Dickens (1812-1870) oli viktoriaanisen ajan Englannin viihdekirjailija, jonka tekstejä yleisö odotti ja rakasti. Joulukertomuksen ensipainos julkaistiin joulukuussa 1843, ja sen jälkeen sitä on julkaistu useammalla nimellä. Nimestä viis, tarina elää yhä ja on voimissaan! Soinin kirjaston lukupiiri koki todellisen jouluhetken glögin ja herkkujen ääressä, Dickensin kykyä ihaillen. Teksti ei tunnu kökön vanhalta, eikä huumori tai viisaus ole ontuvaa tämän ajan lukijalle. Älykästä, lämmintä, huumorin sävyttämää tekstiä olematta epäuskottava tai naiivi - tämä kirja on ikiaikainen!
Kyseessä on aikuisten satu, mikä tempaisee todentuntuisesti mukaansa. Viktoriaaniseen tyyliin kuuluu myös kurjuuden, varsinkin vähempiosaisten kuten lasten, maksimointi. Kun tämän hyväksyy, samoin kuin haamujen ja henkien läsnäolon, pääsee mielenkiintoiselle, opettavaiselle matkalle. Dickens ei heilu karttakeppi kädessä osoittaen ihmisten virheitä vaatien hyvitystä tai opiksi ottamista. Ehei, tämä kirjailija tekee ironisella huumorillaan ja realistisella otteellaan ihmeitä lukijan mielessä. Osaan kertomuksiensa henkilöitä hän käytti esikuvanaan sukulaisiaan ja tuttaviaan...Tässä päähenkilönä huseeraa vähemmän hurmaava mutta sitäkin rikkaampi Ebenezer Scrooge. Hänen kuollut, ainoa "ystävänsä" Jacob Marley saapuu kummittelemaan joulun kunniaksi. Marley antaa Saiturille vielä yhden mahdollisuuden tehdä parannuksen, kunhan kestää kolmen eri hengen riepottelun. Pikkuhiljaa Scrooge alkaa murenemaan, ja näkee rahan sekä vallan taakse. Mitä kyynisyys, raha, valta tai kollegoiden kylmä arvostus auttavat, jos kotona ei edes takan tuli lämmitä. Ydinsanoma tuntuu olevan ettei raha tee onnelliseksi. Myös tasa-arvo on Dickensin mukaan hyve - olemmehan me kaikki samanarvoisia hautaanmatkaajia. Suosittelen tätä pientä suurta (100sivua) kirjaa kaikille lukukykyisille ihmisille!!
