton herkkupala!!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti