Anita Brookner: Hyvää seuraa

Tämä vuonna 1987 ilmestynyt romaani vaatii tietyn mielentilan, jotta kirjailijan tarjoama maisema avautuu. Syksyn ensimmäisen Soinin lukupiirin luettava pisti miettimään ihmisen yksinäisyyttä/ulkopuolisuutta, suojautumiskeinoja, rakkautta, ystävyyssuhteiden muotoutumista...Brookner ei esitä ajatuksiaan valmiiksi purettuina, vaan laittaa lukijan miettimään esimerkiksi kuka käytti hyväkseen ketäkin ja että kumman naisen elämä oli vain esitystä.
Puolan juutalaisen perheen ainokainen Anita Brookner syntyi Britanniassa vuonna 1928. Taidetta opiskellut ja opettanut ulkopuolisuutta aina tuntenut nainen alkoi kirjoittamaan romaaneja vasta viisikymppisenä, mutta sitten sitäkin ahkerammin. Raja-aitoja kaatanut Brookner antaa ainakin tälle romaanille samalla feministisen ja silti naista hereille ravistavan hengen. Itsenäistä naista ihaillaan, mutta samalla alleviivataan mitä uhrauksia nykynainen tekee ollakseen mukamas tasavertainen miehen kanssa. Tyyli on psykologisen tarkka ja surullinenkin, mutta huumorin piikkejä löytyy. 
Romaanin päähenkilö on itsenäinen Rachel, jonka elämä kietoutuu hiljalleen hieman nuoremman naisen, Heatherin, perheen ympärille. Heather tekee valintoja mitkä ravistelevat suloiset, turvalliset rutiinit raiteiltaan. Romaanin lopussa lukija joutuu kysymään, kuka tarvitsikaan ketä noin tuhottoman paljon! Suosittelen tämän palkitun kirjailijan romaania sellaiseen hetkeen, kun on sekä aikaa että hermoja mietintä- ja pureskeluhetkiin!

Frank McDonough: Gestapo: natsi-Saksan salaisen poliisin historia

Tämä viime vuonna ilmestynyt, nyt suomennettu tietoteos on sekä kriitikoiden että tavallisten lukijoiden ylistämä. Itsekin liityin kiittelijöiden kuoroon heti ensi riveiltä lähtien. Napakka ja silti kattava, perusteltu ja vanhempiin tutkimuksiin hyvin viittaava teos kertoo yksittäisten esimerkkien kautta Gestapon ja Saksan kansalaisten yhteiseloa alkukuohunnoista katkeraan (?) loppuun saakka. Tuo kysymysmerkki selittyy, kun olet lukenut kirjan viimeisen luvun, Gestapo tuomiolla. Suurin järkytys oli McDonoughin tekemä yhteenveto nostetuista syytteistä ja tuomioista verrattuna tekijöihin. Miksi-kysymys odottaa yhä vastausta. Suosittelen; lue edes se viimeinen luku!

Julian Fellowes: Belgravia

Downton Abbeyn tekijän romaani. Tarvinneeko tämä historiallinen rakkausromaani sen pitempää mainospuhetta!?! Nyt eletään 1800-luvun keskivaihetta, mutta muutoin romaanin kulku ei poikkea hyvästä, vanhasta, viihdyttävästä reseptistä. Suosittelen tätä ihanaa pakomatkaa omasta arjesta: varma onnellinen loppu!!!