Lucinda Riley: Keskiyön ruusu

Viime vuonna suomennettu, vuonna 2013 ilmestynyt historiallinen rakkausromaani muutti eilisen suunnitelmani. Ajattelin vain hieman aloittaa tätä yli 600 sivuista romaania, mutta en voinut jättää  kesken joten luinpa loppuun asti. Luulen että monelle käy samoin. Jotain erityisen kutkuttavaa ja romanttista tarinassa oli. Jännärimäistä tunnelmaa toi erään lapsen katoaminen vuosikymmeniksi, sekä yllättävästi käyttäytyvä lordi. Kyseessä on siis riipaiseva rakkaustarina 1920-luvun Iso-Britanniassa sekä Intiassa. Donald ja Anahita ovat kotoisin täysin eri maailmoista, mutta siitä huolimatta he päättävät elää elämänsä yhdessä. Kuinka kaikki voikaan mennä pieleen! Kaunis rakkaustarina muuttuu tragediaksi, mutta elämän on jatkuttava. Asiat uinuvat parin sukupolven ajan, mutta sitten 100-vuotias Anahita päättää ojentaa kirjeen Arille, jonka on etsittävä kadonnut lapsi. Ari kohtaa amerikkalaisen filmitähden, joka kipuilee huumekoukussa olevan sulhasen sekä oman menneisyytensä kanssa. Milloin on aika unohtaa, ja milloin on parempi etsiä vastauksia jopa oman henkensä uhalla? Tarinassa liikutaan useammalla aikatasolla, mutta ne ovat selkeästi erotettu toisistaan joten lukunautintoa se ei syö! Lukijan on ahmittava tekstiä; on saatava selville tapahtumat, syyt ja seuraukset. Suosittelen, ja muistakaa nenäliinat tätä lukiessanne! 

Anne Mattson: Tellervo Koivisto - elämäkerta

Tässä monien odottama uutuus!! Itse olen ihaillut rouva Koivistoa pikkutytöstä lähtien. Hänestä huokuu nöyryyttä ja arvokkuutta, hiljaista viisautta ja silmien pilkettä. Tyylikäs, virheetön, silti lämmin. Tämän kirjan jälkeen tiedän että hänellä on myös taito ironiaan, mutta yllättäen paljastui myös epävarmuus ja (liiallinen) vaatimattomuus. Välillä kirjailija pohtii mielestäni liiankin tarkasti Tellervon valintojen taustoja ja seurauksia. 
Kirja alkaa perusteellisella selvityksellä Kankaanrannan suvun elosta ennen suurnaisemme syntymää. Samalla viitataan koko Suomen tapahtumiin. Kun päähenkilömme saadaan koulutielle, lukija voi todeta että NYT se alkaa! Tellervon kouluaika ei ollut todellakaan helppo, vaan hyvin traumaattinen erään pastorin ja opettajan vuoksi. Nämä tapahtumat olivat sysäys ajoittaiselle aikuisiän masennukselle, mikä ilmenee itkukohtauksina ja päänsärkynä. Varsinkin kotirouvan elämän sisällön niukkuus toi identiteettikriisin. Älykäs nainen ei onneksi nainut ketä tahansa heppua, vaan juuri Mauno Koiviston. Hän tuki vaimoaan tämän kirjoitustyössä sekä yllätysloikassa eduskuntaan. Tellervo Koivisto pohtii ja ratkoo asioita kirjoittamalla. Pakinat ja kirjeet ovat loistava lisä kirjaan valokuvien lisäksi. Todellinen helmi on Maunon erokirje eräälle Barbaralle kihlauduttuaan Tellervon kanssa. Itkin, niin ihana, hellyttävä ja aito! Parhaita hetkiä oli "linnatuomion" ajan kuvaukset. Niitä olisi varmasti ollut enemmänkin, kenties oman kirjan verran!? Koivisto-ilmiön selvitys oli tarpeellinen; mikä oli/on koko perheen suosion salaisuus? Käy myös selväksi, että ilman "Manun Tellervoa" Mauno ei luultavasti olisi ollut Manu. Lue, niin tiedät! Suosittelen!!

Minna Canth: Työmiehen vaimo / Vanha piika

Suomen ensimmäiseksi feministiksi tituleerattu Minna Canth (1844-1897) eli 53 elinvuottaan kadehdittavan täysillä ja tehokkaasti. Tämä liikenainen, kirjailija, lehtinainen, 7 lapsen yh, yhteiskunnallinen vaikuttaja sekä uusien kansainvälisten aatteiden ja kulttuurivirtausten välittäjä oli hedelmällinen valinta Soinin lukupiirille! Sen ajan työväestön ongelmat, avioliittoinstituutio, perhe, naisen asema - kyllähän moisista aiheista puhetta syntyy. Ja oli myös mielenkiintoista vetää yhteys ja vertaus nykyhetkeen; mitkä asiat loppujen lopuksi ovat muuttuneet??!!
Näytelmä Työmiehen vaimo sai meidät lähes raivon partaalle! Risto nai kauniin ja varsin varakkaan (omalla työllään säästänyt) Johannan. Heti papin aamenen jälkeen mies alkaa käyttää valtaansa. Johannassa herää kapinamieli, mutta ympäröivät naiset tyrmäävät hänet. Tämä on osasi nainen! Rahat menevät, Risto laiskottelee ja juo (mikä työmies?!), Johanna työskentelee, sairastelee ja synnyttää heiveröisen pojan. Tapahtumat etenevät kuin jännärissä ikään, ja loppu on kolkko, katkera. Vaikka teksti oli näytelmän muodossa ja sen ajan kieltä, lukukokemus oli mielenkiintoinen, ravisteleva, puhutteleva. Se on myös loistava kuvaus juomisen kurimuksesta sekä juopon selitystaidoista. Yksi Canthin sydämen asioista olikin juuri raittius. 
Kertomuksia sisältää tarinan Vanha piika. Tässä nuori neito kokee suuren onnen, tanssin suuriruhtinaan kanssa. Loppujen lopuksi tämä kunnia koituu naisen turmioksi, koska hän vertaa tähän kaikkia kosijoitaan. Ylpeys ja varmuus ylivertaisen sulhon saapumisesta vievät haaveilevan neidon mielen sekaisin. Kun hän herää tilanteeseensa, liian myöhään, "hurja neiti" huomaa..."tyhjäksi oli myrsky lakaissut hänen aivonsa." Edessä oli yksinäisyys, pilkka ja köyhyys. Avioliitto määritti naisen aseman ja mahdollisuudet täysin tuon ajan yhteiskunnassa. Vaikka aihe ja tarina ovat synkkiä, niin Canthin ironinen sävy tuo siihen huvittavuutta. Tästä kirjasta on hyvä napata tekstejä, kun haluaa pysähtyä painavan tekstin ääreen! Kaikesta huokuu syvä eettinen asenne, mutta sen tämä suurkirjailija osaa tehdä realismin tuoman tyylin mukaisesti. Näin asiat vain ovat! Canthilla oli myös halu ravistella, joten hän käytti paljon ääriesimerkkejä ja yllättävän värikkäitä sanoja. Toki kielemme on tuosta ajasta paljon muuttunut, ja sen takia lukeminen pysähteli välillä, mutta silti - suosittelemme!

Pirjo Tuominen : Hiljaiset huvimajat

Kotimaisten historiallisten romaanien Grand Old Lady teki sen jälleen! Tampereen seudulle keskittyvä romaanisarja saa alkunsa 1900-luvun Lappeenrannasta. Alku tuntui todella tavanomaiselta tarinalta: nuori nainen jää yksin maailmaan vanhempien kuoltua, ja joutuu kiertämään sukulaiselta sukulaiselle ennen täysi-ikäiseksi tuloa. Hän joutuu salaamaan varallisuutensa, sillä ahneita hyväksikäyttäjiä piisaa. Kun nämä tutut elementit hyväksyy ja kestää, tarina lähtee ihan mielenkiintoiseen liitoon. Yllätyksiä Tuominen osaa kyllä järjestää hahmoilleen. Selostuksia sen ajan politiikasta ja muista historiallisesti tärkeistä tapahtumista piisaa, mutta ne eivät varmasti ole kellekään liian pitkiä. Romaani loppuu aikaan ennen kansalaissotaa, ja jään odottamaan innokkaasti mitä Marialle silloin kuuluu! Enni Mustosen kirjoittamasta tähän aikaan sijoittuvasta sarjasta onkin aikaa, joten tämä on tarpeen!!

Antoine Laurain: Punaisen muistikirjan nainen

Vuonna 2015 suomennettu romaani hurmasi! Jos kaipaat ei imelää romantiikkaa elämää kokeneiden ihmisten äänin kerrottuna, tämä on nappivalinta!! Tai no, yksi lälly imelyys löytyy: päähenkilöiden nimet ovat Laurent ja Laure....Eli naiselta varastetaan laukku, mies löytää sen. Tämä eronnut kirjakauppias päättää pienen tuumailun jälkeen etsiä laukun omistajan, koska sisältö on varmasti rakasta. Valokuvia, koru, muistikirja, peili - kaikki esineet tuntuvat rakastetuilta ja tärkeiltä. Mitä enemmän Laurent pohtii omistajaa, sitä läheisemmäksi nainen tulee. Tämä tuntematon nainen saa hänen tyttöystävänsä mustasukkaiseksi, ja jättämään hänet! Kun Laurent saa vihdoin laukun omistajan nimen selville ja saapuu tämän ovelle, edessä on järkyttävä yllätys. Tuntemattomasta syystä Laurent valitsee valheen totuuden sijaan, mikä ensin saa Laurentin ihastumaan Laureen entistä enemmän, mutta sen jälkeen häpeä saa vallan ja kaikki tuntuu olevan ohi ennen kuin alkoikaan. Mutta sitten kaiken tietävä sivullinen laittaa asioihin vauhtia...
Pidin paljon romaanin kompaktista koosta (alle 200 sivua), rosoisista ja epätäydellisistä henkilöistä, joita elämä on lyönyt kanveesiin. Pidin epäröinnistä, heittäytymisestä, rohkeudesta. Löytyi huumoria ja Nobel-kirjailija. Ja taisin itsekin ihastua tuohon pariisilaiseen kirjakauppiaaseen, joka uskoo sielunkumppanin löytymiseen. Joskus.
Suosittelen lämpimästi!!

Mari Jungstedt : Kesän kylmyydessä

No nyt sen tein! Jungstedtin dekkarit ovat pyörineet käsissä useasti, mutta aavistus koukuttavuudesta pisti minut odottamaan "sitten kun on aikaa". Gotlanti-sarjan ensimmäinen osa, Kesän kylmyydessä (v2003), on juuri niin hyvää luettavaa kuin odotinkin. Seuraava täytyy saada heti! Mitään kauhean erilaista/erityistä en keksinyt verrattuna muihin ruotsalaiskirjailijoihin, mutta jotain suurta ja omaa Jungstedtilla ehdottomasti on. Tietysti Gotlannin saari on tapahtumaympäristönä hyvä mauste. Rikoskomisario Anders Knutas on leppoinen ja symppis perusruotsalainen. Hänen tiiminsä esiteltiin, muttei tuotu esille ketään erityisesti. Luvut ovat lyhyitä tai todella lyhyitä, mikä tekee lukemsesta nopeaa ja helppoa. Silti kyse ei ole liirumlaarumdekkarista, vaan juoni kiemurteli ja jännitys tiivistyi nautittavasti. Herkkiksenä pidin murhia todella verisinä, mutta hei Niina, ehkä se kuuluu asiaan  😂. Pystyin kuitenkin jatkamaan lukemista, mikä ei aina ole itsestään selvyys! Juonesta en kerro mitään etten vain pilaa kenenkään iloa, mutta luvassa on lapsuuden traumoja, viileitä avioliittoja, mustasukkainen poikaystävä, vikittelevä opettaja sekä kaukaisia vanhempia. Ja eikun lukemaan!!