keskiviikko 26. huhtikuuta 2017

Henriette von Schirach: Herraskansaa - elämäni natsieliitin sisäpiirissä

Ensimmäisen kerran vuonna 1956 ilmestynyt elämänkerta herätti minussa hyvin ristiriitaisia ajatuksia. Toisaalta tämä on valaiseva aikalaiskuvaus vähemmän kerrotusta näkökulmasta, mutta kokoajan mieltäni kaihersi epäilys....onko tämä kirjoitettu ajatellen vain ja ainoastaan oman nimen puhdistamista? Omatunto puhtaaksi vaikka valheilla, se ideologia tuli kirjoittajalle tutuksi jo lapsuudesta. Niin tai näin, totta tai tarua, kirjassa kerrotaan vähemmän tunnetuista hetkistä juuri ennen Hitlerin valtaannousua sekä ihmeellisistä ajoista ennen loppua. Von Schirach kertoo hämmentävän luontevasti, kuinka perheet, avioparit sekä sotilaat päätyivät itsemurhaan, tai vain katosivat. Hän itse päätti elää lastensa takia.

Henrietten isä oli kuuluisa valokuvaaja Heinrich Hoffman, jonka studiossa eräs herr Adolf Hitler kävi ahkeraan. Propaganda- ja yksityistarkoituksiin otetuissa valokuvissa meni aikaa, ja Hitler tutustui läheisesti koko Hoffmannin perheeseen. Siellä hän tutustui myös Eva Brauniin. Kun Henriette meni v1932 naimisiin natsieliittiin kuuluvan Baldur von Schirachin kanssa, siteet Hitkeriin vain lujittuivat. Pieni piiri pyöri, ja lujaa pyörikin, aina vuoteen 1943 saakka. Silloin Henrietten silmät aukesivat, ainakin omien sanojensa mukaan. Juutalaisten lopullinen kohtalo selvisi hänelle, eikä hän voinut uskoa Hitlerin tietävän siitä. Luottavaisena asian korjaantumiseen Henriette puhui asiasta Hitlerille, mutta sai tämän vain suuttumaan. Silmänräpäyksessä Henriette katkaisi välinsä Hitleriin. Näin hän itse kertoo, mutta lukijan tehtäväksi jää miettiä asioiden todellinen kulku! Silti, mielenkiintoinen luettava!

lauantai 22. huhtikuuta 2017

Hannu Salama : Juhannustanssit

Suomen suurimman kirjasodan synnyttänyt romaani oli Soinin lukupiirin huhtikuun valinta. Romaani herätti keskustelua, muttei jumalanpilkasta johtuen (kaikki eivät edes huomanneet sitä kohtaa!). Aiheena keskiöön nousi Salaman persoona, romaanin naisten ala-arvoinen asema sekä kohtelu ja loppupuolella sattunut kolari. Huono kieli, paikoin vieraat sanat (johtuneeko tekstin iästäkään?!) sekä paikoin oksettava kiroilun ja naisen halveksunnan määrä herättivät närkästystä. Romaanin rakenne ja kertojaäänen vaihtelu, huumori, vaikuttavuus sekä pistävät huomiot sen ajan yhteiskunnasta nostavat Juhannustanssit (ilm.v1964) ehdottomasti luettavien kotimaisten listalle. Ihmisen raadollisuus sekä elämän vääjäämätön kulku lienevät olleen kirjailijan mielessä. Itselleni riemastuttavat sanavalinnat olivat mm "huomentapäiväämies", "saatanan sukupuoliatleetti" sekä "Älä kompastu kainalohikeen" !!!!! Romaani oli paikoin kahlittava, paikoin lentävä. Älä jätä lukematta! Pistää myös miettimään, miten pitäisi nyky-Suomessa kirjoittaa, jotta kirjasota leimahtaisi?

keskiviikko 5. huhtikuuta 2017

Bandi: Syytös: 7 kertomusta Pohjois-Koreasta

Tämän teoksen novellit on salakuljetettu Pohjois-Koreasta vuonna 2014. Käsikirjoitukset on kuitenkin tehty jo 1990-luvulla, joten niitä on hellästi haudottu ja piiloteltu. Vuonna 1950 syntynyt mieskirjailija ei käytä liikoja sanoja, ei lurittele kaunopuheisesti. Teksti on täynnä tunnetta ja asiaa, kovaa todellisuutta ja toivoa, ylpeyttä ja suurta kärsimystä. Novellit kuvaavat kukin eri näkökulmista ja erilaisten tapahtumien kautta yhteiskuntaa, missä omat ajatuksetkaan eivät ole omia, salaisia. Ihmisen pitää olla varuillaan ja pelätä väärin tulkintoja joka eleestä ja sanasta. Johtaja on aina oikeassa, vaikka todellisuutta vääristelemällä. "Moinen käytös oli kuitenkin poissuljettua, sillä toisinaan myös nyyhkytykset tulkittiin kapinaksi ja ne saattoivat maksaa itkijän hengen. Sellainen oli maailma jossa hän eli. Laki vaati kansaa nauramaan kärsimyksen keskellä ja nielemään karvaimmatkin antimet."(Ote novellista Niin lähellä mutta kaukana, sivulta 135)
En pystynyt valitsemaan vaikuttavinta novellia, lemppariani. Kaikki tarinat liikuttivat, suututtivat, laittoivat huokailemaan. Ei voi olla totta! Ja silti kyllä, kyllä parasta aikaakin tämä on totta. Näin kuntavaalien alla ja sote-vouhotuksen keskellä tämä pienisuuri teos pysäyttää monin eri tavoin. En todellakaan ihmettele suurta kohinaa tämän teoksen ympärillä. Koskettaa varmasti kaikkien sydäntä sekä tiedollaan että tunteellaan! Suosittelen ehdottomasti!

tiistai 28. maaliskuuta 2017

Reko Lundán : Rinnakkain

Soinin lukupiirin maaliskuun kokoontuminen oli jälleen kerran täynnä puhetta, huomioita, hihkaisuja, hihittelyä, kaihoa, ihmettelyä sekä ihastusta. Jo edesmennyt  palkittu ja kiitelty kirjailija, teatteriohjaaja Reko Lundán käsitteli mielellään arkoja, vaiettuja aiheita. Tämän vuonna 2004 ilmestyneen romaanin pääteemana on perheen pään monisyinen kriisi. Vaimo aikoo muuttaa vuodeksi ulkomaille hienon pestin perässä, mustasukkaisuus nostaa päätään, rivitalon vesivahinko laajenee ja yllättäen eräs nuori nainen herättää tunteita, joita aviomies sekä kahden lapsen isä ei saisi tuntea. Eihän siinä kenekään pää kestäisi! Tämä kaikki on kerrottu vain ja ainoastaan miehen näkökulmasta. Se oli virkistävää feministipiirillemme!

Aiheet ovat siis varsin arkisia ja synkkiäkin. Mutta Lundán kirjoittaa lämmöllä, ironia riveiltä vilkkuen. Osansa saavat miehet ja naiset, avioliitto, työelämä, omistamisen hinku, uupumus, naapuruussuhteet jne. Jokaiselle lukijalle löytyy varmasti jokin tuttu juttu, mikä aiheuttaa hykerrystä. Teksti on hyvin luettavaa, mikään ei ole päälle liimattua. Hyvä lukukokemus. Lukupiiri kiittää ja kumartaa!

maanantai 6. maaliskuuta 2017

Timur Vermes: Täällä taas

Tämä maailmanmenestykseen noussut kirja ilmestyi jo vuonna 2012, ja suomennos vasta 2016. Voisi jopa sanoa että jokseenkin häpeällistä, sillä niin erityislaatuista, harvinaista, hauskaa, tarkkanäköistä, ällistyttävää ja herättävää tekstiä tämä on! Jos viikko sitten minulle olisi sanottu, että luen hihkuen ja naurun kyyneleitä pyyhkien poliittisen satiirin, olisin tuumannut höpöhöpö. Nyt voin sanoa, että luinpa tuossa yhden elämäni mielenkiintoisimman kirjan. Hihitin, käkätin, pyrskähdin, hohotin, hihkuin, päivittelin ja, vielä kerran, nauroin. En osaa ajatella, että tässä olisi häpäisty holokausti tai vähätelty Hitlerin tekoja. Tämä kirja näyttää ihmisen tyhmyyden, ennalta-arvattavuuden sekä ahneuden. 
Niin, mistä kirja kertoo? Pääosassa on kuin unesta noussut Adolf Hitler Berliinissä vuonna 2011. Nopeasti Hitler hyväksyy tilanteen ajatellen suuren kohtalon tarkoittaneen näin tapahtuvan. Ystävällinen lehtikioskin pitäjä auttaa häntä, ja koska luulee kyseessä olevan näyttelijän, soitto tuotantoyhtiöön heittää vastaheränneen Hitlerin televisioon. Yhtiön väki luulee palkanneensa koomikon, joka elää rooliaan 24/7, ja Hitler taas ajattelee hänelle tarjottavan poliittista valtaa kuin tarjottimella. Upea sekasotku on valmis, mutta silti asiat etenevät uskottavasti. Historiaa ja tämän hetkistä elämää Hitlerin silmin peilattuna. Tuloksena on hätkähdyttäviä huomioita, ei siis mitään  helppoa nauruhöttöä. Pysähdyin monesti miettimään kesken lukemisen, että näinhän se on ja miten se on mahdollista yms, päätäni raapien. Monessa kohdin tuli mieleeni rapakon takana valtaan noussut tokaisuineen...
Tästä on myös tehty saman niminen elokuva. Uskokaa, tämä on luettava!!!

torstai 2. maaliskuuta 2017

Vilmos Kondor: Budapestin varjot

Jos pidät Philip Kerrin dekkareista, tässä on samanlaista herkkua tarjolla! Unkarilainen dekkaristi, joka kirjoittaa salanimellä ja sijoittaa tarinansa 1930- ja 40-lukujen Budapestiin, eli ei ihan keskiverto kamaa. Vuonna 2012 suomennettu viisiosaisen Budapest noir-sarjan avaus, Budapestin varjot, on saanut jo jatkoa: Budapestin synnit, Budapestin vakooja sekä uusin Budapestin raunioissa. Pääosassa on maailmalta kotiutunut rikosreportteri Zsigmond Gordon, jota ei kiinnosta politiikka, vain rikokset. Kun Unkarissakin alkaa Hitlerin ideologia kiinnostamaan, tosin suurelta osin kommunismin pelon vuoksi, nämä kaksi aihepiiriä alkavat sekoittumaan harmittavalla tavalla. Niin toimittajien kuin poliisien on kuljettava taiteillen politiikan kiemuroissa, koska kansaa on kuitenkin palveltava, oli tilanne mikä tahansa. Aloitusosan juonta vie eteenpäin sivukujalta löydetty ilotytön ruumis. Kun paljastuu, että kyseessä on juutalaisperheen ainoa lapsi, Gordon ymmärtää (tosin ihanan feministisen tyttöystävänsä avulla!) että jutussa on jotain paljon paljon muuta. Oman ja läheistensä hengen uhalla Gordon päättää ottaa asiasta selvää. Yllätyksenä tulee ettei poliisia kiinnosta asia ollenkaan. Gordonin apuna on onneksi tyttöystävän lisäksi unohteleva, marmeladeja keittelevä isoisä sekä aina valmis taksikuski. 
Historia ja jännitys sekoittuvat todentuntuisesti, ja minun oli luettava romaani saman päivän aikana. Tarinaa ei oltu venytetty turhaan ja fonttikoko hyväili jälkikaihisia silmiäni. Lisäksi sen ajan yhteiskunnan suurta muutosta on tuotu hyvin ja asiantuntevasti esille; historia tuntuu heräävän henkiin romaanin sivuilla. Tästä marssin kirjastoon hakemaan toista osaa!!

maanantai 27. helmikuuta 2017

Lucinda Riley: Keskiyön ruusu

Viime vuonna suomennettu, vuonna 2013 ilmestynyt historiallinen rakkausromaani muutti eilisen suunnitelmani. Ajattelin vain hieman aloittaa tätä yli 600 sivuista romaania, mutta en voinut jättää  kesken joten luinpa loppuun asti. Luulen että monelle käy samoin. Jotain erityisen kutkuttavaa ja romanttista tarinassa oli. Jännärimäistä tunnelmaa toi erään lapsen katoaminen vuosikymmeniksi, sekä yllättävästi käyttäytyvä lordi. Kyseessä on siis riipaiseva rakkaustarina 1920-luvun Iso-Britanniassa sekä Intiassa. Donald ja Anahita ovat kotoisin täysin eri maailmoista, mutta siitä huolimatta he päättävät elää elämänsä yhdessä. Kuinka kaikki voikaan mennä pieleen! Kaunis rakkaustarina muuttuu tragediaksi, mutta elämän on jatkuttava. Asiat uinuvat parin sukupolven ajan, mutta sitten 100-vuotias Anahita päättää ojentaa kirjeen Arille, jonka on etsittävä kadonnut lapsi. Ari kohtaa amerikkalaisen filmitähden, joka kipuilee huumekoukussa olevan sulhasen sekä oman menneisyytensä kanssa. Milloin on aika unohtaa, ja milloin on parempi etsiä vastauksia jopa oman henkensä uhalla? Tarinassa liikutaan useammalla aikatasolla, mutta ne ovat selkeästi erotettu toisistaan joten lukunautintoa se ei syö! Lukijan on ahmittava tekstiä; on saatava selville tapahtumat, syyt ja seuraukset. Suosittelen, ja muistakaa nenäliinat tätä lukiessanne!