torstai 11. helmikuuta 2016

Kazuo Ishiguro : Menneen maailman maalari

Soinin lukupiiri keskusteli viimeksi monesti palkitun, japanilaissyntyisen brittikirjailijan Kazuo Ishiguron Menneen maailman maalari-romaanista. Romaani tarjoili leppeän lukukokemuksen, ja itselleni Keltainen kirjasto-sarja alkaa vihdoin näyttää luettavalta näin normilukijan kannalta. Ishiguro avaa tyylikkäästi Japanin kulttuuria monine tapoineen ja käytäntöineen. Ihmisen aseman ja kunnian todella suuri merkitys tulee esille joka sivulla. Teksti ei ole kuitenkaan pelkkää totista törinää, vaan Ishiguro käyttää kuivaa huumoriaan kuvatessaan ihmisen eloa, japanilaisen sielua. 
On vuosi 1948 Nagasakissa. Sodassa poikansa ja vaimonsa menettänyt taiteilija Masuji Ono asuu nuoremman tyttärensä kanssa sodan vaurioittamassa omakotitalossa. Vanhempi tytär on naimisissa toisessa kaupungissa. Ono joutuu pohtimaan menneisyyttään tyttären avioliittoneuvotteluiden kariuduttua salaperäisesti. Onko taidemaalarin elämässä jotain sellaista, mikä vaikeuttaa molempien tyttärien elämää? Romaani etenee kahdella aikajanalla, selvittäen sekä Onon että koko Japanin tekemiä valintoja. Onko uusi sukupolvi oikeassa vaatiessaan katumusta ja häpeää sodan aloittaneelta sukupolvelta?
Ishiguro kirjoittaa taitavan vähäeleisesti luoden silti elävän kuvan lukijan mieleen. Hän tarjoilee monipuolista näkökulmaa Japanista, luontoa unohtamatta. Tässä kutkuttava esimerkki hänen huumoristaan: " Ehkä valtion työmiehet jatkavat siellä jotain loputtoman hidasta projektia." 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti