Tämän romaanin paksuutta (reilu 600 sivua) ei pidä säikähtää,sillä tarina vie mennessään ja joka sivu tuo jotain uutta. Lukunopeuteni on kiitettävä, mutta kun salaisuudet alkoivat kutkuttavasti aukenemaan, toivoin hartaasti olevani nopeampi lukija! Kirjailijalla on loistava kyky: kun jokin seikka selveni, se samalla mutkisti jotain toista asiaa. Tuloksena ei ole sekavuutta, vaan lähes trillerimäisesti kolmella aikatasolla etenevä rakkaus- ja selviytymistarina, jonka lukeminen oli nautinto. Kertojaäänet ja -tasot olivat selkeitä ja perusteltuja, en muuttaisi mitään. Paitsi yksi asia keljutti: jatkuva tupakointi. Ei siinä mitään, mutta pitikö todellakin kirjoittaa jokainen savuke ja henkäys paperille!?
Asioita kerrotaan lähinnä suositun brittinäyttelijän, Laurel Nicolsonin, suulla. Laurel on kuitenkin vain salaisuuden selvittäjän roolissa. Äidinsä kuolinvuoteen äärellä muistot valtaavat mielen. Kaikki ei täsmää, jotain puuttuu ja ylimääräistäkin ilmestyy Dorothyn huokaillessa viimeisillä voimillaan nimeä Jimmy. Laurelin isän nimi ei ole Jimmy, eikä Vivienkään kuulu tuttavien joukkoon. On palattava sota-ajan Lontooseen, poikkeusoloihin jolloin kaikki tuntuivat elävän hetkessä. Laurel selvittää asiaa veljensä kanssa pala palalta, nimi nimeltä. Kenties veljen lapsuuden tuskaiset panajaiset saavat selityksen. Vai löytyykö jotain sellaista, mikä vain lisäisi tuskaa...
Tämä on namupala lukijoille, jotka nauttivat mielen sopukoihin (ja pommitusten raunioiden) hautaantuneista salaisuuksista, suuresta rakkaustarinasta sekä ihmismielen koukeroista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti