Grace McCleen : Ihana maa

McCleenin palkittu esikoisteos ilmestyi vuonna 2012. Hän kirjoittaa osin oman elämänsä pohjalta, ja se tuntuu lukijalle asti ilman tätä ennakkotietoakin. Romaani kertoo äidittömästä tytöstä, joka kuuluu isänsä kanssa pieneen Jehovan todistajien yhteisöön. Jo tämä seikka on oiva aihe kiusaajille, mutta kun suurin tehdas menee lakkoon, tilanne syöksähtää pahemmaksi. Uusi opettaja näyttäisi auttavan Judithia, mutta sitten alkavat pään sisäiset äänet puhua...Judithin vuosikausia huoneeseensa rakentama leikkimaailma on ainoa asia minkä kautta yksinäinen lapsi voi käsitellä asioita. 

Kirja on rankka mutta valoisa. Joissakin kohdissa ajattelin lopettavani lukemisen, teksti oli niin lohdutonta. Juoni etenee kuin riivattu kohti tuhoa, mutta kirja on luettava loppuun; muuten lukijalle käy huonosti! Kirjailija käsittelee useampaa rankkaa aihetta yhtä aikaa: yksinäisyys, koulukiusaaminen, mielenterveys, itsemurha, kuolema, työttömyys, väkivalta, kosto, uskonto, ihmisen pahuus...tämän litanian jälkeen kuulostaa hullulta suositella tätä kirjaa, mutta niin teen. Vaikuttava, voimakas, upeasti kirjoitettu (Raamatun tekstirakenne/tyyli näkyy tietyissä kappaleissa!), toivoa antava. Tämä oli kevään viimeinen lukupiirikirja. Jatkamme elokuun lopulla toisen brittikirjailijan, Anita Brooknerin romaanilla Hyvää seuraa.

Roope Lipasti: Linnan juhlat

Soinissa juuri vieraillut kirjailija Roope Lipasti sai varmasti uusia ihailijoita sekä esiintymisensä että romaaninsa ansiosta! Lukupiirin kirjana ollut Linnan juhlat (ilm. vuonna 2015) yllätti, nauratti ja mietitytti monta kertaa. Tiesin Lipastin olevan humoristi, joten hiukan aluksi pelkäsin kirjansa olevan yhtä ja samaa hekohekoa. Mutta ei. Tunneskaala on laaja, eikä nainen jäänyt jalkoihin vaan päähenkilön, Hannun, vaimolle Marialle on annettu aito ääni. Myös romaanin rakenne on vetävä: Dekkareista tutut viittaukset menneisyyteen antoivat lukijalle jännitysmomentin. 
Romaani kertoo Hannun suuresta haaveesta päästä itsenäisyyspäivän juhliin presidentinlinnaan. Se haave kuvastaa koko Hannun persoonaa ja elämää, ja se myös saa pelastusrenkaan osan. Hiljalleen elämä lipuu eteenpäin erilaisten kriisinaiheiden kasvaessa kuin piilossa. Yhtenä päivänä kaikki tuntuu murenevan käsiin: potkut työpaikasta ja vaimon ilmoitus lähdöstä tennisvalmentajansa mukaan. Vaikeasta, haikeasta ja surullisestakin tilanteesta johtuen Hannun päässä alkaa hiukan viiraamaan, ja sattumalta hän kohtaa persoonan treenajan Mikon. Tämä loistava hahmo ottaa Hannun elämän hoitaaksensa, mutta onko taustalla vain auttamisen halu? 6.12. lähestyy, eikä kukaan aavista mitä silloin tapahtuu...Vaikka tapahtumat ovat paikoitellen jotenkin anarkistisia vakaalle suomalaiselle, teksti on läpeensä rehellistä. Tätä romaania voin suositella lämpimästi kaikille lukeville ihmisille!

Anneli Kivelä: Katajamäki kahden vaiheilla

Monen lukema Katajamäki-sarja jatkuu, nyt ilmestyi jo 11.osa. Ja nyt tapahtui se pelolla odotamani hetki: metsään meni. Kirjailija ei oikein keksinyt muuta uutta kuin lisätä pari uutta henkilöä toistelemaan samoja kaavoja. Eniten risoi se amerikkalaisista tv-sarjoista tullut toisto ja kertaus, toisto ja kertaus...Tätä kirjasarjaa lukevat ovat aloittaneet ensimmäisestä osasta. Mikään ei ole puisevampaa lukijalle kuin rämpiä läpi tuttuja juttuja edellisistä romaaneista. Apua! Nyt on löydettävä uusi kotimainen sarja mihin samaistua. Tämä taisi olla tässä.