Tämän teoksen novellit on salakuljetettu Pohjois-Koreasta vuonna 2014. Käsikirjoitukset on kuitenkin tehty jo 1990-luvulla, joten niitä on hellästi haudottu ja piiloteltu. Vuonna 1950 syntynyt mieskirjailija ei käytä liikoja sanoja, ei lurittele kaunopuheisesti. Teksti on täynnä tunnetta ja asiaa, kovaa todellisuutta ja toivoa, ylpeyttä ja suurta kärsimystä. Novellit kuvaavat kukin eri näkökulmista ja erilaisten tapahtumien kautta yhteiskuntaa, missä omat ajatuksetkaan eivät ole omia, salaisia. Ihmisen pitää olla varuillaan ja pelätä väärin tulkintoja joka eleestä ja sanasta. Johtaja on aina oikeassa, vaikka todellisuutta vääristelemällä. "Moinen käytös oli kuitenkin poissuljettua, sillä toisinaan myös nyyhkytykset tulkittiin kapinaksi ja ne saattoivat maksaa itkijän hengen. Sellainen oli maailma jossa hän eli. Laki vaati kansaa nauramaan kärsimyksen keskellä ja nielemään karvaimmatkin antimet."(Ote novellista Niin lähellä mutta kaukana, sivulta 135)
En pystynyt valitsemaan vaikuttavinta novellia, lemppariani. Kaikki tarinat liikuttivat, suututtivat, laittoivat huokailemaan. Ei voi olla totta! Ja silti kyllä, kyllä parasta aikaakin tämä on totta. Näin kuntavaalien alla ja sote-vouhotuksen keskellä tämä pienisuuri teos pysäyttää monin eri tavoin. En todellakaan ihmettele suurta kohinaa tämän teoksen ympärillä. Koskettaa varmasti kaikkien sydäntä sekä tiedollaan että tunteellaan! Suosittelen ehdottomasti!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti