Kazuo Ishiguro : Menneen maailman maalari

Soinin lukupiiri keskusteli viimeksi monesti palkitun, japanilaissyntyisen brittikirjailijan Kazuo Ishiguron Menneen maailman maalari-romaanista. Romaani tarjoili leppeän lukukokemuksen, ja itselleni Keltainen kirjasto-sarja alkaa vihdoin näyttää luettavalta näin normilukijan kannalta. Ishiguro avaa tyylikkäästi Japanin kulttuuria monine tapoineen ja käytäntöineen. Ihmisen aseman ja kunnian todella suuri merkitys tulee esille joka sivulla. Teksti ei ole kuitenkaan pelkkää totista törinää, vaan Ishiguro käyttää kuivaa huumoriaan kuvatessaan ihmisen eloa, japanilaisen sielua. 
On vuosi 1948 Nagasakissa. Sodassa poikansa ja vaimonsa menettänyt taiteilija Masuji Ono asuu nuoremman tyttärensä kanssa sodan vaurioittamassa omakotitalossa. Vanhempi tytär on naimisissa toisessa kaupungissa. Ono joutuu pohtimaan menneisyyttään tyttären avioliittoneuvotteluiden kariuduttua salaperäisesti. Onko taidemaalarin elämässä jotain sellaista, mikä vaikeuttaa molempien tyttärien elämää? Romaani etenee kahdella aikajanalla, selvittäen sekä Onon että koko Japanin tekemiä valintoja. Onko uusi sukupolvi oikeassa vaatiessaan katumusta ja häpeää sodan aloittaneelta sukupolvelta?
Ishiguro kirjoittaa taitavan vähäeleisesti luoden silti elävän kuvan lukijan mieleen. Hän tarjoilee monipuolista näkökulmaa Japanista, luontoa unohtamatta. Tässä kutkuttava esimerkki hänen huumoristaan: " Ehkä valtion työmiehet jatkavat siellä jotain loputtoman hidasta projektia." 

Florian Huber: Lupaathan tappaa itsesi: Kansan perikato kolmannessa valtakunnassa 1945

Tämä tuore tietoteos oli luettava yhden päivän aikana. 284 sivua napakkaa analyysiä vaikeasta, vähän tutkitusta aiheesta: saksalaisten itsemurhista kolmannen valtakunnan aikana. Teos keskittyy kevään 1945 järkyttävään itsemurha-aaltoon hakien selitystä ihmisen psykologiasta, tarpeista, sattumista, politiikasta, kulttuurista, kasvatuksesta....Puhuttiin itsemurhaepidemiasta, minkä kulun saattoi ennakoida varsinkin itärintamalla, puna-armeijan edessä. Koston pelko sekä häpeä ajoivat monet oman käden oikeuteen. Erään saksalaismiehen kirjattu kommentti kuvaa hyvin kansan ajatuksia: "En jaksa enää. Kaikki, mihin olen uskonut, paljastuu hulluudeksi ja rikokseksi." 
Florian Huber kuvaa kansan rakastumista Hitleriin alusta asti. Miten se vastasi saksalaisen tarpeisiin, kunniaan, häpeään Versaillesin rauhasta. Hän selittää asiat tunteilematta, todeten selvät faktat. Paketin tekee täydelliseksi sodan jälkeisen ajan haastatteluista otetut kommentit, joista selviää saksalaisten selviytymiskeinot: kollektiivinen kieltäminen ja uhriuden tunne. 
Järkyttävä, mutta yhä tarpeellinen tietopläjäys. Kirjasta saa paljon pohdittavaa myös tähän aikaan. Miten paljon ihminen on valmis tekemään hyväksynnän eteen? Miten helppoa onkaan kääntää katse pois pahasta ja kieltää se? Mikä on massan, joukkohysterian, voima? 
Melita Maschmann, kiihkeän innokas natsi, totesi sodan jälkeen (pohtiessaan syitä vakaumukseensa): "Tässä vastauksessa piili mahdollisuus tappavaan pettymykseen. Siltä saattoi suojautua vain yhdellä tavalla : lopettamalla ajattelemisen."

Jussi Adler-Olsen : Tapaus 64

Osasto Q-sarjan neljäs osa jatkaa takuuvarmalla, korkealla tasolla. Ainoa miinus tulee kolmesta (!) aikatasosta, mutta juonen kulun kannalta se on varmasti kutkuttavin tapa. Lukijan täytyy siis olla skarppina pysyäkseen perässä. Mutta se kannattaa!!
Erilaiset ihmiset erilaisista lähtökohdista yrittävät selvitä elämästä voittajina; yhteentörmäys on väistämätön. Menneisyydessä vaikuttaa Sprogon saari, tulevaisuudessa puolue nimeltä Puhtaat linjat. Se luokitellaan äärioikeistolaiseksi puolueeksi, mutta siistiksi ja edustuskelpoiseksi. Mutta: puolueen sisällä vaikuttaa vahvasti salainen siipi, jonka tehtävänä on raivata pois epäkelpo aines jo ennen syntymää. Sen salaamiseksi puolueen johto on valmis tekemään kaikkensa, jopa tappamaan oman puolueen jäseniä. Adler-Olsen hallitsee hienosti vyyhteisen pakettinsa, ja koko sarjaa voi todellakin suositella!!