Saksan palkituimpiin nykykirjailijoihin lukeutuva Rothmann otti karsean riskin valitessaan tämän romaanin aihetta. Julkisuus oli varmaa, mutta kiitokset ja ylistyssanat ovat kirjailijalle varmasti suuri helpotus!
Romaanin päätapahtumat ovat vuoden 1945 aikana, mutta lisänä on kaksi muutakin aikatasoa. Rakenne on silti selkeä, asiat esitetään kuin itse koettuna liikoja dramatisoimatta eikä lukijaa houkutella jatkamaan lukemista raakuuksilla mässäilemällä. Rothmann kuvaa kaikki ne harmaan sävyt, joita saksalaiset kokivat väistämättä. Ei ollut valkoista ja / tai mustaa, vaan eri harmaan sävyjä. Pääosassa on Walter, joka joutuu rintamalle petkutettuna ja viime tipassa. Paras ystävä, Fiete, joutuu samaan kyytiin, ja matka rintamalle alkaa. Jo alussa vihjataan tulevasta tragediasta johon nuoret miehet joutuvat. Walter joutuu pahimpaan mahdolliseen tilanteeseen, eikä vaihtoehtoja lopulta ole kuin se yksi: painaa liipasimesta. Hänellä ei ole muuta mahdollisuutta kuin selviytyä, mutta kuinka se tapahtuu? Mitä kertoa rintaman tapahtumista, joita ei itsekään ymmärrä, kestä tahi hyväksy!?
Romaanin loppu on karun kaunis. Murhe, syyllisyys, anteeksianto. Tämän romaanin olisi varmasti ollut hyvä ilmestyä jo aikaa sitten, mutta ehkäpä vasta nyt olemme valmiita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti