Jeffrey Archer : Vain aika näyttää

Tässä ehdotonta luettavaa historiallisten romaanien ystäville! Vain aika näyttää aloittaa 7-osaisen Clifton-kronikan. Tämä ensimmäinen osa on ilmestynyt jo v2011, mutta suomennos tuli vasta nyt. Eli seuraava osa voisi putkahtaa piankin?! Toista osaa kaipasin heti, sen verran mielenkiintoinen käänne taas lopussa oli. Päähenkilönä on Harry Clifton, Bristolin työläiskortteliin syntyvä upealla lauluäänellä siunattu poika. Harryn elämä on täynnä sattumuksia; vuoroin onnenpotkuja, vuoroin takapakkia. Pian lukijalle selviää ettei kyse ole sattumista, vaan Harryn elämästä ovat kiinnostuneet useat tahot. Barringtonin rikas suku näyttelee suurta osaa asioiden kulussa. Teot, syyt, seuraukset - hyvin perinteisistä tekoaineista Archer on romaaninsa koonnut, mutta kun osaa kirjoittaa niin lukijalle ei tule tylsää hetkeä tai oloa "olen lukenut tämän aiemmin". Tapahtumat alkavat vuodesta 1919 Harryn äidin näkökulmasta päättyen toisen maailmansodan kynnykselle. Sitten näkökulma vaihtuu yhä uudestaan, ajanjakson pysyessä välillä samana, ja välillä vuodet vierivät eteenpäin. Tyyli toimii! Tapahtumat saavat lisäselvitystä, tai sitten ne menevät entisestään solmuun...juonenkäänteitä siis piisaa, mutta mielestäni uskottavuus säilyy. Hyvää viihdettä, suosittelen!

Peter Sandström : Laudatur

Kirjailijan kaksi ensimmäistä romaania Valkea kuulas (2014) sekä Sinulle joka et ole täällä (2012) ovat pyörineet kirjastossa käsissäni, mutta jostain syystä ne ovat jääneet lainaamatta. Laudatur romaanin koti-isämäinen päähenkilö ilmeisesti kiinnosti sen verran paljon että uskalsin tarttua tähän uutuuteen. Tiesin ettei Sandström päästä lukijaansa helpolla, joten asenteella aloitin lukemisen. Lopulta sitä asennetta ei tarvittukaan, sillä Sandströmin ainutlaatuinen tyyli ja tapa kirjoittaa miellytti. Juonen kulku on jotenkin hämmentävä, mutta silti looginen. Tunnelma on surullisen haikeaa, mennyttä kaipaavaa sekä elämää ihmettelevää. Kun sivuille vielä lisätään Sandströmin kreisi-sävytteinen huumori, lukija ajelehtii ilman omaa tahtoa tuntemuksesta toiseen. Murteen käyttö oli plussaa, mitä se harvoin romaaneissa mielestäni on. Mielenkiintoinen romaani, mielenkiintoinen kokemus; suosittelen!

Linda Olsson: Kun mustarastas laulaa

Lukupiirin ruotimaa tämäkin. Palkittu ja suosittu kirjailija mietiskelee yksinäisyyteen johtavia syitä. Tässä romaanissa kolme yksinäistä kohtaavat etelä-Tukholmassa samassa kerrostalossa asuessaan: eristäytynyt Elisabeth, leskimies Otto ja sarjakuvapiirtäjä Elias. Kaikkien elämä on umpikujassa, mutta kevään edetessä he varovasti tutustuvat toisiinsa kirjojen avulla. Lukot avautuvat, pilvet väistyvät. Yksinäisyys tuntuu olevan mennyttä, mutta onko loppuelämä pelkkää auringonpaistetta? Lopun voi kokea erilailla, ja se määrittää lukukokemuksen. Toiset kokevat sen kuin märkänä rättinä kasvoille, toiset löytävät siitä symboliikkaa. Oli miten oli, romaani on vaikuttava, tunteellinen ja todellinen, kuin iholle tuleva. Suosittelen!

Ida Simons: Tyhmä neitsyt

Tässä hieman enemmän pureskeltavaa vaativa romaani. Soinin lukupiiri käsitteli kevään aikana Ida Simonsin (1911-1960) ainoan kokonaisen romaanin. Vaikka uudelleen julkaistu romaani (ilmestyi alunperin v.1959) on ohut, sen lukemiseen kannattaa varata aikaa. Aikaperspektiivi on hiukan epämääräinen, samoin tapahtumien rytmitys sekä todellisuuden ja mielikuvituksen sekoittaminen tuntuvat aluksi työläältä. Mutta teksti vie mennessään! Varsinkin sen ajan hengen ja ajatusten kuvaus on mestarillista, samoin huumorin ja herkullisten viisauksien käyttö.
Tyhmä neitsyt on nuoren tytön kasvutarina, pääosassa on 12-vuotias pikkuvanha Gittel erikoisine sukulaisineen. Se sijoittuu Hollannin ja Belgian juutalaisyhteisöihin 1920-30-luvuilla. Gittelin elämä saa uuden suunnan vanhempien riidan vuoksi. Muuton jälkeen hän tutustuu Lucie Mardelliin sekä hänen pankkiiri-isäänsä. He ottavat Gittelin siipiensä suojaan, ja niin uusi, jännittävä maailma avautuu. 
Ida Simons menehtyi pian tämän romaanin julkaisun jälkeen; keskitysleirit veivät terveyden. Se jäi unholaan, kunnes vuonna 2014 se julkaistiin uudestaan herättäen suurta innostusta ympäri Euroopan. Häntä on verrattu Jane Austeniin, eikä suotta! Ajan loistava kuvaus, lempeän piikikäs ironia ja mietiskelevä, nuori naishenkilö tapahtumien keskiössä tuovat väistämättä mieleen Austenin. Suosittelen tätä lukijoille, jotka hakevat "pähkinää purtavaksi" sekä haluavat osallistua lyötöretkelle menneeseen aikaan.