Kari Hotakainen: Tuntematon Kimi Räikkönen

Joillekin tuli yllätyksenä tämän kirjan suosio. Minulle ei, sillä haloo: Kari Hotakainen ja Kimi Räikkönen ovat jo yksin, erikseen alansa huippuja, mielenkiintoisia persoonia. Heidän yhdessä työskennellessään tulos ei voi olla kuin mahtava! Pääosassa on intohimo. Ensin se voi kuullostaa hassulta sanalta liitettynä Icemaniin, mutta koko tarinan luettuani en voi muuta sanoa. En löytänyt siirappia, lässytystä, selittelyä, tulosten turhaa kertaamista. Ne kuuluvat urheilutoimittajien tekemiin elämäkertoihin, sori vaan! Onnittelut Räikköselle kirjoittajan valinnasta; lähetäthän kiitoskimpun vinkin antajalle! Kari Hotakaisen tyyli sopii täydellisen täydellisesti juuri tämän urheilijan elämäkerran kerrontaan. Vähäeleisesti mutta tarkasti hän kuvaa meille sopivasti kaiken. Ei tarvitse olla penkkiurheilija nauttiakseen tästä, koska kirja kertoo ihmisestä.
Etukäteen kirjan tulevaa suosiota on verrattu Zlatanin elämäkertaan. Olen senkin lukenut, ja mielestäni molemmat avaavat urheilijan elämän lisäksi yhteiskuntaa, ihmisen perustarpeita unelmineen, sosiaalisia suhteita sekä paineita jne. Moraali, arvot, omatunto - miten ne säilyvät miljoonien tippuessa tilille? Miten pää kestää? En ollut aiemmin huomannut mutta Kimi ja Zlatan ovat hyvin saman tyylisiä: raivoisan rehellisiä ja suoria, omaa lajiaan intohimoisesti rakastavia, vähävaraisista oloista kotoisin olevia. 
Tämä kirja kuuluu jokaiseen suomalaiseen kotiin, kirjastosta lainattuna tai ostettuna! 

Toinen tuntematon

Kun puhutaan suomalaisesta kirjallisuudesta, Toinen tuntematon on vuoden 2017 tapaus, kohokohta, tarkoitus - kaikki. Novellit 22 kirjailijalta, aihe Väinö Linnan Tuntemattomasta sotilaasta. Näkökulma on naisen, kuten upea kansikuva jo vihjaa. Linna itse viittaa naisiin sivulauseissa, ohimennen. Mutta mitäpä miehet olisivat ilman naisia, tai ilman menneisyyttä tai tulevaisuuden haaveita? Tämä novellikokoelma vastaa moneen avonaiseen kysymykseen niille lukijoille, joiden käsissä Tuntematon sotilas on kulunut. Tämä teos antaa näkökulmaa menneeseen sekä koko ihmisen elämään myös heille, jotka eivät ole syystä tai toisesta Tuntematontaan lukeneet. 
Väitän ettei kukaan lue tätä ilman kyyneleitä, liikutusta. Huumoria sekä lämpöä ei ole unohdettu; kohtalot olivat vain niin kovia tuolloin. Toivon omien tyttärieni lukevan tämän; tätä elämä naisena on. Niina Repo sai minut nyyhkyttämään ääneen, itken nytkin, sitä muistellessani. Yhteen menoon rankka luettava; novelli tai kaksi toisten lukemisten välillä voisi olla armollisempaa. Loistava lahjakirja esimerkiksi kevään ylioppilaalle.
Kiitän lämpimästi sitä henkilöä, jolla on herännyt ajatus ensimmäisenä tästä kirjasta. Kiitos! 

Kaari Utrio: Hupsu rakkaus

Kaari Utrio teki sen taas! Historiallinen rakkausromaani, mitä ei voi laskea käsistään ennen viimeistä pistettä. Toki jälleen keskiössä kovia kokenut sankaritar yms, mutta ainakaan minä en kokenut ennalta luetun tunnetta. Ajankuvaus on niin aitoa, eri ihmisluonteiden kuvaus herkullista, juoni etenee omine koukeroineen...lukija ei voi kuin nauttia ja heittäytyä mukaan! Romaanin nimestä on käyty somessa keskustelua, mutta luettuani sen en voisi ehdottaa tuon parempaa. Hupsu rakkaus! 

Seppo Porvali: Suomen presidentit

Tämän syksyn uutuus Porvalilta on napakka kooste presidenteistämme. Porvali osoittaa lukijalle monet yhtymäkohdat eri presidenttien välillä. Henkilökohtainen elämä sekä persoonallisuus mielenkiintoisine yksityiskohtineen on selkeää ja mielenkiintoista luettavaa. Kirjan arvokaan oloiset kannet ovat hyvä täky isänpäivälahja-markkinoilla! Tietty ristiriita on sitten kirjan sisällön ulkoasussa; tekstin asettelu sivulle sekä fontin koon vaihtelu. Ilmeisesti kohderyhmänä tällaiset kaltaiseni huonosilmäiset harmaapäät? :) 

Kristian Kosonen: Taistelu Vasikkasaaresta

Lehväslaiho & kumppanit! Ei huolta, perinteinen suomalainen sotakirjallisuus ei lopu teihin! Esikoiskirjailija Kristian Kosonen sai oman isoisänsä tarinasta aiheen romaanille, mikä vakuutti ainakin minut. Toisaalta hyvin perinteistä suomalaista sotakerrontaa, mutta jotain uuttakin. Mielestäni Kosonen toi todella hyvin esiin erilaisten ja eritaustaisten miesten suhtautumisen sotaan ja sen, miten sota  muutti heidät peruuttamattomasti. Mikä on oikein ja mikä väärin tulihelvetissä, mihin nämä sotilaat jätettiin? Siinä romaanin perusasia. Vastaus on jokaisen omassa mielessä, mutta yhtä ainoaa oikeaa vastausta ei taida ollakaan. Näin joutuu pohtimaan sotaoikeuden tuomarikin. Pidin erityisen paljon viimeisistä luvuista. Ja odotan seuraavaa tältä kirjailijalta! P.S. Oikolukija, tsemppiä ja tarkkuutta, kiitos!! 

Gard Sveen: Raskaat varjot

Norjalaiskirjailijan palkittu dekkarisarjan ensimmäinen osa vie väkivaltaisesta käytöksestään kärsivän Tommy Bergmannin pään sisään. Rikostutkijan pitkäaikainen suhde on päättynyt nyrkkien heiluttelun takia, eikä tuskainen mies saa nautintoa enää edes työstään. Sitten esille tulee kaksi järkyttävää rikosta, joilla on oltava yhteys. Niin Tommy aavistaa. Palasten loksahdellessa paikoilleen hän joutuu tutkimaan Norjan vaiettua historiaa. Mitä tapahtui vastarintaliikkeelle miehityksen jälkeen? Mikä oli voittajavaltioiden osuus, entä Ruotsin? Kuka teki mitä ja miksi, sitä rikostutkija miettii menettäen jo yöunensakin. Rikoksen taustalla elävä intohimoinen rakkaus tekee Tommyyn suuren vaikutuksen; muuttaako se hänen käytöstään, se aukeaa varmasti jatkossa.
Kirjailija on työskennellyt Norjan puolustusministeriössä, ja tämän romaanin juoni pohjautuu osin tositarinaan. Se näkyy ja tuntuu, ja voin vain kuvitella kirjan aiheuttamaa kohinaa norjalaisissa! Historia on niin vahvasti esillä tässä dekkarissa, joten lukijan täytyy olla siitä kiinnostunut saadakseen tarinasta kaiken irti. Mielenkiintoinen, historiallisilla faktoilla järkyttäväkin - suosittelen!

John Boyne: Poika vuoren huipulla

Tämä on niitä kirjoja joiden jälkeen täytyy pitää lukutauko. Juoni ja kirjoitustyyli tekivät sellaisen vaikutuksen, etten oikein osaa sitä sanoiksi pukea. Päähenkilönä on alussa vain 7-vuotias Pierrot, joka jää orvoksi 1930-luvun Pariisissa. Hän joutuu jättämään parhaan ystävänsä, Anshelin, joutuessaan orpokotiin. Siellä ei tarvitse kauan kärsiä, sillä isän sisko, saksalainen Beatrix, saa luvan työnantajaltaan ottaa poika luokseen. Hiljalleen lukijalle alkaa selvitä tädin isäntä. Hiljalleen lukija ymmärtää etteivät kaikki ole samalla puolella siinäkään talossa. Hiljalleen kaikki huomaavat Pierrotin muuttuvan todellakin Pieteriksi. Boyne piirtää julman tarkasti, mutta inhimillisesti, miten ihmisluonto muovautuu ja ottaa vaikutteita helpoimmin vahvemmaltaan. Joko peittääkseen omia heikkouksiaan tai traumojaan, puutteitaan tai ruokkiakseen omaa nälkäistä sisintänsä. Loppu oli huikea, Boyne vaihtaa tyylikkäästi kertoja-minää, ja lukija huokailee. Tämä ei ole mikä tahansa romaani, tämä on huikea ja tarpeellinen muistutus oikean ja väärän ikuisesta väännöstä, ja joskus niiden hiuksen hienosta erosta. Kiitos, John Boyne!